Hei, olen Antti ja pidän laitteista. Huomasin jo hyvin nuorella iällä pitäväni laitteista. Kasvoin insinööriperheessä, joten lapsuudenkodissani eilaitteista ollut pulaa. Ehjiä laitteita, rikkinäisiä laitteita, osiin purettuja laittteita, kyllähän te nämä jutut tiedätte.
Joillain laitteilla kuunneltiin musiikkia, joillain otettiin valokuvia, jotkut olivat kodin askareiden helpottamiseen suunniteltuja, monilla ei tehty yhtään mitään.
Nuorena miehenä kuvioihin tulivat nuorisokulttuurit. Erityisesti Tekno-kulttuuri tuntui suorastaan ruokkivat seuraajiensa kiinnostusta laitteisiin. Aloin myös kiinnostua tietoverkoista (ensin BBS, myöhemmin Internet) sekä valokuvata, jotka molemmat vaativat tietynlaisia välineitä.
Insinööriä minusta ei koskaan tullut. Olin liian huono laskemaan ja liian hyvä piirtämään. Lähdin opikelelmaan kuvataidetta, jota monet pitävät jotenkin insinööritieteille vastakkaisena asiakokonaisuutena.
Muutaman vuoden henkistyneen maalausvaiheen jälkeen huomasin laitteiden taas kutsuvan minua. Ensin tulivat valokuvauslaitteet, sitten huomasin kiinnostuneeni ääntätuottavista laitteista. Tai no jos tässä nyt kerran avautumaan ruvetaan niin oikeastaan kaikki riittävän isot, rumat ja/tai halvat laitteet päätyivät minun kotiini.
Koska ystäväpiiriini kuului muitakin samanmielisiä yksilöitä, päädyimme väistämättä perustamaan yhtyeen, ja tämä tapahtumaketju johti lopulta kokeelliesen elektroniikan seuran perustamiseen.
Tänäpäivänä olen siinä tilanteessa, että työhuone on katosta lattiaan täynnä seuran laitteita,jos joku kysyy vaikkapa montako kalanauhuria siellä on en pysty antamaan edes summittaista vastausta.
Jos joku kysyy minulta montako kameraa minulla on kotona, minulla ei ole aavistustakaan.
Tai jos joku kysyy minulta miten suhteeni laitteisiin on vaikuttanut minuun ihmisenä, olen entistä enemmän ymmälläni.
Ehkä tämän blogin vihdoin löydän vastauksia näihin, ja moniin muihin tärkeisiin kysymyksiin.
No comments:
Post a Comment