Monisegmenttiputkikello.

Jos mielestäsi esim. Led-kello oli magee juttu, niin mieti miten magee monisegmenttiputkinäyttö-kello on. Työhuoneellani on muutamia vanhoja mittalaitteita, jotka toimivat samalla periaatteella, ja voin vakuuttaa että kyseessä on ehkä hienoin ihmisen tuntema tapa teknisesti ilmoittaa numeroita.

Miinuspuolena mainittakoon, että kyseessä ei ole kustannustehokkain mahdollinen tapa pysyä ajassa. Kellolle tulee hintaa noin 500$+postit. Tarkka ja täsmällinen laite pitäisi olla kuitenkin kyseessä, ajassa pysyminen tarkistetaan GPS:sällä satelliittien kautta.

Lisää tietoa Jthomaksen ruumiinavauspöytäkirjasta

+Hienoin näkemäni kello
+Ilmeisesti toimii varsin täsmällisesti tehtävässään
-Liian kallis minulle
-Kestävätkö nuo putket sitten kuitenkaan jatkuvaa käyttöä?

Dynamiikan kuolema.

Tässä ei ole kyse mistään yksittäisestä laitteesta, vaan CD-levyille äänitetyn musiikin dynamiikan häviämisestä.

Tekstin pointti on se, että vuosien varrella CD-levyjen masteroinnissa on pikkuhiljaa nostettu äänenvoimakkuutta, niin että lopulta kaikki huippukohdat leikkaantuvat, ja musiikki on yhtä ja samaa puuroa.

Hyvin ja selkeästi kirjoitettu, paljon havainnollistavia kuvia.

Kaukosäädin johdossa.

En tiedä olenko ainut ihminen tässä maailmassa joka ei pidä langattomuutta hyvänä ideana. Langaton laite häviää helpommin, vaatii patterit ja toimii yleensä epävarmemmin
kuin langallinen versio.

Erityisesti ongelmia minulla on ollut työhuoneella. Huone on lattiasta kattoon täynnä romua, kaikki romut vaihtavat säännöllisesti paikkojaan, uusia tuodaan kokoajan lisää. Työhuoneella on yksi kaukosäätimellä toimia laite, DVD-soitin jota käytetään lähinnä musiikkin soittamiseen.

Voitte kuvitella miten mahdotonta tuota säädintä on aina löytää. Nyt keksimme kuitenkin ratkaisun: johdon.



Ylähyllylle kasatuista näppäimistöistä sattui roikkumaan sopivasti johto soittimen edessä. Säädin vain nippusiteellä kiinni, ja tallessa pysyy.



Kyseessä on vielä versio 1.0, joka ratkaisee vasta tallessapito-ongelman. Korvaamalla näppäimistöjohto muuntajalla ja johdolla voisi helposti korvata pattert jatkuvalla virransyötöllä.

Sama toimenpide täytyisi tehdä myös kodin kaukosäätimille.

+Tallessapidettävyys
+Käytännöllinen, toimiva ja yksinkertainen
+Edullinen
-Rajallinen käyttöalue
-Virransyöttö puuttuu ykkösversiosta

Japanilaista nykypelisuunnittelua.

Japalilainen sivilisaatio on jälleen kerran pättänyt ilostuttaa maailmaa uudella tuotteella. Tälläkertaa kyseessä on tietokonepeli.

Spirits on melko perinteinen taistelupeli, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: ensinnäkin kaikki taistelijat ovat nuoria tyttöjä, ja toiseksi yksi pelin keskeinen taistelukeino on vastustajan pikkuhousujen valokuvaminen hameen alta (engl. upskirt).

Laiteblogin huomio tietenkin kiinnittyy välittömästi sisällön sijasta tekniikkaan: hyvin kiintoisaa on että sivulta löytyvän ruutukaappauksen perusteella käytössä olisi folder tyyppinen kamera.

Folderit ovat selvästikin trendikkäitä juuri nyt, olen nähnyt useita käytössä viimeaikoina. Nimi folder tulee siitä tosiseikasta että kamera taitetaan auki, jolloin tarkennus tapahtuu liikuttamalla linssiä palkeen varassa erilaisille etäisyyksille filmipinnasta. Hyvällä säkällä voi kirpputorilta löytää erinomaisella optiikalla varustetun keskikoon käyttökameran kohtuuhinnalla. Miinuspuolena sanottakoon, että folderit ovat nykykameoihin tottuneelle hieman hitaanoloisia käyttä. Tarkennus täytyy suorittaa mittaamalla tai arviosta, valotuksen mittaus erillisellä mittarilla.

Jos itse joutuisin lähitaistelun tiimellyksessä pyrkimään valokuvaamaan vastustajani hameen alle, valitsisin kyllä jonkin nopeammin käytettävän valokuvausvälineen.

Mutta sehän onkin vain peliä.

Butt probe.

Noniin, pistäkää kuitenkin ne housut takaisin jalkaan, nimestään huolimatta nyt esitelty tuote on vain kitaraefekti. Vain on ehkä väärä sana, kun puhutaan yli viidensadan dollarin käsintehdystä putki-fuzzista.

Butt probe on pienen Metasonix nimisen yrityksen tuotoksia. Firmaa pyörittää Eric Barbour, joka tunnetaan erilaisista innovatiivisistä putkilaitteistaan. Metasonixin omien sivujen mukaan heidän tuotteitaan käyttäisivät muunmuassa Aphex twin, Nine inch nails ja U2. Sivut eivät tarkemmin kerro mihin.

Minua viehättää Barbourin lähestymistapa. Hän selvästi pyrkii tekemään uusia tuotteita, ei mallintamaan klassikkoja kuten putkilaitteiden tekijöillä monesti on tapana.

Butt probe siis on periaatteessa fuzz, mutta mihinkään olemassaolevaan pedaaliin en sitä suoraltakädeltä osaa lähteä vertailemaan. Pedaaleita melko harvoin toteutetaan putkilla, ja ennenkaikkea saundi on hyvin hämmentävä.

Sivulta löytyy muutamia ääninäytteitä.

En tiedä aivan tarkalleen ketkä tämän tuotteen kohderyhmänä ovat. Varmaankin maailmasta löytyy 100 ihmistä jotka kyseisen laitteen tilaavat. Itse en pistäisi vaadittavaa rahasummaa peliin, mutta toisaalta en myöskään ole kitaristi.

Jos kaipaat uniikkia efektiä, ja arvostat härskiä saundia, tämä on juuri sinun valintasi. Sopii myös putkifetisistille, ei tosin vintageputkifetisistille.

Music thing
Firman sivu
Barbourin haastattelu

+Todella härski saundi
+Siisti design
+Omalaatuinen laite, joka varmasti huomataan
-Hinta

Konvergenssi on saatanasta.
Uudessa ylioppilaslehdessä Esa Mäkinen kirjoittaa konvergenssistä:

"Laitteiden sulautuminen toisiinsa on tämän päivän suuri teknologinen murros. Internet, televisio ja puhelin yhdistyvät pian yhdeksi koneeksi."

Ihan kiintoisa fantasia, itsekin pidin kovasti scifistä nuorempana, ongelmana kuitenkin on se että se saattaa toteutua.

Ongelmia on useita, varsinkin meille jotka pidämme laitteista, ja ennenkaikkea meille jotka käytämme laitteita johonkin tarkoitukseen.

Ollakseen hyvä ja käyttökelpoinen, laitteen täytyy olla riittävän hyvin suunniteltu. Ollakseen hyvin suunniteltu, laitteen tulee olla suunniteltu jonkin tietyn toiminnon suorittamiseen.

Usein eri laitteiden suunnittelukriteerit ovat ristiriidassa toistensa kanssa: esimerkiksi kameran täytyy olla riittävän painava tärähtämättömän kuvan ottamiseksi, ja matkapuhelimen täytyy olla riittävän kevyt kuljettamisen helpottamiseksi. Yhdistämällä namä kaksi laitetta saamme joko puhelimen jolla voi ottaa huonoja kuvia, tai kameran jolla on epäkäytännöllistä soittaa ihmisille. Kompromissinä saamme kamerapuhelimen jolla on huono tehdä kumpaakaan. Yhdistä siihen vielä televisio ja internet, niin saat tuotteen jolla voi tehdä vähän kaikkea, mutta ei oikeasti mitään.

Toinen suuri kysymys on kestävyys. Mitä enemmän toimintoja integroidaan samaan pakettiin, sitä vikaherkempi lopputulos saavutetaan. Asiaa pahentaa vielä se, että jokaista tarvettamme täyttämään suunniteltu laite pitäisi sitten olla mukanamme kokoajan, ja näinollen jatkuvasti alttiina kolhuille, kosteudelle ja muille yllätystekijöille.

Toki konvergenssistä on paljon hyötyäkin. Itse olen esimerkiksi hyvin tyytyväinen matkapuhelimeni kello-toimintoon. Eihän se laitteena perinteiselle kellolle vedä vertoja, mutta minulle jolla ei rannekelloa ennestään ollut, se on ollut täysin riittävä ajanmittausväline.

Aika näyttää mitä konvergenssille tapahtuu. Eri laitteiden ominaisuuksien yhdisteleminen tuntuu olevan vahva trendi, mutta toisaalta erillislaitteiden arvostus asiantuntevammissa kuluttajasegmenteissä on myös nousemassa.

Valokuvaaja ostaa vieläkin kameransa linsseistä rungosta salamasta ym. koostuvana järjestelmänä, ja tehnee niin tulevaisuudessakin jollei sitten koko ammattikuntaa konvergoida median moniosaajien (toimittaja, taittaja, valokuvaaja, videokuvaaja, kahvinkeittäjä) tieltä.

Kodinelektroniikassakin on nähty muutoksia: radio, tuo ehkä eniten konvergoitu media on palannut puristisimmassa muodossaan Tivoli Audion tuotteissa. Ei mitään stereo vouhotusta eikä cd:eitä tai kasetteja. Pelkkä hyvintehty mono radio.

Toisaalta markkinoiden polemisoituminen vaikuttaa myös huonolta ilmiöltä. Jos minä tarvitsen radion, tarvitsen sen radion kuuntelemiseen. En siis halua ostaa asiaa jolla voi surffata huonosti internettiä tai avata säilykepurkin. En myöskään halua kahdensadan euron statusesinettä. Haluan hyvän toimivan kohtuuhintaisen radion.

Tulevaisuus ei vaikuta valoisalta minunlaiselleni.

Plenoptinen kamera.

Valokuvia katsellessa tulee usein kiroiltua väärien tarkennusten kanssa. Milloin on haettu liian taiteellista vaikutelmaa, milloin liian vähän taiteellista. Joskus on kyse tekniikasta, automaattitarkennus tarkentaa usein minne sattuu, joskus kyse on vain kuvaajan liiallisesta päihtymystilasta.

Oli syy mikä tahansa, plenoptiikka saattaa jonain päivänä tuoda ratkaisun ongelmiin. Stanfordin yliopistossa on rakennettu asiaa demonstroiva toimiva prototyyppi. Kyseessä on Contaxin kamerasta ja digiperästä muokattu jäjestelmä, jossa kennon ja linssin välille on lisätty mikrolinssimatriisi.

Mikrolinssien taltioiman datan avulla voidaan kuvan tarkennusta muuttaa jälkikäteen. Myös kuvan syväterävyysaluetta voidaan plenoptiikan avulla parantaa. Tietojen perusteella voidaan jopa luoda keinotekoisia, eri kuvakulmista otettuja kuvia.

Mielestäni hyvin kiinnostava ja haastava uusi tapa suunnitella digitaalinen kuvantuottamisväline. Nähtäväksi jää löytyykö sille käyttöä teollisessa sarjatuotannossa.

+Laajentaa jälkikäsittelymahdollisuuksia huomattavasti
+Lisää syväterävyyttä
+Tuo valokuvaukseen kirjaimellisesti uusia ulottuvuuksia
-Resoluutiota rajoittaa mikrolinssien määrä
-Vaikuttaa kalliilta ja monimutkaiselta

Legokamera
Jos kameroiden rakentelu kiinnostaa, niin homman voi tietysti tehdä ihan kotoa löytyvistä tarpeistakin. Perinteisen neulanreikäkameran voi rakentaa oikeastaan mistä tahansa laatikosta.



Toisaalta homman voi tehdä hieman sofistikoituneemminkin, niinkuin esimerkiksi Found Photography sivuston pitäjä. Hän askarteli omansa Lego-palikoista.

Mallistosta löytyy niin keskikoon kuin kinofilmillekin kuvaava malli.

Legojen etuna kenkälaatikkoon verrattuna on mekaanisten ratkaisujen, kuten filminsiirron ja jopa filmilaskurin rakentamismahdollisuus. Kenkälaatikossa valotetaan yksi paperi tai filmi per laatikko.

Legokamera on saanut netissä jonkinverran huomiota, muunmuassa Boing Boing on kirjoittanut asiasta.

Lego kameroilla otettuja kuviakin löytyy sivustolta, oikein hyvältähän tuo näyttää.

+Tyylikäs
+Vaikuttaa varsin hyvin suunnitellulta
+Kaikki rakastavat Legoja
-Ei ehkä paras yleiskamera

Tee se itse kameroita

Jos olet niitä ihmisiä jotka aina uuden laitteen kohdatessaan pohtivat mitä sen sisällä on, ja miten se toimii, tässä voisi olla sopiva kamera sinulle. Kyseessä on rakennussarja, osat pitää itse irrotella ja kasata ohjeiden mukaan kameraksi.

Kun kaikki osat on liitetty, pitäisi sinulla olla käsissäsi täysin kuvausvalmis valokuvausvälinen, tai "When the part is assembled, the photographing possible camera completes!" niinkuin babalfish asian ilmaisee.

Lisää asiasta kertovat Oh gizmo
ja Boing Boing.

+Tekniikka tulee tutuksi askarrellessa
+Loistava joululahjaidea
-Ei vaikuta mekaanisesti laadukkaimmalta kameralta maailmassa

Jos pelkkä valokuvaaminen ei riitä, niin kannattaa tutustua myös neuvostovalmisteiseeen Lomo Mecano Erector kittiin.

Sitä ei pääse aivan osa kerrallaan itse rakentamaan, mutta modulaarisen rakenteensa ansiosta se muuttuu kätevsti ainakin diaprojektoriksi, suurennuskoneeksi ja luupiksi.

+Neuvostonostalginen
+Innovatiivinen paketti (tähän ei kapitalismi pysty)
-Tuotteen laatu ei vaikuta kovin vakuuttavalta

Varo kopiokoneita.



Sediksen blogissa puhutaan kopiokoneiden salaisista koodeista. Teksti pohjautuu huvudstadsbladetin artikkeliin aiheesta.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana viranomaiset ovat yhdessä teollisuuden kanssa puuhanneet salaista koodijärjestelmää, jolla jokaisen monistetun sivun kopioima kone, jopa kopioinut henkilö ovat tunnistettavissa.

Koodit eivät ole paljain silmin nähtävissä, mutta suurennuslasin ja sinisen valon avulla pitäisi onnistua.

Jos siis kopioit aineistoa laittomaan käyttöön (tarrat, julisteet, lunnaskirjeet, tappouhkaukset ym.) kannattaa miettiä tarkkaan missä ja miten niitä kopioi.

Paras vaihtoehto lienee töissä sen vittumaisen työkaverin kopiokortilla.

Toinen vaihtoehto on dekoodaaminen, johon löytyy ohjeet EFF:fin sivulta.

Todella härskiä pelikone modausta.
Satuin netissä Benheck sivulle, ja täytyy sanoa että olen vaikuttunut. Pitäjä on muunmuassa sovittanut Atarinsa (useammankin) kannettavaan muotoon, ja rakentanut Neo Geonsa arcade muotoon.

Tähän ei osaa tavallinen laitebloginpitäjäkään enää sanoa yhtään mitään analyyttistä.

+HC meininki
+Varsin asiatuntevan oloista
-No voisihan sitä toisaalta johonkin muuhun energiansa käyttää

Uutta tietoa foliopäähineistä.

Foliopäähine on perinteinen keino kaikille vainoharhaisille ihmisille suojautua hallitusten mieleenvaikuttvalta viestinnältä. Foliopäähineisiin törmää usein elokuvissa, kirjallisuudessa ja keskustelupalstoilla.

Nyt MIT:ssä ameriikassa on saatu aivan uutta tieto foliopääineen vaikutuksista. Näuttäisi siltä, että sen sijaan että se ei suojaisikaan kaikilta taajuuksilta, vaan nimenomaan vahvistaisi tiettyjä taajuuksia.

Tutkijat menevät jopa niin pitkälle, että esittävät koko foliovillityksen olevan mahdollisesti hallituksen salajuoni viestien perillemenon helpottamiseksi.

Voidaan tietysti esittää kysymys kuinka puolueetonta tutkimusta MIT:ssä tedään, suosittelen kuitenkin kaikille foliopäähineitä käyttäville samantyyppisten testien järjestämistä.

Testivälineiden hankkiminen voi tosin olla hieman vaikeaa siinä vaiheessa kun itse foliopäähinettä käyttää.

+Foliopäähine on klassikko
+Kannattaa tsekata tuo linkki, paljon siistejä laitteita
-No nuo foliojutu on aina vähän vaivaannuttavia

Pelaa puita vastaan

Lumberjack peli lienee ensimmäinen jota voit pelata puita vastaan.

Tarvitset vain puupelinhallintayksikön ja pelin jonka voit ladata täältä

Ja lisätietoja newdigitalart sivustolt.

+Jos pikkuveli päihittää sinut joka pelissä, niin ehkä puuta vastaan on paremmat tsäänssit

+Avartaa maailmankuvaa pelata välillä kasvikuntaa vastaan

-Liekö tuossa mitään järkeä kuitenkaan

Oma droidi

Joskus kun olimme lapsia uneksimme tulevaisuudesta, jossa kaikki lentävät kokoajan ja jokaisella on oma robotti. No kaikkea ei voi saada, mutta nyt Hammacher Shlemmer yrittää meille myydä R2 D2 droideja.

R2 D2 kopio ei ehkä kaikkia toiveitamme toteuta, mutta pyörii senträän ympäriinsä, seurailee sinua ja reagoi ehkä käskyihin.

Tervetuloa retrotulevaisuuteen. Täällä todellisessa tulevaisuudessa robotteja käytetään vain lakimiehinä.

+Ihan kiva

-Täysin tarpeeton

Nörttiuskottavia koruja.

Oletko liian nörtti ostamaan rakkaallesi koruja joululahjaksi, mutta et vielä tarpeeksi närtti ostaaksesi Linux leivänpaahdinta?

Fractal Spin saattaa ratkaista ongelmasi. Kyseinen firma väsää koruja elektroniikan peruskomponenteista.




+Nörttiuskottavaa
+Kierrätysmeinikiä
-Voi tulla ero
-Vastaavia tuotteitahan näppäräsorminen väsää helposti itsekin

Taskulamppu.

Taskulamppu on yksi perusvälineistä, joita ilman en koskaan lähde kotoani. Jotenkin olen päätynyt amerikkalaiseen Mag instrumentsin valmistamaan Mini Magliteen. Kyseessä ei ole mikään ihmeellinen tuote, kilpailijoiden led valaisimet saa parhaimmillaan kytkettyä tietokoneeseensa hienosäätöä varten, ja leditekniikka mahdollistaa muutenkin kirkkaammat, tehokkaammat ja pienemmät valaisimet.

Maglitessä on kuitenkin etunsa. Se on mekaaniseen laatuunsa nähden halpa. Käytettynä alle 10 euroa. Kunnolliseen metallikoteloon pakattu ledilamppu maksaa huomattavasti enemmän.

Maglite on selvästikin tehty kestämään kovaa käyttöä. Runko on tukevaa metallia, eikä laite sisällä juurikaan rikkoutuvia osia. Käyttöliittymä on varsin toimiva: lamppu syttyy etuosaa kiertämällä, kiertämällä lisää voi tarkentaa valokeilan kokoa. Miinuspuolena todettakoon ettei valokeila ole millään säädöillä aivan tasainen, mutta mikäpä tässä hintaluokassa olisi.

Vuosien varrella minulla on näitä ollut useampia. Yhtään en ole saanut rikki, monta olen hävittänyt.

Miinuspuolena mainittakoon että tuote ei ole vain amerikkalainen, vaan peiamerikkalainen. Rohkeimmat voivat lukea tuotteen historian firman nettisivuilta, mutta ainakaan euroopassa se ei kenenkään ostohaluja varmasti herätä.

Magliten brändi on muutenkin erittäin vahvasti äijäbrändi. Mini Maglite löytyy jokaisen roudarin vyöltä Leathermanin vierestä, ja isommat lamput ovat teollisuusvartioden suosikkeja. Eikä välttämättä valaistusominaisuuksiaensa ansiosta.

Nettiä selaillessani goog vei minut muunmuassa The martialist nimiselle sivulle josta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet MiniMagliten käytöstä itsepuolustuksessa.

Yllätyksekseni löysin myös sivuja magliten modifioinnista. MonipuolisinKJ:n sivu, jonka säädöt menivät yli minun ymmärrykseni.

Yksinkertaisempia kaupallisia tuotteitakin tuntuu olevan jonkinverran. Myös Phill Elmore the martialist sivulta oli oman lamppunsa modannut.



+Kestävä
+Klassikko
+Kohtuuhintainen
-Vanhanaikainen
-Junttimainen

Aikakone.

Internetissä kaupataan kaikenlaista. Tämä on jo toinen aikakone, jonka olen nähnyt myynnissä.

Vähän keskeneräinen kuulemma vielä on. Voidaan myös vaihtaa painovoiman kumoavaan laitteeseen.

Hinta on päässyt hieman korkeaksi $300,000,000,001,999.00.

+Aikakone olisi kyllä hyödyllinen
+Näyttäisi pääasiassa kierrätysmateriaaleista valmistetulta
-Aika kallis
-Ei voi käyttää aikamatkailuun

Mekaaniset peilit. Anonyymi laiteblogin lukija lähestyi meitä linkillä Daniel Rozin mekaanisiin peileihin. Kyseessä on eri materiaaleista valmistetut videokameran, tietokoneen ja servomoottoreiden avulla toimivat interaktiiviset pinnat.

Roz on tehnyt peilejä puusta, roskasta , metallikuulista ja kiekoista.

Kiinnostava idea, noista kuvista ja videoista ei oikein selkeää kuvaa saa. Pitäisi nähdä livenä. Luulin jo hetken nähneeni hänen töitään, mutta ilmeisesti sekoitan hänet toiseen interaktiivisia videoteksia tekevään Danieliin, Pikseliähky 2004 festivaalilla esillä olleeseen Daniel Shiffmaniin


Töissä on kiltämättä hieman samankaltaisuutta: esim. software mirror Swarn.

Mekaaninen peili ratkaisee hyvin kaksi mediataiteen perusongelmaa: Sisällön ongelman, omaa naamaansa on aina kiinnostavaa katsoa sekä interaktion ongelman, mekaanisesti kääntyileviä kappaleita on aina mielenkiintoista seurailla. Varsinkin jos niiden muodostaman kuvan selkeästi voi havaita muistuttavan lähitodellisuutta, ja reagoivan siihen. Bonuksena tulee vielä tekijän mainostama "soothing sound".

+Hauska idea
+Monimutkainen mekaniikka on aina kiinnostavaa
+Näyttely-uskottava
-Melko monimutkainen hopeapojaisiin peilausratkaisuihin nähden

Härskiä nintendo modausta.

Internetin yksi hienouksia on se, että sieltä löytyy harrastajia mille tahanbsa asialle maailmassa. Niikuin vaikka Nintendo modaukselle. Game grll sivulla kerrotaan yksityiskohtaisesti kuinka rakennat oman kannettavan Nintendosi.

Myös muita projekteja löytyy

+Hyvä meininki
+DIY uskottava
-tarvikkeet voivat olla suomessa hankalammin löydettävissä

Paris Hilton paljastunut androidiksi

OhGizmon kirjoittaja David Bonze on paljastanut seurapiirihahmo Paris Hiltonin olevan androidi ulkoavaruudesta. Hän päätyi tähän päätelmään analysoituaan tämän Paris hiltonin kasvokuvia esittelevän sivuston materiaalia.

" But hell. It’s worth it. Here, you have definitive proof that Paris Hilton is an android from outer space with deficient artificial intelligence. See, it seems her facial expressions have unfortunately been frozen into one, single, somewhat bland look of pseudo-amusement."

+Jotain hyväähän siinä Paris Hiltonissa täytyy olla kun se niin monia kiinnostaa
+Hauska kuvasarja
-Jotenkin vaivaannuttavaa

Junan vessa
Laitteiden myynti-ilmoituksissa törmää aina välillä kuvaukseen "Toimii kuin junan vessa". Laiteblogi lähti siis selvittämään paikan päälle, miten junan vessa toimii. Käsitykseni mukaan kyseinen sanonta viittaa nimenomaan näihin vanhempaa mallia oleviin vessoihin. Sanonta "Toimii kuin Pendolinon vessa" merkitsisi jo jotain aivan muuta.

Pendolinon vessassa on liikaa sähköisiä osia, niinkuin Pendolino junassa yleensäkin, että se voisi toimia luotettavasti vaativissa suomalaisissa olosuhteissa.

Junan vessan toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen. Tarpeet tehdään niille varattuun pönttöön jonka jälkeen painetaan jalalla pöntön vieressä olevaa vipua. Tällöin tarpeet huuhtoutuvat avautuvasta luukusta raiteille.



Junan VC on varsin toimintavarma. Mekaanisesti kyseessä on oikeastaan vain hieman hienostuneempi versio reiästä lattiassa. Vandaali ilman voimatyökaluja ei pysty tämän koneiston toimintaan vaikuttamaan millään lailla.

Voi kuitenkin syystä kysyä, miksi kukaan haluaa mielikuvan keinoin yhdistää myymänsä tuotteen ja junan vessan. Junan vessa on kuitenkin yleensä melko vastenmielinen paikka. Toimintavarmat asiat lienevät maailmassa siinäväärin vähissä, että junan vessa metafora on ainut mahdollinen.

+Toimintavarma
+Tyylikkäät materiaalivalinna
+Oikea meininki
-Hieman epämiellyttävä käyttää

Polttokennoja digikameraan

Vuonna 1839 Sir William Groven keksimä polttokenno on laite jota tänäpäivänä vielä harvemmin näkee. Kyseessä on akun korvaava järjestely, jossa esim. nestemäisellä vedyllä tuotetaan energiaa. Ongelmina ovat toistaiseksi olleet korkeat tuotantokustannukset ja vedyn jakelu.

Nyt ilmeiseti Canon on ratkaisemaisillaan näiutä ongelmia, sillä se on jo messuilla esitellyt digikameroihinsa sopivia polttokennoja. Kyseessä ei tosin ole vielä olleet tuotantoversiot .Polttokennoja on tulossa niin järjestelmäkameroihin, isompiin kompaktikameroihin kuin
kannettaviin printtereihinkin.

Polttokennoa käyttämällä voidaan saavutettaa akkutekniikkaan verrattuna huomattavasti pitempiä käyttöaikoja. Saa nähdä kannattaako se. Riippunee siirrytäänkö paljonpuhuttuun vetytalouteen oikeasti, vai jäävätkö prototyypit suunnittelijoiden työpöydille. Pelkkien digikameroiden lataamiseksi tuskin vedynjakeluverkostoa tullaan rakentamaan.

Tech on artikkeli aiheesta

+Pitkä käyttöikä
-Vedyn jakelu

Turbiinisubwoofer

Jos sinun subwooferisi toimii vielä pahvikartiolla ja magneetilla, niin olet auttamattomasti ajasta jäljessä.

Eminent Tech TRW 17 on "infrasoninen" kaiutin, joka siirtää ilmaa huomattavasti kartioelementtejä tehokkaammin. Toistokäyrän pitäisi olla tasainen yhteen hertsiin asti, eli melkoo alas. Ihmisen kuuloalue alkaa noin kahdestakymmenestä.

Sisustajan kannalta Eminent Tech TRW 17 asennetaan ullakolle, tai kerostalossa naapurin puolelle. Sieltä sitten reikä kuunteluhuoneeseen, ja volyymi kaakkoon.



Miinuspuolena mainittakoon, että kyseessä ei ole kauhean edullinen tuote. Hintalapussa lukee 12900$. Tulossa on kuitenkin pienoisversioita esim autokäyttöön, joiden pitäisi olla hieman edullisempia.

Sonicflaren juttu aiheesta
OhGizmon juttu aiheesta

+Suorituskyky
+Ennakkoluuloton design
-Hieman monimutkainen asentaa
-Kallis
-Liian suorituskykyinen

Seinä PC

Toistaiseksi henkilökohtaiset tieokoneet on jaettu pöytäkoneisiin, ja kannettaviin tietokoneisiin. Nyt laitteiden koon pienentyessä on markkinoille ilmantunut uudenlaisia innovaatioita.

Esimerkiksi seinätietokone. Ei niin että kone olisi seinän kokoinen niinkuin tieteiselokuvissa, vaan niin että kone mahtuu seinään upotettavaan pistorasiaan.

Lisää tietoja vaikka täältä

+Vaikeampi varastaa
+Pieni
+Ei vie pöytätilaa
+Hauska idea
-Ei voi siirtää
-Melko vaatimaton suorituskyvyltään

Holgateippaus 2.0
Holgateippaukseni on edennyt versioon 2.0. Tälläkertaa olen valinnut teipiksi valoa vähemmän läpäisevän ilmastointiteipin.

Myös muotoilua on uudistettu. Tälläkertaa tavoitteenani oli nopea ns. urheiluteippaus. Kiireisenä kuvaajana en voi ruveta teippaamaan kameraa uudestaan kesken kuvaustilanteen, joten teippaus täytyy voida avata ja sulkea mahdollisimman helposti.



Valitsin teippaukselle ns. paljemallin, jolloin teippi tulee hieman reunan yli muodostaen palkeen. Tällöin luukun voi avata irrottamatta teippejä. Huomaa että sisäsaumoissa on käytetty mustaa teippiä, ja ulkopinnoilla valkoista.



Vielä kakkosversiokaan ei ole yleisilmeeltään kauhean viimmeistely, mutta toivottavasti toimittaa tehtävänsä.



Luukkuna toimii jo ykkösversiosta tuttu tulitikkuaskin kansi.

Kakkosversion teippaus alkaa olla hieman lähempänä sitä mitä haen. Sivujen tilkitseminen tässä mallissa jää lähes kokonaan tekemättä, ja muitakin myönnyttyksiä käyttömukavuudelle ja nopeudelle on tehty tiiviyden kustannuksella.

Ilmastointiteippi on monella tapaa parempi materiaali kuin viimeksi käyttämäni maalarinteippi, mutta luulen että joudun vielä yhdistämään teipin johonkin muihin materiaaliratkaisuihin optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi.

Myös teippauksen ulkonäköön voisi panostaa enemmän.

+Nopea käyttää
+Takakantta ei hävitä niin helposti sen ollessa aina teipattuna kameraan
-Ei kauhean tiivis
-Ruma

Holgakuvia
Tänään skannailin hieman holgakuvia. Skannerina toimi Epson 2400 tasoskanneri.


Skannerin negatiivejä skannaava valokansi on juuri ja juuri keskikoon negatiivin kokoinen. En tiedä mikä todellinen skannausalue on, mutta käytetävissä olleella Linux ohjelmistolla en ainakaan minä saanut aivan koko kuva-aluetta esille.

Mutta mennäänpä niihin kuviin:

Alkuun kaupunkinäkymä Vallilasta.

Kuvan nurkissa on huomattavissa Holgan optiikalle tyypillistä tummumista. Kuvan sävyala on aikalailla pastellinen. Johtunee joko käytetystä filmistä (vanhentunut Kodak Portra 160 NC) tai sitten skannauksesta. Taustalla sijaitsevasta säleiköstä voi huomata suorien viivojen hieman käyristyvän reuna-alueilla.



Tästä kuvasta näemme miten tärkeää Holgan teippaaminen on. Valvuodot reunoilla ja kuvan laitaan valottunut filminumerointi kertovat puutteellisesta teippauksesta.



Tätä kuvaa tarkastellessamme voimme huomata skannerin valojakauman paikoitellen vaihtelevan. Keskellä kuvaa mäkyvät vaalemammat raidat eivät näkyneet alkuperäisessä negatiivissä, eivätkä toisessa skannauksessa.

Tämä kuva kuitenkin näytti kiinnostavammalta, joten päädyin tähän.

Ensivaikutelmani Holgakuvauksesta on varsin positiivinen. Kyseessä ei liene paras mahdollinen väline moneenkaan tarkoitukseen, mutta hyvin kiinnostava ja omalaatuinen valokuvauslaite.

Holgalla kuvaaminen vapauttaa kaikenlaisesta vakavasta asennoitumisesta valokuvausvälineisiin. Holgan säätömahdollisuudet ovat hyvin minimaaliset, ja lopullisen kuvan syntymiseen vaikuttavat tekiät hyvin kaoottisia.

Täytynee nyt viikonloppuna ottaa Holga käyttöön, ja testailla vähän sen mahdollisuuksia.

Testissä käytetty skanneri sopii sinänsä hyvin Holgatyöskentelyyn, mutta vakavaan kuvankäsittelyyn en kenellekään suosittele.

Skanneri:
+Ilmeisesti kohtuuhintainen
+Skannaa keskikoon negatiivit (lähes kokonaan)
+Soveltuu hyvin Holgatyöskentelyyn
-Epäluotettava
-Soveltuu huonosti muuhun työskentelyyn

Mitä musiikkia sinun WC järjestelmäsi soittaisi?
Teemu Antero oli bongannut japanilaisen WC järjestelmän specsit.



Hyvältä kuulostaa, kaikki toimii automaattisesti alapesua myöten, ja musiikkia vois soittaa kätevästi omalta sd-kortilta.

+Kuulostaa aika luksukselta
+Japanilainen
+SD-korttipaikka
-Varmaan kallis
-Täysin hyödytön
-Turhat komponentit lyhenävät huoltoväliä

Entä osaako se paahtaa leipää?



Törmäsin Jyrin savupiippupäiväkirjassa mainintaan leivänpaahtimen ja tietokoneen yhdistelmästä.



Kyseessä on Technologic Systemsin ts 7200 pohjainen pienoistietokone, joka väiteiden mukaan siis todella paahtaa leivät. Paahtumista odotellessa voikin sitten vaikka kuunnella MP3 musiikkia. Käyttöjärjestelmänä toimii NetBSD.

Itse en yleensä arvosta suuresti useita asioita tekeviä laitteita: paras laite on yleensä pelkästään jonkin nimenomaisen toiminnon suorittamiseen suunniteltu väline. Leivänpaahdintietokone kuitenkin vaikuttaa kiinnostavalla tavalla typerältä, etten voinut jättää laiteblogiin lisäämättä.

+Viihdyttävällä tavalla tyhmä idea
+Mahdollisuus nostaa nörttiuskottavuuttaan
-Täysin hyödytön asia
-Kestääkö kuumuutta ja leivänmuruja?
-Ei kaupallisessa levityksessä
-Kunnollisen näytön puuttuminen rajoittaa monien sovellusten käyttöä
-Ei sinänsä oikea laite, vaan enemmänkin mainoskikka

Liittimet
Kun puhutaan laitteista, niin koskaan ei pidä aliarvioida liittimien merkitystä. Tänäpäivänä suositaan pieniä moninapaisia liittimiä, kuten miniplugeja, minidinejä, mini USB liittimiä, ym. Kaikki on pientä, mahdotonta normaalioloissa kolvata ja mahdotonta myös normaalikäytössä pitää ehjinä.

Onkin siis aika esitellä teille kunnollinen liitin.

Kyseistä liitintä valmisti aikoinaan Amphenol , joka vieläkin valmistaa monenlaisia liittimiä tosin valitettavasti ei enää tätä tyyppiä.



Kuten kuvasta huomaa, ovat liittimen koskettimet sijoiteltu riittävän etäälle toisistaan. Näiden kolvaaminen onnistuu helposti myös kentäolosuhteissa ja/tai alkoholin vaikutuksen alaisena.



Kyseessäolevien liittimien saatavuus on tänäpäivänä hieman heikko. Itse ostin kuvassa näkyvn kasan Emmauksen kirpputorilta hintaan 0,50e. Myyjä hetkenaikaa tosin pohti tarkoittaako tuo pussin kyljessä oleva hinta yhtä liitintä, vai koko pussia. Edullista joka tapauksessa. Kaupanpäälle tuli kourallinen releitä ja pari DIN- liitintä.



Liitin ei ole kauhean yleinen. Sitä käytetään esimerkiksi Kodakin diapojektoreissa häivelaitteiden liittämiseen. Miinuspuolena todettakoon että liittimestä puuttuu varsinainen lukitus, joka on yleinen suuremmissa lattaliittimissä. Tästä johtuen johdot täytyy rajummassa käytössä teipata kiinni.

Rankempaan käyttöön löytyy Amphenolin nykyvalikoimasta erilaisia sotilas ja ilmailu käyttöön suunniteltuja liittimiä (kts video)

Tuota vanhaa lattaliitintä kannattaa kuitenkin ostaa jos jostain tulee vastaan. Se on tukeva, kestävä ja miellyttävä käyttää. Usein myös kohtuuhintainen. Sopii laitteita rakentelevalle, tosin ei ehkä maailman monikäyttöisin liitin kokonsa vuoksi.

+Erinomaista laatutyötä
+Helppo käyttää/huoltaa
+Näyttää hyvältä
+Voidaan käyttää vähän tuhdimpienkin signaalien kanssa
-Saatavuus
-Vähän kömpelö
-Aika harvoin tarvittava

Yashica Mat 124 G

Kerran oli aika, jolloin kaksisilmäiset peilikamerat hallitsivat maailmaa, Saksalainen Rolleiflex kuninkaanaan ja Japanilainen Yashica kustannustehokkaana kansankamerana. Termi kaksisilmäinen peilikamera viittaa kameran rakenteeseen: siinä on kaksi objektiiviä, toinen vaslottaa kuvan filmille ja toinen heijastaa kuvan peilin kautta etsinlasille.

Kaksisilmäisellä peilikameralla kuvattuiin aikanaan kaikkialla studiosta urheilukisoihin tai valtamerten syvyyksiin. Niiden valta-aseman mursi lopulta kinofilmin yleistyminen, ja keskikoon yksisilmäiset kamerajärjestelmät vaihtolinsseillä, kuten esimerkiksi ruotsalainen Hasselblad.

Minun ensimmäinen kokemukseni Yashicasta oli isäni vanha Yashica D. Varsin ihastuttava laite, joka sytytti kiinnostukseni kaksisilmäisiin peilikameroihin. Jonkinaikaa hyvinkin aktiivisesti kyseisellä laitteella kuvattuani tosin havaitsin objektiivin piirron melko vaatimattomaksi.

Yashica Mat 124 G taas tuli minua vastaan hietsun kirpputorilla. Kunto oli huono, mutta hinta edullinen. Pakollisen huollon jälkeen kamera olikin köyhdyttänyt minua parinsadan euron verran.

Ihastuin kameraan välittömästi: kolkko, hieman safarihenkinen ulkoasu, miehekäs latausvipu (kuuntele sample), hyvä käyttöergonomia ja halpa hinta. Tässä on laite minulle.

Kyseinen malli on lajinsa viimeinen. Sitä valmistettiin vuodesta 1970 vuoteen 1985, eli huomattavasti varsinaisen kultakauden jälkeen. Tähän malliin selvästi panostettiin: kamera sisälsi valotusmittarin, suljinta ei tarvitse enää virittää erikseen, vaan viritys tapahtuu filminsiirtovivusta. Optiikka on edeltäjiään huomattavasti parempi.

Tässä on kopioitu kaikki mikä Rolleiflexistä voidaan japanilaisessa kameratehtaassa kustannustehokkaasti kopioida. Maailman paras kamera tämä ei ole, eikä sitä edes yritä ollakaan. Etsinkuva on samea, eikä kameran mekaaninen laatu ole mitenkään ihmeellinen. Kaikesta huolimatta edullinen kamera varsin hyvällä optiikalla keskikoon filmille (6cm x 6cm). Miellyttävä ja yksinkertainen käyttää.

Yashica-Mat on sympaattinen joka kerää kiinnittää takuulla digileluihin tottuneiden ihmisten huomion. Silti kameralla voi kuvata varsin huomaamattomasti, sillä sitä ei nosteta silmien tasalle, vaan kuvaus tapahtuu niinsanotusti lonkalta.

Suosittelen kaikille keskikoon kuvaamisesta kiinnostuneille. Jos raha ei ole ongelma, niin sitten Rolleiflex, jos raha ON ongelma niin sitten vaikka Yashica D tai C. Myös Minoltalta ja Mamiyalta löytyy varsin kiinnostavia malleja.

Kaksisilmäisistä peilikameroista löytyy Ossi Asikaisen kirjoittama artikkeli täältä.

+Filmikoko 6x6
+Hinta/laatu
+Helppo käyttää
+Nykypäivänä varsin omalaatuinen valinta
-Mekaaninen laatu
-Samea etsinkuva
-Kopio

Suodatin vaatteiden läpi kuvaamiseen

Internettiä surffaillessani törmäsin artikkeliin vaateiden läpi kuvaamisesta. Varsin perinteikäs aihe, joka on kiehtonut ihmismieltä läpi vuosisatojen, heijastuen niin taiteisiin kuin tieteisiinkin.

No nyt väitetään että tälläinen tuote ostamalla se sitten onnistuisi.

Tekniikkaa on selvitelty hieman tarkemmin täällä.

Itselleni jäi hieman epäselväksi onko kyseessä jotenkin erilainen väline, kuin tavallinen infrapuna-filtteri.

Niin ja ennenkuin revitte pelihousunne, niin kannattaa tsekata yhteensopivuus sivu, ja muut tekniset yksityiskohdat sivulta.

Ei se taida ihan niin yksinkertaista hommaa vielä olla kuin scifitarinat antavat odottaa.

+ vaatteidenläpi näkeminenhän on peiinteinen jokapojan unelma
+ onhan se hionoa että tekniikka kehittyy
- sadetakkimiesten hommiksihan tuo menee
- käytännön toimivuudesta vaikea vakuuttua pelkästään tuon sivuston perusteella

Melloman
Sain sähköpostiini urlin kiinnostavan tuntuisesta laitteesta. Sen nimi on Melloman ja sen on valmistanut Mike Walters.

Kyseessä on Mellotron nimisen soittimen inspiroimana valmistettu laite.

Mellotronilla on hyvin tärkeä osuus musiikin lähihistoriassa. Toisaalta se oli tärkeä askel siirryttäessä kohti samplaamista ja toisaalta kyseessä on sinällään erittäin omalaatuinen soitin, joka on ollut hyvin tärkeässä roolissa niin populaaria kuin taidemusiikissakin.

Mellotron on kosketinsoitin jossa jokainen kosketin soittaa magneettinauhalle tallennetun äänen. Soittimen rakenne on melko monimutkainen, parhaiten sitä selvittää tämä flash demo.

Melloman on kosketinsoitin jossa koskettimilla soitetaan C-kasetille tallennettuja nauhaluuppeja. Toisin kuin Mellotronissa, Mellomanissa nauha juoksee kokoajan, ja koskettimisto vain miksaa hautun saundin esille.



Mellotron syntyi aikoinaan edistysuskoiseen musiikkiteknologian jatkumoon vastaukseksi kysymykseen miten tulevaisuuden musiikkia voitaisiin tuottaa. Melloman on syntynyt musiikkiteknologisen kliimaksin jälkeiseen aikaan, vastaukseksi kysymykseen mitä näille kaikille vanhoille romuille voisi tehdä.

Molemmat laitteet antavat yhden kiinnostavan näkökulman aikansa polttavaan kysymykseen.

Melloman on saavuttanut runsaasti huomiota erilaisissa blogeissa ja sähköpostilistoilla. Tekijä mainitsee jopa Genesis P.Orridgen ottaneen yhteyttä. Olivat kuulemma Throbbing Gristlenkin kanssa oman Mellotronkopion kuusikymmentäluvulla rakentaneet.

Monet ovat, ja sehän tässä juuri hienoa onkin. Samalla tapaa kuin Mellotronin hienous ei suinkaan peruistu siihen miten hyvin se onnistuu toistamaan viulun äänen, vaan päinvastoin siihen kuinka kummallisesti se sen tekee, niin erilaisten Mellotron kopioiden hienous perustuu niiden diversiteettiin.

C-kasetti on yksi tämänhetken kuumimpia medioita, laitteita ja äänitteitä on runsaasti saatavilla halvalla tai ilmaiseksi. C-kasetin brändi on kohdallaan, useimmilla meillä on jotain nostalgisia tunteita kyseistä formaattia kohtaan. Se on myös juuri sopivasti unohtunut pois arkikäytöstämme, että sen näkeminen jossain yllättävässä yhteydessä kiinnittää huomiomme.

Itseäni hieman ihmetyttää Waltersin innostus saada nimenomaan alkuperäisiä mellotronääniä kaseteilleen, ja Beatles kappaleiden soittaminen esimerkkikappaleiksi. Liika retroilu vie helposti pseudomorfoosin puolelle.

Mutta kaikenkaikkiaan hieno laite, hauska idea ja hyvä viimmeistely.

Laiteblogi onnittelee.

+ kaikkihan haluaisivat mellotronin
+ hot DIY action
+ Hyvää uusiokäyttöä MP3 soitinten syrjäyttämille walkmaneille
+ hyvä yksinkertainen idea varastettavaksi

- tasapainottelu innovatiivisuuden ja retrouskottavuuden välillä on vaikeaa
- se ei ole minun

Nintendo Donkey Kong game & watch


Tänään viihdytin itseäni pelaamalla muutaman pelin Donkey Kong elektroniikkapeliä. Kyseessä on vuonna 1982 valmistunut taskuversio suositusta kolikkopelistä.

Tämän pelin kohdalla voidaan oikeutetusti puhua klassikosta. Kyseessä on hyvin yksinkertaisilla elementeillä rakennettu hyvin miellyttävä ja addiktiivinen peliväline.

Ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi kuvaamaan kyseistä välinettä on laadukas. Kyseessä on hyvin suunniteltu ja toteutettu laite, joka toimii hyvin siinä käyttötarkoituksessa johon se on suunniteltu. Vielä nytkin vuonna 2005, ostettuna yhdellä eurolla kirpputorilta.



Käytössä kyseinen laite selvästikin on ollut, paristokotelon kansi on hukkunut ja kannen lukitus hajonnut. Silti laite toimii lähes yhtä hyvin kuin uusi.

Kyseessä on peli jolla on myös kulttuurihistoriallista merkitystä. Kyseinen peli on vaikuttanut suuresti pelisuunnittelun historiaan, sille on ilmestynyt lukematon määrä jatko-osia ja kopioita, sekä sen sankari Mario on noussut itse peliä suositummaksi ja tunnetummaksi hahmoksi lukuisien spinoff peliensä johdosta.

Myös muotoilussa Donkey Kongin vaikutus näkyy esimerkiksi viimeisimmässä Nintendon taskupelissä.

Suosittelen kaikille, paitsi peliriippuvuudesta kärsiville.

Linkkejä:

Quarter arcade
Game and watch

+ kätevä koko
+ populaarikulttuuri ikoni
+ toimiva kokonaisuus

- vähän monotoninen pitemmänpäälle
- saatavuus
- pitäisihän sitä ihmisellä parempaakin tekemistä olla

circuitbending



Circuitbending tuo yhden tuoreen lähestymistavan laitekulttuuriin. Perusajatuksena on ottaa mikä tahansa ääntäpäästävä patteritoiminen laite, ja muuttaa se joksikin täysin uuddelaiseksi soittimeksi.

Puristisimmillaan bendaaminen luottaa täysin luoviin prosesseihin, unohtaen kaiken teoriatiedon sähköstä, elektroniikasta ja äänestä. Yleisimmin onnistunut bendaus syntyy kokemuksen tuoman ymmärryksen, jonkinlaisten teknisten perustietojen ja internetistä löydettyjen muitten bendaajien kokemusten synteesinä.

Circuitbendaamiseen pääsee mukaan hyvin helposti. Tarvitaan vain mikä tahansa ääntätuottava lelu, pieni kolvi, tinaa ja harastuksen edetessä jonkinlainen valikoima elektroniikan peruskomponenttejä.

Alkuun pääsee avaamalla laitteen ja vaikkapa tekemällä satunnaisia oikosulkuja erilaisiin paikkoihin. Pedantimpaa lähestymistä kannattavat voivat hankkia jonkin paljon bendatun laitteen ja hakea internetistä kyseiseen laitteeseen valmiiksi suunniteltuja bendauksia.

Siitä homma sitten etenee: lisäillään potikka sinne, valovastus tänne ja bodycontactpoint tuonne ja jossain vaiheessa on koossa joko mieletön ennennäkemätön soitin tai kasa muodviromua.

Koskaan ei voi tietää.

Niin ja alussa mainitsion että kannattaa bendata vain paristoköyttösiä laitteita. Verkkovirtalaitteet saattavat muuttua vaarallisiksi, ja normaalilla pikkumuuntajalla varustetutkin saattavat muuttua arvaamattomiksi.

Varsin hyvät ohjeet löytyy Chazalan Circuitbend sivulta

+ innovatiivisuus
+ yllätyksellisyys
+ kierrätys
+ hyvää puhdetyötä kaikille digitaalitekniikkaan kyllästyneille
+ iso skene maailmalla

- laitteet usein vaikeasti hallittavia
- kokaan ei tiedä mitä saa
- köyhät lapset eivät saa enää leluja kirpputoreilta
- Eihän tuo lelujen kolvaileminen samallatavalla miehekästä ole, kuin vaikka avolava-autojen hitsaaminen tai konetuliaseiden purkaminen ja kokoaminen silmät kiinni
- iso skene maailmalla

Salamatestausta.

Nyt on sitten salama hankittu. Ensimmäistä kertaa elämässäni omistan salaman joka toimii yhdessä kameran valonmittauksen kanssa. Tähänasti olen aina mitannut salama erillisellä mittarilla.



Jo joskus neljä vuotta sitten ollessani kuvaamassa eräissä juhlissa, Kullervo Koivistoinen totesi minulle minun valonmittausponnisteluja aikansa seurattuaan: "siirtyisit kuule poika nykyaikaan".

Ja nyt on sitten siirrytty. Muutosvastarinta on selätetty ja astun mieli avoimena uusiin haasteisiin.

Ensivaikutelma laitteesta on innostunut. Kun salaman kiinnttää kameraan ja pistää päälle, niin johan sillä räpsii ihan kelpo kuvia. Tarkennuskin tuntuu toimivan paremmin salaman apuvalon ansiosta.

Seuraavaksi iskee hämmennys. Laitteessa on paljon pieniä nappuloita ja suuri näyttö jossa vipeltää jos jonkinlaista merkkiä. Käyttöohjeita en tietenkään käytetyn laitteen mukana saanut, mutta onneksi ne löytyvät esim. täältä.

Aivan niin nykyaikainnen minusta ei silti ole tullut että lukisin ohjekirjan PDF muodossa. Täytynee odottaa että saan nivaskan tulostettua jossain. Kyllähän minä tiedän että kaikenlainen ohjekirjojen lukemninen on aika arveluttavaa, mutta tämä vaikuttaa jotenkin laitteelta jonka ohjeet kannattaa lukea.

Kun olen tottunut itse mittaamaan salaman, olen myös ollut varsin hyvin perillä salamavalon ja vallitsevan valon tasapainosta. Nyt olen automatiikan armoilla, aivan niinkuin kameran ensimmäistäkertaa käsiinsä saava aloittelija.

No pikkuhiljaa testailemalla erilaisilla asetuksilla ja erilaisissa asennoissa siihen alkaa saada jonkinlaista tuntumaa. Kovasti tuntuu vielä olevan opettelemista.



Ensivaikutelman pohjalta arvioiden:
+ varmatoimisen tuntuinen
+ yllättävän hyviä tuloksia täysin automaatilla
+ tehoa riittää heijastettunakin

- käyttöliittymä hieman sekava
- nappulat liian pieniä
- välähdyspään kääntäminen kahden napin takana, hidastaa käyttöä.

Salama
Tänään ostin uuden laitteen. Kovin henkilökohtaista arviota en vielä pysty antamaan, sillä en ole vielä ehtinyt noutamaan.



Kyseessä on valokuvaukseen käytettävä salamalaite. Laitetta käytetään erilöaisten kohteiden valaisemiseen.

Valitsemani malli oli Canon speedlite 550EX. Ei aivan uusimpia malleja (1998), mutta niitä harvoja jotka toimivat ongelmattomasti Canonin uusien digitaalisten järjestelmäkameroiden kanssa.

Kyseessä ei ole puhtaasti laitteena huippukiinnostava esine, mutta odotan saavani suorituskykyisen käyttöesineen. Tiettyä uskottavuutta sille tuo sen yleisyys ammattikäytössä. Vielä tänäpäivänäkin kyseistä mallia voi bongata isoinakin parvina suurempia uutistapahtumia esittelevistä uutisfilmeistä.

Jokainen voikin tänään iltauutisia katsellessaan todeta "Hei, eikös tuo ole Canon speedlite 550EX, se sama salama kuin sillä laiteblogia pitävällä tyypillä."

Minä pyrin siihen mennessä raportoimaan hieman ensikäden kokemuksia.

Arvioni puhtaasti odotuksien perusteella:

+ yhteensopivuus eri Canon malleihin
+ käsisäädöt
+ tehokas
+ jotain mystisiä infrapunasynkkamahdollisuuksia (lisävarusteilla)
+ TV:stä tuttu

- aika isokokoinen ja painava
- käytetty ammattikäytössä ollut yksilö
- hieman tylsä, Canonin brändi tuo väistämättä mieleen toimiston

päivän laiteblogivinkki

Gizmoto tarjoaa paljon laitteita, ja jonkinverran poseeraavia mimmejä. Laitteet ovat valikoima kiinnostavia kiinnostavia digitaalitekniikan uutuustuotteita. Mimmit poseeraavat esimmerkiksi I-pod suussa.

+ paljon laitteita
+ hyvin tehty
+ useita kielivaihtoehtoja

- digitaalikeskeinen
- eihän noita esiteltyjä laiteita oikein mihinkään tarvitse

Holgateippaus versio 1.0

Ensimmäiset Holgafilmit saatuani totesin kyseisen kameran tarvitsevan hieman teippaamista. Erityisesti aurinkoisella ilmalla filmille tuntui valottuvan takakannen luukun kautta näkyvä filminumerointi.

Koska luukkua tarvitaan filmiä kelatessa, teippasin päälle tulitikkuaskin kannen joka voidaan tarvittaessa kääntää sivuun.

Kysessä on teippausversio 1.0, jonka tein sillä hetkellä käsillä olevilla tarvikkeilla. Maalarinteippi jota käytin, ei juurikaan estä valon pääsemistä minnekään. Tässävaiheessa tärkeimmäksi tehtäväksi arvelin tuon nimenomaisen luukun peittämisen.

Seuraavaan teippausversioon ajattelin käyttää valoa läpäisemätöntä teippiä.

+ edullisuus
+ saatavuus
+ riittävän ruma ulkonäkö estää varkauksia

- ei todennäköisesti pidä juurikaan valoa
- hankaloittaa filmin vaihtamista huomattavasti
- ei kovin seksikkään näköinen (riippuu tosin mistä tykkää)