Tuesday, December 25, 2007

Kondensaattorikäyttöinen ruuvinväännin

Koska jostain minulle tuntemattomasta syystä nykyään me kuluttajat haluamme kaikki laitteemme ilman johtoja, yhdeksi suurimmista ongelmista laitteiden suunnittelussa on tullut sähkövirran varastoiminen.

Toiset luottavat perinteisiin pattereihin, toiset nykyaikaisempaan Lithium Ion tekniikkaan. Vetypolttokennoista puhutaan ja puhutaan, toistaiseksi ei prototyyppiastetta pidemmälle ole juuri päästy.

Populr Mechanissin blogin mukaan Coleman niminen yritys on keksinyt tuoreen ratkaisun puilmaan. Kyseessä ei ole mikään uutuus, kondensaattori sinänsä on perinteinen elektroniikan peruskomponentti. En vaan itse ole koskaan nähnyt sitä käytettävän varsinaisesti pattereiden korvaajana, siis muuten kuin solarbotttien kaltaisissa miniatyyrisovellutuksissa.

Kondensaattorin toiminta noin periaatteessaon samanlaista kuin patterinkin: se varastoi sähkövirtaa ja purkaa sen tarvittaessa. Erona on se, että kondensaattorilla ei yleensä pystytä syöttämään virtaa kovin pitkää aikaa, mutta toisaalt ase pystytään lataamaan paljon nopeammin. Popular Mechanicsin mukaan Colemanin väännin latautuu noin yhdeksässäkymmenessä sekunnissa, ja kestää noin puolet vaastaavan akkukäyttösen vääntimen käyttöajasta.

Tuote ei sinänsä ole mikään mullistava, ruuvinvääntimiä on kyllä jo olemassa joka lähtöön. Kitenkin mielestäni käytetty tekniikka on kiinnostava. Monella paljon käytetyllä työkalulla latausaika on tärkeämpi kuin käyttöajan pituus.

Youtube mainos

+ nopea ladata
+ kiinnostava tekniikka
- lyhyt akkukesto
- epämääräinen brandi

Thursday, November 22, 2007

Digi TV
Laiteblogisani olen tavannut esitellä laitteita joihin minulla on jokin henkilökohtainen suhde. Nyt ajattelin vaihteeksi esitellä taitteen jota minulle ei ole, digiboksin. Television digitalisoituessa olen päättänyt jättäytyä kokonaan TV-ohjelmavirran ulkopuolelle.

Olen varmaan maininnut aikaisemminkin, että pidän kyllä laitteista. Vaikka usein pidän analogisista laitteista digitaalisia enemmän, en ole mikään puristi. Periaatteessa minulla ei ole mitään television digitalisoimista vastaan. Tälläkertaa se vaan toteutettiin senverran järjettömästi, etten keksi mitään järkevää syytä olla siinä mukana.

On paljon syitä olla hankkimatta digiboksia, TV:n katsominen noin yleensäkin on silkkaa ajanhaaskausta, meille tarjotut laitteet tai sisällöt ivät tuo mitään todellista lisäarvoa millä hankinnan voisi perustella, ja jos hieman katsotaan viihteen jakelun nykytilaa, niin tosiasia on että muut mediat ovat armotta ajaneet television ohi.

Koska en ole kirjoittamassa aiheesta kirjaa, vaan lyhyttä blogitekstiä, en nyt listaa aivan kaikkia valheellisia lupauksia joita aiheen tiimoilta on annettu. Ehkä asian voisi tiivistää tähän: missä on parempi kuvanlaatu, missä on laadukkaammat sisällöt, tai missä ovat ne interaktiiviset lisäpalvelut joita meille luvattiin?

Teknisestiottaen digiboksi yhdistää tietokoneen monimutkaisuuden, vikaherkkyyden ja vaikeastilähestyttävyyden television yksisuuntaisuuteen ja tekniseen rajoittuneisuuteen. Eilisen Metrolehden mukaan noin 70 prosenttia kotitalouksista on kokenut erilaisia hankaluuksia digiTV:n kanssa. Luku ei ole sopiva television kaltaiselle jokakodin kapineelle, jota jokaisen vauvasta vaariin tulisi pystyä käyttämään.

Olen myös huomannut etten ole yksin. Ystäväpiirissäni yllättävän monmi on jättänyt
diggiboksit ostamatta. Jotkut vielä miettivät kaapelitalouksille annetun siirtymäajan yli. Sama näkyy myös tilastoissa, ylen kotimaanuutiset kertoivat tänään että TV-lupia on noin 50000 vähemmän kuin viimevuonna.

Kyse ei ole aivan mitättömästä määrästä, noin rahallisesti se johtanee parin radiokanavan ja yhden TV-kanavan lopettamiseen. Ohjelmakimpusta olisi näillänäkymin putoamassa nuorisolle profiloitu Yle Extra. Jo aikaisemmin nipusta säästettiin uutiskanavan verran. Tilanne ei ole ylelle helppo, mitä vähemmän rahaa tulee sisään, sitä vähemmän ja huonompaa ohjelmaa pystytään tuottamaan. Internet tuo kotiin huomattavasti laajemman spektrin erilaista viihdettä kuin mihin TV-jakelu pystyy, ja tietokoneet integroituvat yhä tiiviimmin kodin viihdekeskuksiksi.

Itse olen ollut pääsääntöisesti tyytyväinen televisiottomuuteen. Tosin jotain asioita kyllä jäi kaipaamaan. Internetin rajattomassa kuvavirrassa pää menee helposti pyörälle. Kun kaikkea on saatavilla runsaasti, on vaikeaa päättää mitä haluaisi ja mikä olisi kiinnostavaa.

Ammattimaisesti pyöritetyllä TV-kanavallahan tämän suorittaa asiaan perehtyneet palkatut ammattilaiset.

Ehkä täytyy katsoa tilannetta vielä uudelleen, vaikka viiden vuoden päästä. Jos laitteet sitten toimisivat, ja jos vielä on kanavia joilla on sisältöä.

Saturday, September 22, 2007

Taskuprojektori

Todella pienikokoisista projektoreista on puhuttu jo vuosia. Lopulliseksi tuotteeksi ei vaan toistaiseksi ole yksikään päätynyt. Nyt Texas Instruments on yhdessä Motorolan kanssa kehittänyt esitotantomalliksi asti melkein matkapuhelimeen mahtuvan projektorin.

Tuo mahdollinen matkapuhelinkäyttö lienee nimenomaan se syy siihen että tuotekehitykseen on saatu vauhtia. Periaatteessa voisi siis olla mahdollista, että jo ensivuonna myynnissä olisi projektorilla varustettuja kännyköitä.

Teollisuushan tuottaa sitä mitä ihmiset haluaat ostaa, ja kännykänostajat haluavat kännykkäänsä kaikki mahdolliset ja mahdottomat ominaisuudet. Taskuprojektorillekin saataneen näin riittävä kysyntä, ainakin sitten kun riittvän halpoja (=huonoja) malleja saadaan markkinoille.

Itse olen hyvin kiinnostunut näkemään minkälaisia muutoksia, niin teknisesti kuin sosiolohisestikin tämä mahdollinen uutuus kännykän käyttöön tuo. Kamerakännykkä teki kaikista valokuvaajia, nyt kaikilla on kaikenaikaa välineet valokuvata ja videoida kohtaamiaan ilmiöitä.

Jos välineeseen lisätään myös projektori, niin valikoimaan tulee lisäksi myös mahdollisuus esittää materiaalia missä vaan milloin vaan.

Tärkeä kysymys kuuluu, miten tätä tekniikkaa tultaisiin käyttämään? Lisääntyisikö Guerrilla VJ tyyppinen toiminta tai videograffiti, vai olisivatko uuden kulttuurin muodot vulgaarimpia ja kansanomaisempia?

Jos katsomme matkapuhelinalan historiaa, niin johtopäätös on väistämättä se, että jokainen uusi teknologinen kehitysaste vie entistä vulgaarimpaan suuntaa. Minne, sitä en osaa edes ennustaa, mutta jos nyt olemme matkapuhelinkulttuurissa menossa ns. "Crazy frog" vaiheessa, niin mikä onkaan seuraava askel?


Mutta siitä projektoriprojektista lisää popscistä ja youtubesta

Thursday, August 02, 2007

1 to 10 dinsync octopuss
_MG_2731.JPG

Kun puhutaan musiikintekolaitteista, niin monen konemusiikkigenren halutuin esine on kiistämättä Roland TB 303. Kyseessä on Rolandin kahdeksankymmentäluvun alussa markkinoima bassolinjasyntetisaattori. 
Se oli alunperin suunniteltu kitaristeille, jotta he voisivat treenailla ilman elävää basistia. Tähän käyttöön 
se ei kuitenkaan koskaan kauhean hyvin soveltunut. Sensijaan myöhemmin House, ja ennenkaikkea Acid-House musiikin synnyttyä 303 löysi oman paikkansa musiikin historiassa. Voisi jopa väittää että 303 soundi oli tärkeä, ellei tärkein tekijä kyseisten musiikkigenrejen syntymässä. 

303:sesta sai irti juuri sen narisevan bassosaundin, jos kyseinen soundi ei ole entuudestaan tuttu, niin kuuntele mikä tahansa Acid genren tuotos Acid tracksistä Acid Kingsiin. Lisäksi laitetta sai halvalla kirpputoreilta, vakavaa musiikkia tekevät kun olivat jo siirtyneet midi-aikaan. 

Kolkkia ei enää saa halvalla, lienee yksi keräillyimmistä syntikoista. Alkuperäispainos oli jossain 10000 kappaleen kieppeillä, ja hinnat nousevat nykyään useisiin tuhansiin.

_MG_2305.JPG

Harva konemuusikko voi kuvitella mitään siistimpää kuin TB 303, mutta aina voi tietysti yrittää. Turkulainen House DJ Jori Hulkkosella ainakin oli tähön idea: kymmenen TB 303:sta synkattuna yhteen. Yksi kolkki on jo siisti, kaksi on tosi siisti, mutta 10 kappaletta, se vasta on jotain. 

Mutta kuinka synkata kymmenen laitetta, kyseessä ei ole midi-laitteet, mutta laitteista löytyy midin edeltäjä din-sync. Synkka sinänsä ei ollut saksalaisen teollisuuden standardoima, vaan pelkästään 
käytetyt liittimet.

Homman olisi voinut hoitaa tietenkin tietokoneella ja sopivilla adaptereilla, mutta mitä siistiä siinä sitten olisi ollut? Tyylitietoisena kuluttajana Jori 
tilasi synkkaratkaisun Kokeellisen elektroniikan seuralta. Kyseinen seura on tunnetumpi hieman 
kokeellisemmista sovelluksista, mutta ei 1-10 dinsyncbox aivan markettitavaraa ole.

_MG_2744.JPG

Daniel Veran suunnittelema ja toteuttama laite on tehty täyttämään vaativankin synkkaajan tarpeet. Niin sisääntulo kuin ulostulokin on bufferoitu turvallisuuden ja sujuvuuden takaamiseksi. Monissa studioissa käytetään suoraan kolvattuja piuhajakoja, jotka toimivat kyllä parin kolmen kolkin kanssa, mutta kymmenen kanssa sa olla jo hieman tarkempi.

_MG_2310.JPG

Toistaiseksi laitetta on testattu vain kahden dinsynkattavan laitteen kanssa, mutta kone pääsee tositoimiin viikonloppuna turussa järjestettävällä Uuden musiikin Festivaalilla, jossa kymmenen muusikkoa eri puolilta maailmaa kerääntyy samaan konserttiin.

Laitteesta en siis uskalla toistaiseksi sanoa muuta, kuin että työn laatu on hyvää, viimeistely tyylikäs ja harkitut yksityiskohdat, kuten Neutrikin metalliset DIN liittimet antavat ammattimaisen kuvan.

Käyttökokemuksia laitteesta voimme sitten odotella ensiviikolla.

+ 10 synkattua 303:sta yhdessä, mikään ei voi olla yhtä siistiä
+ Hyvin suunniteltu ja siististi toteututtu
+ Tyylikäs kotelointi

- Voihan tuosta tietenkin kysyä mitä järkeä

Wednesday, August 01, 2007

Avoimet laitteet?

Viimevuosina olen aina silloin tällöin törmännyt eri yhteyksissä termiin "Open source hardware". Itse olen aina suhtautunut tähän hieman kaksijakoisesti: toisaalta laiteharrastajana olen innostunut 
siitä että open source yhteisön mielenkiinto suuntautuu ohjelmoinnin sijaan laitteisiin, mutta 
toisaalta taas koen laitteiden käsittelyn ohjelmistosuunnittelun kielellä hieman hankalaksi. 

Laitteet valmistetaan fyysistä komponenteista, ohjelmat koostuvat immateriaalisista ohjelmapätkistä. Laitteissa ei ole lähdekoodia, eikä laite voi koskaan olla samallatapaa avoin, eikä ennenkaikkea ilmainen, kuin ohjelmisto. 

No ehkä käsitteen olemuksen pohdinta sopisi enemmän tuonne pseudomorfoosiblogin puolelle, laiteblogin ydinosaamista kun on laitteet. Tälläkertaa on tosin taas kyse spekulatiivisestä, ei vielä olemassaolevasta laitteesta. Nimittäin Bug Labsin modulaarisesta avoimen lähdekoodin laiteympäristöstä, jonka bongasin engadget
blogista. 

Perusajatus on yksinkertainen: rakennetaan avoin ympäristö, jossa käyttäjä voi koota haluamistaan yksiköistä omiin tarpeisiinsa sopivia laitteita. Järjestelmän ytimenä tulee olemaan jonkinlainen micro-pc (kuinka avoin micro-PC, se ei jutusta selvinnyt) , joka sitten kommunikoi erilaisten yksiköiden kanssa Java-kieleelä. 

Kommunikaatioväylinä toimii pääasiassa USB, WIFI, Bluetooth ym.  standardi liittimet. Tässä-vaiheessa skeptisempi laiteharrastaja saattaakin jo kysyä miten tämä vallankumouksellinen 
järjestelmä sitten eroaa siitä, että ostan micro-PC:n, asennan siihen linuxin ja erilaisia moduleita joita joi esim USB:llä ohjata. 

No ainakin senverran, että kyseessä tosiaan on avoin järjestelmä, jonka specsit on kaikkien ladattavissa, ja näinollen omienyksiköiden rakentaminen järjestelmään pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista. Lupaileepa firma jopa mahdollisesti ottavansa käyttäjien laitteita sarjatuotantoon ja jakeluun. 

Varmasti hyvä etu ainakin markkinoinnin osalta.  Jos firman hype pysyy nykyisellään, nythän tuotteista kirjoitellaan ympäri nettiä vaikka niitä ei ole vielä pitkään aikaan saatavilla, edes firman nettisivut eivät ole valmiit.



+ Modulaarinen rakenne on vähän niinkuin seksi tai pitsa, se on aina siistiä, silloinkin kun se ei ole ihan maailman siisteintä.
+ Tee-se-itse meininki on aina hyvästä
+ Koodaajanörteille tekee hyvää nörttäillä välillä konkreettisten kappaleiden parissa
+"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."


- Toistaiseksi puhdasta spekulaatiota
- Kuulostaa aika monimutkaiselta ja näin vikaherkältä järjestelmältä
-"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."

Friday, July 27, 2007

Monimutkaistuminen

Laiteblogi on seuraillut ihmeissään laitesuunnittelun viimeaikaisia trendejä. Juuri kun oli hetkeksi päästy selkeyttä ja yksinkertaisuutta korostavalle linjalle (tsekkaa vaikka kahdeksankymmentäluvun lopun ja yhdeksänkymmentäluvun lopun kaukosäätimet, laske nappulat jahuomio niiden sijoittelu), nyt tuntuu joka rintamalla monimutkaisuus 
olevan päivän sana. 

Monet hyvinkin arkipäiväiset laiterajapinnat, kuten puhelimen käyttö, TV:n katsominen tai vaikka raitiovaunulla matkustaminen on saatu muutettua teknisen eloonjäämisen 
mestarinäytteiksi. Tiedän kyllä, että kriittinen laiteblogin lukija tässävaiheessa toteaa että kyllähän tuollaisen nykypuhelimen käytön äkkiä oppii, digiboksin asentaa/päivittää kyllä pienellä vaivalla ja että eihän siellä raitiovaunussakaan ole kuin neljä nappulaa. 

Kyllä, kaikkien mainittujen käyttöliittymien käyttö tosiaan on opittavissa. Raitiovaunua lukuunottamatta tuotteiden mukana toimitetaan myös käyttöohjeet, joissa tuotteiden lukuista ominaisuudet selvitetään. Haluaisin kuitenkin nostaa esille kysymyksen siitä, eikö arkikäyttöliittymien tulisi olla luonteeltaan niin yksinkertaisia ja helposti omaksuttavia, 
ettei niitten käyttö vaadi erityistä opiskelua?

Kuten jo muutama vuosi takaperin konvergenssiä käsittelevässä kirjoituksessani  totesin, 
ollakseen hyvin suunniteltuja laitteiden täytyy olla hyvin suunniteltuja 
johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Itse ostaisin mielelläni hyvin suunnitellun ja laadukkaasti valmistetun yksinkertaisen puhelimen, jos sellainen olisi tarjolla. Kamera minulla jo on, En näe mitään tarvetta kameralle puhelimessani, tosin ymmärrän että esimerkiki pukuhuone/uimaranta/Makuuhuone tai muussa huomaamattomassa käytössä nuo ovat varmasti oikein käteviä. 
Jos haluaisin taskutietokoneen nettisurffaamiseen, niin mieluummin ostaisin 
taskutietokoneen kuin tinkisin puhelimeni käytettyvyydestä ja kestävyydestä.

Tiedän, yksinkertaista puhelinta hinkuvat yleensä eläkeläiset tai muut syrjätetyt. Normaalit terveet työkäiset kuolaavat kuuliaisena Nokian monitoimilaitteiden perään, tai odottelevat Macin I-phonea, tai spekulaatiotasolla olevaa Google G-phonea.

Voitte kutsua minua vanhanaikaiseksi, mutta itse kuulun siihen vähemmistöön joka käyttää puhelinta puhumiseen (OK, joskus lähetän tekstiviestejä, ja käytän kelloa ja herätystoimintoa). Omat kysymykseni puhelimen suhteen ovat: kuinka hyvä siihen on puhua, 
ja miten se kestää kovaa käyttöä suomen olosuhteissa, ja ennenkaikkea minun taskuni olosuhteissa.

Muistan kun eräs ystäväni aikoinaan hankki Nokia N90 puhelimen joka oli 
siihen aikaan se halutuin taskuväline. Hän oli kyllä vilpitömän innostunut uudesta 
lelustaan, mutta lopulta myönsä, että laitteen kamera ei oikein kelpaa kameraksi, videokamera videokameraksi (Nokian käsitys "DVD laadusta") ja mikä tärkeintä muita toimintoja varten 
asennetut  läpät tekevät laitteen käytön puhumiseen erittäin hankalaksi. Mitä olen 
muualta netistä lukenut käytökokemukseia, niin laite ei tunnu myöskään kestävän edes normaalia taskussapitoa, kovasta käytöstä puhumattakaan.

Macin I-phonessa perusidea on se, että nappulat on korvattu kosketusnäytöllä. Ergonomian kannalta aivan kiinnostava ajatus, onhan käyttöliittymä näin periaatteessa kustomoitavissa käyttäjän tarpeiden mukaiseksi (esim. yksinkertaiseksi). Macillä on myös vankka tuntuma taskussapidettävien laitteiden suunnittelusta huippusuosittujen I-pod soitinten kautta, mutta mikä on firman puhelinasiantuntemus? I-Podin käyttöliittymä on yksinkertainen, 
innovatiivinen ja toimiva, samaa odotetaan myös I-phonelta.

Mutta miten kosketusnäyttö kestää käyttöä, tai esimerkiksi karuja suomalaisia oloja? Tämä ehkä selviää jonain päivänä jos kyseistä tuotetta tälle karulle markkina-alueelle päätetään markkinoida. On totta, ettei parinkymmenen asteen pakkasella mikään puhelin toimi moitteettomasti, 
mutta useimmassa mallissa on edes ne nappulat joita voi yrittää painella, vaikka näytössä ei 
mitään näkyisikään.

Mekaaninen rakenne on siis monimutkainen, vaikka käyttöliittymä olsikin yksinkertainen.

Jäämme odottamaan raportteja kyseisen laitteen soveltuvuudesta todelliseen 
käyttötarkoitukseensa. Odottamista lienee luvassa myös mahdollisille  Google-puhelinten 
odottajille. Toisin kuin I-phone, kyseessä ei ole todellinen olemassaoleva tuote, vaan kimppu
 erilaisia spekulaatioita. 

Yhtenäisenä linjana näissä spekulaatioissa on se, että tulossa olisi jokin puhelin nimikkeellä myytävä tuote, joka on integroituu mahdollisimman saumattomasti googlen verkkopalveluihin.

Periaatteessa googlepuhelin saattaisi olla ratkaisi nykyisten puhelinnettikäyttöliittymien monimutkaisuuteen. Googlella on kuitenkin vankka kokemus erilaisten nettikäyttöliittymien tekemisestä käyttäjälle yksinkertaiseksi ja miellyttäväksi. Itsekin käytän useita Googlen palveluita (juuri paraikaa bloggeria), vaikka tiedän kyllä kyseessä olevan pahuutta edustava monikansallinen kasvoton korporaatio.

Jos siis hyväksymme ajatuksen siitä, että puhelimessa täytyy olla nettiselain, voisi Google sinänsä olla se taho joka asian toteuttaa kuluttajan kannalta yksinkertaisesti. Googlella ei kuitenkaan ole minkäänlaista kokemusta laitevalmistamisesta, tai edes laitesuunnittelusta, joten mikään varma voittaja tämä ei ole.

Itseäni ainakin epäilyttää spekulaatiot laitteesta jossa ei ole lainkaan sisäistä muistia, vaan kaikki data välittyy googlelta. Jo pääkaupunkiseudulla itselleni on ainakin tullut monesti vastaan paikkoja, joissa yhteys ei ole riittävä perus puheen välittämiseen ymmärrettävästi. Miten käy monimutkaisemman digitaali-informaation kanssa, erityisesti hieman syrjemmälle lähdettäessä?

Ja ennenkaikkea miksi Google tekisi puhelimen? Ensimmäinen ajatukseni oli, että ymmärtäisin kyllä vielä google kämmentietokoneen, mutta miksi puhelin?

Lähestytään kysymystä toista kautta: Miksi google antaa ihmisille gigakaupalla ilmaista sähköpostitilaa? No vastaus on tietenkin se, että se ei ole ilmaista vaan googlelle kanava myydä sisältöoptimoitua mainontaa. Siis suomeksi, google lukee postisi ja mainostaa sinulla asioita joita postiesi perusteella olettaa sinun tarvitsevan.

Siis onko googlepuhelimen toimintaperiaate sama? Kuunnellaanko puheluni, jos keskustelen esimerkiksi italialaisesta ruuasta niin kilahtaako samanntien luuriini lähimmän italialaisen ravintolan mainos?

Ehkä näin sofistikoituneeseen järjestelmään googlekaan ei vielä pääse, mutta se varmasti on tavoite. Selvää on että googlepuhelin toisi firmalle samantien yhden selkeästi uuden markkinointiulottuvuuden, GPS paikannuksen. Tätäkään ei Orwell osannut ennustaa.

Itse jään kuitenkin vielä odottelemaan sitä yksinkertaista puhelinta, johon voi puhua ja joka kestää käyttöä.

 

Thursday, July 26, 2007

Leluja roskasta

En tiedä olenko ainut, mutta minuun ainakin iskee usein kauppojen leluhyllyillä
suuri vastenmielisyyden tunne. Hyllymetreittäin vastenmielisen näköistä muoviroskaa, joka hajoaa pian 
kappaleiksi mutta luontoon ei koskaan. Onneksi internetissä on vaihtoehtoja. 
Toys from the thrash sivulta löytyy pitkä liuta erilaisia roskasta rakennettavia 
leluja ja "tiedeprojekteja". Olisipa minunkin lapsuudessani ollut internet, monet
sivun projektit vaikuttavat erittäin kiinnostavilta.

No olihan silloinkin pelle pelottoman käsikirja, ja monet vielä vanhemmat vastaavat
oppaat.

+ Kierrätyksellistä
+ Opettavaista
+ Monet noitat on oikeasti tosi siistejä, kaupasta ei vastaavaa saa

- Lapsi saa traumoja kun saa actionmanin sijasta roskapussin
- Mutkikkaampia projekteja ei noitten kuvien perusteella oikein meinaa hahmottaa

Tuesday, July 24, 2007

Oskillaattorilamppu


APC inside a lightbulb
Originally uploaded by anttia
Aikoinaan oli suosittu harrastus rakentaa laivoja pulloihin. Miksi, se jäänee kansantieteelliseksi arvoitukseksi. Todennäköisesti pullo on vain ollut siinä, samaan tapaan kuin vuoret vuorikiipeilijöille.

Näin jälkimoderneina aikoina, kun laivanrakennus on menettänyt paljon alkuperaäistä hohtoaan, joudumme me jälkimodernit ihmiset etsimään elämäämme merkittävyyttä monimutkaisemmilla keinoilla.

Esimerkiksi Daniel Vera kokeellisen elektroniikan seurasta päätti rikastuttaa elämäänsä rakentamalla oskillaattosin hehkulampun sisään.

Kyseessä on ns. Atari Punk Console, eli hyvin yksinkertainen 556 timer piiriin perustuva oskillaattori. Nimi on vain markkinahypeä, laitteella ei ole mitään tekemistä Atari nimisen yrityksen tai punk nimisen nuorisokulttuurin kanssa.

Punkin kanssa ehkä senverran, että jos jokainen liimanhaistelija osaa soittaa punkkia, niin kyllä jokainen nörttikin osaa kolvata atari punk consolen.

Homma on hyvin helppo, scematiikat löytyy tuolta, http://www.getlofi.com/?p=518 osat maksaa muutaman euron. Ensimmäistä konsolia ei tosin kannata koteloida lamppuun, se on hieman hankalampaa.

Kyseisen laitteen käyttöliittymänä toimii lampun sisälle asennetut valovastukset, laitetta siis soitetaan muuttelemalla siihen osuvan valon määrää ja laatua.

Testikäytössä ensimmäisenä luonnollisestikin kiinnittää huomiota laitteen eksklusiiviseen ulkonäköön. Tämä laite näyttää hyvältä, mutta samalla myös herkältä ja helposti rikkoutuvalta. En haluaisi olla roudaamassa kymmentä tälläistä keikalle ja takaisin.

Komponentit on juotettu toisiinsa ns: "point to point" menetelmällä, käyttämättä ollenkaan piirilevyä. Ratkaisu antaa kieltämättä kokonaisuuteen tiettyä vestoksellisuutta, jonka lasinen lamppukupu ympärillä hienosti tuo esille.

Saundi on taattua APC-kanttilaatua. Ei soittimena maailman miellyttävin laite, mutta valokäyttöliittymä tekee siitä varsin mielenkiintoisen soittaa.

Valoon reagoiva käyttöliittymä tekee laitteesta myös väkisinkin tietyllätapaa "ambient" soittimen, sillä se väistämättä reagoi ympäristön valoisuuteen. Jos treenaat kotona soittamaan tätä, niin lavalla samaa ei pysty toistamaan.

Laiteblogi kiittää ennakkoluulottomasta suunnittelusta, tälläinen sopisi vaikka eksentrismmän tyylitaiturin sisustukseen.

Katso vielä Danielin video aiheesta youtubesta:

http://www.youtube.com/watch?v=yUUTSjfVZnU


+ Ennakkoluuloton muotoilu
+ Kierrätysmateriaalien käyttö
+ Siisti ja viimeistelty


- Raatimme ei aivan ymmärtänyt miksi
- APC:n saundi käy kyllä pitemmänpäälle rasittamaan