Friday, October 28, 2005

Holgateippaus 2.0
Holgateippaukseni on edennyt versioon 2.0. Tälläkertaa olen valinnut teipiksi valoa vähemmän läpäisevän ilmastointiteipin.

Myös muotoilua on uudistettu. Tälläkertaa tavoitteenani oli nopea ns. urheiluteippaus. Kiireisenä kuvaajana en voi ruveta teippaamaan kameraa uudestaan kesken kuvaustilanteen, joten teippaus täytyy voida avata ja sulkea mahdollisimman helposti.



Valitsin teippaukselle ns. paljemallin, jolloin teippi tulee hieman reunan yli muodostaen palkeen. Tällöin luukun voi avata irrottamatta teippejä. Huomaa että sisäsaumoissa on käytetty mustaa teippiä, ja ulkopinnoilla valkoista.



Vielä kakkosversiokaan ei ole yleisilmeeltään kauhean viimmeistely, mutta toivottavasti toimittaa tehtävänsä.



Luukkuna toimii jo ykkösversiosta tuttu tulitikkuaskin kansi.

Kakkosversion teippaus alkaa olla hieman lähempänä sitä mitä haen. Sivujen tilkitseminen tässä mallissa jää lähes kokonaan tekemättä, ja muitakin myönnyttyksiä käyttömukavuudelle ja nopeudelle on tehty tiiviyden kustannuksella.

Ilmastointiteippi on monella tapaa parempi materiaali kuin viimeksi käyttämäni maalarinteippi, mutta luulen että joudun vielä yhdistämään teipin johonkin muihin materiaaliratkaisuihin optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi.

Myös teippauksen ulkonäköön voisi panostaa enemmän.

+Nopea käyttää
+Takakantta ei hävitä niin helposti sen ollessa aina teipattuna kameraan
-Ei kauhean tiivis
-Ruma
Holgakuvia
Tänään skannailin hieman holgakuvia. Skannerina toimi Epson 2400 tasoskanneri.


Skannerin negatiivejä skannaava valokansi on juuri ja juuri keskikoon negatiivin kokoinen. En tiedä mikä todellinen skannausalue on, mutta käytetävissä olleella Linux ohjelmistolla en ainakaan minä saanut aivan koko kuva-aluetta esille.

Mutta mennäänpä niihin kuviin:

Alkuun kaupunkinäkymä Vallilasta.

Kuvan nurkissa on huomattavissa Holgan optiikalle tyypillistä tummumista. Kuvan sävyala on aikalailla pastellinen. Johtunee joko käytetystä filmistä (vanhentunut Kodak Portra 160 NC) tai sitten skannauksesta. Taustalla sijaitsevasta säleiköstä voi huomata suorien viivojen hieman käyristyvän reuna-alueilla.



Tästä kuvasta näemme miten tärkeää Holgan teippaaminen on. Valvuodot reunoilla ja kuvan laitaan valottunut filminumerointi kertovat puutteellisesta teippauksesta.



Tätä kuvaa tarkastellessamme voimme huomata skannerin valojakauman paikoitellen vaihtelevan. Keskellä kuvaa mäkyvät vaalemammat raidat eivät näkyneet alkuperäisessä negatiivissä, eivätkä toisessa skannauksessa.

Tämä kuva kuitenkin näytti kiinnostavammalta, joten päädyin tähän.

Ensivaikutelmani Holgakuvauksesta on varsin positiivinen. Kyseessä ei liene paras mahdollinen väline moneenkaan tarkoitukseen, mutta hyvin kiinnostava ja omalaatuinen valokuvauslaite.

Holgalla kuvaaminen vapauttaa kaikenlaisesta vakavasta asennoitumisesta valokuvausvälineisiin. Holgan säätömahdollisuudet ovat hyvin minimaaliset, ja lopullisen kuvan syntymiseen vaikuttavat tekiät hyvin kaoottisia.

Täytynee nyt viikonloppuna ottaa Holga käyttöön, ja testailla vähän sen mahdollisuuksia.

Testissä käytetty skanneri sopii sinänsä hyvin Holgatyöskentelyyn, mutta vakavaan kuvankäsittelyyn en kenellekään suosittele.

Skanneri:
+Ilmeisesti kohtuuhintainen
+Skannaa keskikoon negatiivit (lähes kokonaan)
+Soveltuu hyvin Holgatyöskentelyyn
-Epäluotettava
-Soveltuu huonosti muuhun työskentelyyn

Thursday, October 27, 2005

Mitä musiikkia sinun WC järjestelmäsi soittaisi?
Teemu Antero oli bongannut japanilaisen WC järjestelmän specsit.



Hyvältä kuulostaa, kaikki toimii automaattisesti alapesua myöten, ja musiikkia vois soittaa kätevästi omalta sd-kortilta.

+Kuulostaa aika luksukselta
+Japanilainen
+SD-korttipaikka
-Varmaan kallis
-Täysin hyödytön
-Turhat komponentit lyhenävät huoltoväliä
Entä osaako se paahtaa leipää?



Törmäsin Jyrin savupiippupäiväkirjassa mainintaan leivänpaahtimen ja tietokoneen yhdistelmästä.



Kyseessä on Technologic Systemsin ts 7200 pohjainen pienoistietokone, joka väiteiden mukaan siis todella paahtaa leivät. Paahtumista odotellessa voikin sitten vaikka kuunnella MP3 musiikkia. Käyttöjärjestelmänä toimii NetBSD.

Itse en yleensä arvosta suuresti useita asioita tekeviä laitteita: paras laite on yleensä pelkästään jonkin nimenomaisen toiminnon suorittamiseen suunniteltu väline. Leivänpaahdintietokone kuitenkin vaikuttaa kiinnostavalla tavalla typerältä, etten voinut jättää laiteblogiin lisäämättä.

+Viihdyttävällä tavalla tyhmä idea
+Mahdollisuus nostaa nörttiuskottavuuttaan
-Täysin hyödytön asia
-Kestääkö kuumuutta ja leivänmuruja?
-Ei kaupallisessa levityksessä
-Kunnollisen näytön puuttuminen rajoittaa monien sovellusten käyttöä
-Ei sinänsä oikea laite, vaan enemmänkin mainoskikka
Liittimet
Kun puhutaan laitteista, niin koskaan ei pidä aliarvioida liittimien merkitystä. Tänäpäivänä suositaan pieniä moninapaisia liittimiä, kuten miniplugeja, minidinejä, mini USB liittimiä, ym. Kaikki on pientä, mahdotonta normaalioloissa kolvata ja mahdotonta myös normaalikäytössä pitää ehjinä.

Onkin siis aika esitellä teille kunnollinen liitin.

Kyseistä liitintä valmisti aikoinaan Amphenol , joka vieläkin valmistaa monenlaisia liittimiä tosin valitettavasti ei enää tätä tyyppiä.



Kuten kuvasta huomaa, ovat liittimen koskettimet sijoiteltu riittävän etäälle toisistaan. Näiden kolvaaminen onnistuu helposti myös kentäolosuhteissa ja/tai alkoholin vaikutuksen alaisena.



Kyseessäolevien liittimien saatavuus on tänäpäivänä hieman heikko. Itse ostin kuvassa näkyvn kasan Emmauksen kirpputorilta hintaan 0,50e. Myyjä hetkenaikaa tosin pohti tarkoittaako tuo pussin kyljessä oleva hinta yhtä liitintä, vai koko pussia. Edullista joka tapauksessa. Kaupanpäälle tuli kourallinen releitä ja pari DIN- liitintä.



Liitin ei ole kauhean yleinen. Sitä käytetään esimerkiksi Kodakin diapojektoreissa häivelaitteiden liittämiseen. Miinuspuolena todettakoon että liittimestä puuttuu varsinainen lukitus, joka on yleinen suuremmissa lattaliittimissä. Tästä johtuen johdot täytyy rajummassa käytössä teipata kiinni.

Rankempaan käyttöön löytyy Amphenolin nykyvalikoimasta erilaisia sotilas ja ilmailu käyttöön suunniteltuja liittimiä (kts video)

Tuota vanhaa lattaliitintä kannattaa kuitenkin ostaa jos jostain tulee vastaan. Se on tukeva, kestävä ja miellyttävä käyttää. Usein myös kohtuuhintainen. Sopii laitteita rakentelevalle, tosin ei ehkä maailman monikäyttöisin liitin kokonsa vuoksi.

+Erinomaista laatutyötä
+Helppo käyttää/huoltaa
+Näyttää hyvältä
+Voidaan käyttää vähän tuhdimpienkin signaalien kanssa
-Saatavuus
-Vähän kömpelö
-Aika harvoin tarvittava

Wednesday, October 26, 2005

Yashica Mat 124 G

Kerran oli aika, jolloin kaksisilmäiset peilikamerat hallitsivat maailmaa, Saksalainen Rolleiflex kuninkaanaan ja Japanilainen Yashica kustannustehokkaana kansankamerana. Termi kaksisilmäinen peilikamera viittaa kameran rakenteeseen: siinä on kaksi objektiiviä, toinen vaslottaa kuvan filmille ja toinen heijastaa kuvan peilin kautta etsinlasille.

Kaksisilmäisellä peilikameralla kuvattuiin aikanaan kaikkialla studiosta urheilukisoihin tai valtamerten syvyyksiin. Niiden valta-aseman mursi lopulta kinofilmin yleistyminen, ja keskikoon yksisilmäiset kamerajärjestelmät vaihtolinsseillä, kuten esimerkiksi ruotsalainen Hasselblad.

Minun ensimmäinen kokemukseni Yashicasta oli isäni vanha Yashica D. Varsin ihastuttava laite, joka sytytti kiinnostukseni kaksisilmäisiin peilikameroihin. Jonkinaikaa hyvinkin aktiivisesti kyseisellä laitteella kuvattuani tosin havaitsin objektiivin piirron melko vaatimattomaksi.

Yashica Mat 124 G taas tuli minua vastaan hietsun kirpputorilla. Kunto oli huono, mutta hinta edullinen. Pakollisen huollon jälkeen kamera olikin köyhdyttänyt minua parinsadan euron verran.

Ihastuin kameraan välittömästi: kolkko, hieman safarihenkinen ulkoasu, miehekäs latausvipu (kuuntele sample), hyvä käyttöergonomia ja halpa hinta. Tässä on laite minulle.

Kyseinen malli on lajinsa viimeinen. Sitä valmistettiin vuodesta 1970 vuoteen 1985, eli huomattavasti varsinaisen kultakauden jälkeen. Tähän malliin selvästi panostettiin: kamera sisälsi valotusmittarin, suljinta ei tarvitse enää virittää erikseen, vaan viritys tapahtuu filminsiirtovivusta. Optiikka on edeltäjiään huomattavasti parempi.

Tässä on kopioitu kaikki mikä Rolleiflexistä voidaan japanilaisessa kameratehtaassa kustannustehokkaasti kopioida. Maailman paras kamera tämä ei ole, eikä sitä edes yritä ollakaan. Etsinkuva on samea, eikä kameran mekaaninen laatu ole mitenkään ihmeellinen. Kaikesta huolimatta edullinen kamera varsin hyvällä optiikalla keskikoon filmille (6cm x 6cm). Miellyttävä ja yksinkertainen käyttää.

Yashica-Mat on sympaattinen joka kerää kiinnittää takuulla digileluihin tottuneiden ihmisten huomion. Silti kameralla voi kuvata varsin huomaamattomasti, sillä sitä ei nosteta silmien tasalle, vaan kuvaus tapahtuu niinsanotusti lonkalta.

Suosittelen kaikille keskikoon kuvaamisesta kiinnostuneille. Jos raha ei ole ongelma, niin sitten Rolleiflex, jos raha ON ongelma niin sitten vaikka Yashica D tai C. Myös Minoltalta ja Mamiyalta löytyy varsin kiinnostavia malleja.

Kaksisilmäisistä peilikameroista löytyy Ossi Asikaisen kirjoittama artikkeli täältä.

+Filmikoko 6x6
+Hinta/laatu
+Helppo käyttää
+Nykypäivänä varsin omalaatuinen valinta
-Mekaaninen laatu
-Samea etsinkuva
-Kopio

Sunday, October 23, 2005

Suodatin vaatteiden läpi kuvaamiseen

Internettiä surffaillessani törmäsin artikkeliin vaateiden läpi kuvaamisesta. Varsin perinteikäs aihe, joka on kiehtonut ihmismieltä läpi vuosisatojen, heijastuen niin taiteisiin kuin tieteisiinkin.

No nyt väitetään että tälläinen tuote ostamalla se sitten onnistuisi.

Tekniikkaa on selvitelty hieman tarkemmin täällä.

Itselleni jäi hieman epäselväksi onko kyseessä jotenkin erilainen väline, kuin tavallinen infrapuna-filtteri.

Niin ja ennenkuin revitte pelihousunne, niin kannattaa tsekata yhteensopivuus sivu, ja muut tekniset yksityiskohdat sivulta.

Ei se taida ihan niin yksinkertaista hommaa vielä olla kuin scifitarinat antavat odottaa.

+ vaatteidenläpi näkeminenhän on peiinteinen jokapojan unelma
+ onhan se hionoa että tekniikka kehittyy
- sadetakkimiesten hommiksihan tuo menee
- käytännön toimivuudesta vaikea vakuuttua pelkästään tuon sivuston perusteella

Wednesday, October 19, 2005

Melloman
Sain sähköpostiini urlin kiinnostavan tuntuisesta laitteesta. Sen nimi on Melloman ja sen on valmistanut Mike Walters.

Kyseessä on Mellotron nimisen soittimen inspiroimana valmistettu laite.

Mellotronilla on hyvin tärkeä osuus musiikin lähihistoriassa. Toisaalta se oli tärkeä askel siirryttäessä kohti samplaamista ja toisaalta kyseessä on sinällään erittäin omalaatuinen soitin, joka on ollut hyvin tärkeässä roolissa niin populaaria kuin taidemusiikissakin.

Mellotron on kosketinsoitin jossa jokainen kosketin soittaa magneettinauhalle tallennetun äänen. Soittimen rakenne on melko monimutkainen, parhaiten sitä selvittää tämä flash demo.

Melloman on kosketinsoitin jossa koskettimilla soitetaan C-kasetille tallennettuja nauhaluuppeja. Toisin kuin Mellotronissa, Mellomanissa nauha juoksee kokoajan, ja koskettimisto vain miksaa hautun saundin esille.



Mellotron syntyi aikoinaan edistysuskoiseen musiikkiteknologian jatkumoon vastaukseksi kysymykseen miten tulevaisuuden musiikkia voitaisiin tuottaa. Melloman on syntynyt musiikkiteknologisen kliimaksin jälkeiseen aikaan, vastaukseksi kysymykseen mitä näille kaikille vanhoille romuille voisi tehdä.

Molemmat laitteet antavat yhden kiinnostavan näkökulman aikansa polttavaan kysymykseen.

Melloman on saavuttanut runsaasti huomiota erilaisissa blogeissa ja sähköpostilistoilla. Tekijä mainitsee jopa Genesis P.Orridgen ottaneen yhteyttä. Olivat kuulemma Throbbing Gristlenkin kanssa oman Mellotronkopion kuusikymmentäluvulla rakentaneet.

Monet ovat, ja sehän tässä juuri hienoa onkin. Samalla tapaa kuin Mellotronin hienous ei suinkaan peruistu siihen miten hyvin se onnistuu toistamaan viulun äänen, vaan päinvastoin siihen kuinka kummallisesti se sen tekee, niin erilaisten Mellotron kopioiden hienous perustuu niiden diversiteettiin.

C-kasetti on yksi tämänhetken kuumimpia medioita, laitteita ja äänitteitä on runsaasti saatavilla halvalla tai ilmaiseksi. C-kasetin brändi on kohdallaan, useimmilla meillä on jotain nostalgisia tunteita kyseistä formaattia kohtaan. Se on myös juuri sopivasti unohtunut pois arkikäytöstämme, että sen näkeminen jossain yllättävässä yhteydessä kiinnittää huomiomme.

Itseäni hieman ihmetyttää Waltersin innostus saada nimenomaan alkuperäisiä mellotronääniä kaseteilleen, ja Beatles kappaleiden soittaminen esimerkkikappaleiksi. Liika retroilu vie helposti pseudomorfoosin puolelle.

Mutta kaikenkaikkiaan hieno laite, hauska idea ja hyvä viimmeistely.

Laiteblogi onnittelee.

+ kaikkihan haluaisivat mellotronin
+ hot DIY action
+ Hyvää uusiokäyttöä MP3 soitinten syrjäyttämille walkmaneille
+ hyvä yksinkertainen idea varastettavaksi

- tasapainottelu innovatiivisuuden ja retrouskottavuuden välillä on vaikeaa
- se ei ole minun
Nintendo Donkey Kong game & watch


Tänään viihdytin itseäni pelaamalla muutaman pelin Donkey Kong elektroniikkapeliä. Kyseessä on vuonna 1982 valmistunut taskuversio suositusta kolikkopelistä.

Tämän pelin kohdalla voidaan oikeutetusti puhua klassikosta. Kyseessä on hyvin yksinkertaisilla elementeillä rakennettu hyvin miellyttävä ja addiktiivinen peliväline.

Ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi kuvaamaan kyseistä välinettä on laadukas. Kyseessä on hyvin suunniteltu ja toteutettu laite, joka toimii hyvin siinä käyttötarkoituksessa johon se on suunniteltu. Vielä nytkin vuonna 2005, ostettuna yhdellä eurolla kirpputorilta.



Käytössä kyseinen laite selvästikin on ollut, paristokotelon kansi on hukkunut ja kannen lukitus hajonnut. Silti laite toimii lähes yhtä hyvin kuin uusi.

Kyseessä on peli jolla on myös kulttuurihistoriallista merkitystä. Kyseinen peli on vaikuttanut suuresti pelisuunnittelun historiaan, sille on ilmestynyt lukematon määrä jatko-osia ja kopioita, sekä sen sankari Mario on noussut itse peliä suositummaksi ja tunnetummaksi hahmoksi lukuisien spinoff peliensä johdosta.

Myös muotoilussa Donkey Kongin vaikutus näkyy esimerkiksi viimeisimmässä Nintendon taskupelissä.

Suosittelen kaikille, paitsi peliriippuvuudesta kärsiville.

Linkkejä:

Quarter arcade
Game and watch

+ kätevä koko
+ populaarikulttuuri ikoni
+ toimiva kokonaisuus

- vähän monotoninen pitemmänpäälle
- saatavuus
- pitäisihän sitä ihmisellä parempaakin tekemistä olla

Tuesday, October 18, 2005

circuitbending



Circuitbending tuo yhden tuoreen lähestymistavan laitekulttuuriin. Perusajatuksena on ottaa mikä tahansa ääntäpäästävä patteritoiminen laite, ja muuttaa se joksikin täysin uuddelaiseksi soittimeksi.

Puristisimmillaan bendaaminen luottaa täysin luoviin prosesseihin, unohtaen kaiken teoriatiedon sähköstä, elektroniikasta ja äänestä. Yleisimmin onnistunut bendaus syntyy kokemuksen tuoman ymmärryksen, jonkinlaisten teknisten perustietojen ja internetistä löydettyjen muitten bendaajien kokemusten synteesinä.

Circuitbendaamiseen pääsee mukaan hyvin helposti. Tarvitaan vain mikä tahansa ääntätuottava lelu, pieni kolvi, tinaa ja harastuksen edetessä jonkinlainen valikoima elektroniikan peruskomponenttejä.

Alkuun pääsee avaamalla laitteen ja vaikkapa tekemällä satunnaisia oikosulkuja erilaisiin paikkoihin. Pedantimpaa lähestymistä kannattavat voivat hankkia jonkin paljon bendatun laitteen ja hakea internetistä kyseiseen laitteeseen valmiiksi suunniteltuja bendauksia.

Siitä homma sitten etenee: lisäillään potikka sinne, valovastus tänne ja bodycontactpoint tuonne ja jossain vaiheessa on koossa joko mieletön ennennäkemätön soitin tai kasa muodviromua.

Koskaan ei voi tietää.

Niin ja alussa mainitsion että kannattaa bendata vain paristoköyttösiä laitteita. Verkkovirtalaitteet saattavat muuttua vaarallisiksi, ja normaalilla pikkumuuntajalla varustetutkin saattavat muuttua arvaamattomiksi.

Varsin hyvät ohjeet löytyy Chazalan Circuitbend sivulta

+ innovatiivisuus
+ yllätyksellisyys
+ kierrätys
+ hyvää puhdetyötä kaikille digitaalitekniikkaan kyllästyneille
+ iso skene maailmalla

- laitteet usein vaikeasti hallittavia
- kokaan ei tiedä mitä saa
- köyhät lapset eivät saa enää leluja kirpputoreilta
- Eihän tuo lelujen kolvaileminen samallatavalla miehekästä ole, kuin vaikka avolava-autojen hitsaaminen tai konetuliaseiden purkaminen ja kokoaminen silmät kiinni
- iso skene maailmalla

Monday, October 17, 2005

Salamatestausta.

Nyt on sitten salama hankittu. Ensimmäistä kertaa elämässäni omistan salaman joka toimii yhdessä kameran valonmittauksen kanssa. Tähänasti olen aina mitannut salama erillisellä mittarilla.



Jo joskus neljä vuotta sitten ollessani kuvaamassa eräissä juhlissa, Kullervo Koivistoinen totesi minulle minun valonmittausponnisteluja aikansa seurattuaan: "siirtyisit kuule poika nykyaikaan".

Ja nyt on sitten siirrytty. Muutosvastarinta on selätetty ja astun mieli avoimena uusiin haasteisiin.

Ensivaikutelma laitteesta on innostunut. Kun salaman kiinnttää kameraan ja pistää päälle, niin johan sillä räpsii ihan kelpo kuvia. Tarkennuskin tuntuu toimivan paremmin salaman apuvalon ansiosta.

Seuraavaksi iskee hämmennys. Laitteessa on paljon pieniä nappuloita ja suuri näyttö jossa vipeltää jos jonkinlaista merkkiä. Käyttöohjeita en tietenkään käytetyn laitteen mukana saanut, mutta onneksi ne löytyvät esim. täältä.

Aivan niin nykyaikainnen minusta ei silti ole tullut että lukisin ohjekirjan PDF muodossa. Täytynee odottaa että saan nivaskan tulostettua jossain. Kyllähän minä tiedän että kaikenlainen ohjekirjojen lukemninen on aika arveluttavaa, mutta tämä vaikuttaa jotenkin laitteelta jonka ohjeet kannattaa lukea.

Kun olen tottunut itse mittaamaan salaman, olen myös ollut varsin hyvin perillä salamavalon ja vallitsevan valon tasapainosta. Nyt olen automatiikan armoilla, aivan niinkuin kameran ensimmäistäkertaa käsiinsä saava aloittelija.

No pikkuhiljaa testailemalla erilaisilla asetuksilla ja erilaisissa asennoissa siihen alkaa saada jonkinlaista tuntumaa. Kovasti tuntuu vielä olevan opettelemista.



Ensivaikutelman pohjalta arvioiden:
+ varmatoimisen tuntuinen
+ yllättävän hyviä tuloksia täysin automaatilla
+ tehoa riittää heijastettunakin

- käyttöliittymä hieman sekava
- nappulat liian pieniä
- välähdyspään kääntäminen kahden napin takana, hidastaa käyttöä.
Salama
Tänään ostin uuden laitteen. Kovin henkilökohtaista arviota en vielä pysty antamaan, sillä en ole vielä ehtinyt noutamaan.



Kyseessä on valokuvaukseen käytettävä salamalaite. Laitetta käytetään erilöaisten kohteiden valaisemiseen.

Valitsemani malli oli Canon speedlite 550EX. Ei aivan uusimpia malleja (1998), mutta niitä harvoja jotka toimivat ongelmattomasti Canonin uusien digitaalisten järjestelmäkameroiden kanssa.

Kyseessä ei ole puhtaasti laitteena huippukiinnostava esine, mutta odotan saavani suorituskykyisen käyttöesineen. Tiettyä uskottavuutta sille tuo sen yleisyys ammattikäytössä. Vielä tänäpäivänäkin kyseistä mallia voi bongata isoinakin parvina suurempia uutistapahtumia esittelevistä uutisfilmeistä.

Jokainen voikin tänään iltauutisia katsellessaan todeta "Hei, eikös tuo ole Canon speedlite 550EX, se sama salama kuin sillä laiteblogia pitävällä tyypillä."

Minä pyrin siihen mennessä raportoimaan hieman ensikäden kokemuksia.

Arvioni puhtaasti odotuksien perusteella:

+ yhteensopivuus eri Canon malleihin
+ käsisäädöt
+ tehokas
+ jotain mystisiä infrapunasynkkamahdollisuuksia (lisävarusteilla)
+ TV:stä tuttu

- aika isokokoinen ja painava
- käytetty ammattikäytössä ollut yksilö
- hieman tylsä, Canonin brändi tuo väistämättä mieleen toimiston

Sunday, October 16, 2005

päivän laiteblogivinkki

Gizmoto tarjoaa paljon laitteita, ja jonkinverran poseeraavia mimmejä. Laitteet ovat valikoima kiinnostavia kiinnostavia digitaalitekniikan uutuustuotteita. Mimmit poseeraavat esimmerkiksi I-pod suussa.

+ paljon laitteita
+ hyvin tehty
+ useita kielivaihtoehtoja

- digitaalikeskeinen
- eihän noita esiteltyjä laiteita oikein mihinkään tarvitse
Holgateippaus versio 1.0

Ensimmäiset Holgafilmit saatuani totesin kyseisen kameran tarvitsevan hieman teippaamista. Erityisesti aurinkoisella ilmalla filmille tuntui valottuvan takakannen luukun kautta näkyvä filminumerointi.

Koska luukkua tarvitaan filmiä kelatessa, teippasin päälle tulitikkuaskin kannen joka voidaan tarvittaessa kääntää sivuun.

Kysessä on teippausversio 1.0, jonka tein sillä hetkellä käsillä olevilla tarvikkeilla. Maalarinteippi jota käytin, ei juurikaan estä valon pääsemistä minnekään. Tässävaiheessa tärkeimmäksi tehtäväksi arvelin tuon nimenomaisen luukun peittämisen.

Seuraavaan teippausversioon ajattelin käyttää valoa läpäisemätöntä teippiä.

+ edullisuus
+ saatavuus
+ riittävän ruma ulkonäkö estää varkauksia

- ei todennäköisesti pidä juurikaan valoa
- hankaloittaa filmin vaihtamista huomattavasti
- ei kovin seksikkään näköinen (riippuu tosin mistä tykkää)

Saturday, October 15, 2005

pullonavaaja

Viikonloppuna suomalaisen elämäntavan ylläpidon kannalta tärkein tekninen apuväline lienee pullonavaaja.

Tämän nimenomaisen kappaleen minulle lahjoitti eräs armeijan metallimiehenä toiminut tuttavani. Materiaalina on käytetty jonkin isomman aseen hylsyä.

Käyttöergonimialtaan kyseinen väline on yllättävän miellyttävä. Huolimatta hieman karusta ulkonäöstä, avaaja asettuu käteen erinomaisesti. Itse ovaaminen on jo suorastaan juhlavaa. Avaajan innovatiivinen muotoilu takaa oikean avaamisasennon helposti vielä useammankin avauksen jälkeen. Avaajan kärki tuntuu hakeutuvan korkin reunan alle kuin itsestään. Myös vipuvarsi on juuri oikean pituinen, ja avaaminen sujuu tasaisesti ja varmasti.

Yhteenvetona todettakoon että kyseessä on erinomainen yleisavaaja kotiin, mökille tai esim. kerhotiloihin. Matka-avaajaksi paljon liikkuvalle en tätä avaajaa suosittele hankalahkon muotonsa vuoksi. Voi olla myös vaikea kuljettaa esim. lentokoneeseen.

+ ylivoimainen avaustuntuma kokoluokassaan
+ kotimaista käsityötä
+ 100% kierrätysmateriaalia
+ miehekkään sotilaallinen ulkoasu
+ valmistettu salaa työaikana

- hankala kuljettaa
- miehekkään sotilaallinen ulkoasu
- saatavuus
- ei täytä kirjoittamiani laitteen kriteerejä komponenttien määrän osalta.

Friday, October 14, 2005

Lavallinen romua:
Tomi siivosi asuntoaan, ja löysi lavallisen Jussi Kylätaskun kuolinpesän lahjoittamia laitteita.

Varastoimme romun työhuoneellemme muun romun sekaan.

Romua oli kohtuullisen runsaasti, joukossa jokunen ihan laadukkaan oloinenkin laite. Miinuspuolena todettakoon että eivät ilmaisesti toimi. Tämän voi toisaalta nähdä myös etuna: laitteet voi harmitta pistää osiksi ilman että tarvitsee pohtia olisiko siitä sittenkin ollut johonkin sellaisenaan.

+ varmaankin sisältävät jotain käyttökelpoisia komponenttejä
+ määrällisesti runsas
+ ainahan noita on hyvä olla varalla
+ peräisin kulttuurikodista

- vähän tilaavieviä
- ongelmajätettä
- rikki
- ei ehkä maailman laadukkaimpia laitteita kaikkiaan

Thursday, October 13, 2005

Mixtape tänään libertessä

Tänään suosittelen kaikille laitteiden ystäville suunnaksi Liberte klubia kolmannellalinjalla.

Tarjolla on C-kasetti meininkiä, Diakuviua ja kokeellisen elekktroniikan seura.Maksaa kait 2 euroa. Laitteita pitäisi olla koko rahalla. Noista kauniista naisista en tiedä, se onnoita Johnny Suorlahden läppiä.
Hewlet & Packard signal generator 606A

Eilen työhuoneella poiketessani nappasin kuvat tästä yhdestä suosikkilaitteistani. Ajatella, että tälläisiä tuotteita HP tuotti maailmaan ennen muovisia digikamerajäljennöksiä ja kertakäyttötulostimia.

Tässä on kuitenkin kyse varsin hyvin rakennetusta pääosin putkilla toimivasta laitteesta.

Ensivaikutelmaa laitteesta voisi kuvailla sanoilla konstailematon jatukeva. Käyttöliittymä on varsin selkeä, runko on metallia ja paino yli kaksikymmentä kiloa.

Tiedän laitteesta melko vähän, internetistäkään en löytänyt muutakuin tämän sivun kyseisen mallin seuraajasta, 606B:stä. HP museosta.

606A On tullutmarkkinoille vuonna 1959. Kyseessä oli ilmeisesti aikanaan verrattain ylivoimainen laite, muuten kuin kokonsa suhteen:

"Hewlett-Packard's model 606A, announced in 1959, swept past all of them [other signal generators]. Other than perhaps its size, there is little to fault. Its tuning dial has the feel of a top-notch communications receiver, the controls are well thought out, it is stable and reliable, and it uses no exotic tubes." (Alan Douglas, Tube Testers and Classic Electronic Test Gear)

Meidän käyttöömme laite päätyi joskus muutamia vuosia sitten. Ostimme isomman paketin vanhoja laitteita, kappalehinta jäi jonnekin parinkympin kieppeille. HP oli laitteista esineenä kiinnostavin, ja ilmeisesti keräiltävin. Maailmassa on olemassa HP keräilijöitäjotka näitä laitteita itselleen haalivat.

Kauhean hyödyllinen tuolaite ei meidän käytössämme ole ollut. Se kun tuottaa lähinnäkuuloalueen yläpuolelle asettuvia signaaleja. Muutamassa projektissa se meillä kuitenkin on ollut mukana, lähinnä moduloimassa jotain muita laitteita.

Villellä on myös joku HP audio signal generator, joka ehkä soveltuu hieman paremmin meidän tarpeisiimme, mutta sitä emme kyllä ole käyttäneet koskaan mihinkään.

Kuvassa oikealla ylhäällä.

Tuesday, October 11, 2005

Ponnisteluja laite termin määrittelemiseksi
Aloitin oman urakkani laitteen määrittelemiseksi wikipediaan. Tiedän olevani tällä tiellä vasta alussa. Tunnen myös siihen liittyvät vaarat. Jo viisi kertaa aiemmin on laite yritetty määrittää kyseiselle sivustolle, aina päätyen kunniattomaan poistamiseen.

Tässä siis ensimmäinen työversioni laitteen määritelmäksi. Jos ette sitä hyväksy, niin menkää wikipediaan muuttamaan:

"Laite on puhekielinen yleisnimitys johonkin käyttöön suunnitellulle, elektronisista, mekaanisista tietoteknisistä tai muista komponenteistä kootulle välineelle. Laite nimitystä käytetään yleensä lähinnä pienistä ja keskisuurista välineistä.

Laitteita voidaan yleensä yhdistellä laitteistoiksi.

Tunnetuimpia laitteita ovat erilaiset kodinkoneet, sekä erilaisten signaalien tuottamiseen, tallentamissen ja toistamiseen suunnitellut laitteet."
Laitekauppa Viipurinkadulla

Päivällä kävellessänni Vallilassa satuin törmäämään hyvin kiinnostavanoloiseen liikkeseen.

Näyteikkunassa oli laaja kirjo laitteita teollisuusompelukoneesta arkisempiin välineisiin.

Liikkeeseen ei tosin pääse noin vain poikkeamaan, itse en ehtinyt tälläkertaa kaupantekoon asti.
holgasta vielä

Kaivoinpa sitten Holgani komerosta, ja rohkeasti latasin ensimmäisen testifilmin sisään.

Takakannet avattuani aluksi säikähdin härskisti ulostulevaa vieteriä, mutta se ilmeisesti kuuluu asiaan.

Arpa on nyt heitetty, testfilmi kuvattu, raportoin lisää muutaman päivän sisällä kunhan saan tuloksia.
Zorki 4

Tarkoittikohan herra laite Zorkilla tämäntyyppistä välinettä. Itselläni sattuu olemaan käytössäni tuo isäni vanha Zorki 4. Eihän se yhtä juhlava ole kuin esim Zorki 1 , mutta sattuu olemaan käsillä. Ihan käyttökamerana en ole pitänyt, mutta muutamia kuvia olen joskus napsinut. Tässä esimerkiksi yksi Teemu Anterosta.


Kuva on teetetty kymppikuvaksi halvimmassa mahdollisessa paikassa, ja skannattu erittäin huonolla skannerilla, joten se ei ehkä anna täyttä kuvaa Zorkin potentiaalista. Linssi kamerassa on itseasiassa ihan hyvä.

Kamera on esineenä hyvin kiinnostava. Mekaniikka on tavallaan hyvin tehtyä, mutta esimerkiksi etäisyysmittari ei toimi lainkaan täsmällisesti. Zorki on hyvä valinta ihmiselle joka haluaa mekaanisen valokuvausvälineen, muttei halua maksaa esim. Zorkin esikuvan Leican kameroista pyydettyjä hintoja.

Lisä-arvona saksalaiseen Leicaan nähden mainittakoon neuvosto-nostalgia arvo, jos sellaisesta perustaa.

Ainoaksi valokuvausvälineeksi en Zorkia kenellekkään suosittele, mutta se on edullinen tapa laajentaa välineistöään mekaanisten mittaetsinkameroiden suuntaan.

Lisää tietoa Zorki 4:jästä

Monday, October 10, 2005

Holga

Huomasin blogilistan uusia blogeja selaillessani että jokuon aloittanut Holgablogin.



Holga on noita itäblokin muovisia lelukameroita, joita monet käyttävät ns. taiteellisten kuvien ottamiseen. Minullakin on yksi noita, toistaiseksi vielä käyttämättömänä.

Nyt kun muuton yhteydessä jäi pakastimessa olleet vanhat filmitkin sulamaan, niin kait niitä voisi vaikka räpsiä tuolla Holgalla. Eihän siinä muuta menetä kuin rahaa )filmikehitys) ja aikaa.

Niin ja vaivaa pitäisi myös nähdä.
tietokoneesta

Kuten päiväkirjassani 5.10 alustin, olen suorittanut pienimuotoista tietokone-asennusta.


Irrotin kaikki asemat koneen sisältä, ruuvasin kaikki kovalevyt systeemilevyä lukuunottamatta irrotettavaan kelkkaan ja pistin kaiken päällekkäin tälläiseen kirpputorilta joskus hankkimaani kehikkoon.

Koska koneessani on vain 4 IDE liitäntää saan kerralla liitettyä vain systeemilevyn, CD aseman ja kaksi lisäkovalevyä. Yli jää kaksi levyä,mutta niidenvaihtaminen on kelkkojen ansiosta kohtuullisen käytännöllistä. IDE systeemin rajoituksista johtuen levyä ei valitettavasti voi vaihtaa koneen ollessa käynnissä (eng. hotswap), joten kauhean nopea tämä systeemi ei ole (huomaa kuvassa vasemmalla koneeni virtaläöhde joka taas on hotswapattava, kätevää eikö?).

Seuraavaksi käännän koneen takaseinän työpisteeni suuntaan, nyt en tarvitse enää etulevyn toimintoja. Virtakytkimenä toimii kytkimellinen jatkojohto ja asemat ovat nyt ulkopuolella. Reset kytkin ei tainnut koskaan toimiakaan, keyboard lock kytkin pitäisi ehkä siirtää johonkin.

En ymmärrä kuka sen on alunperinkään keksinyt että laitteiden liittimet sijoitetaan laitteen taakse. Tälle järjestelylle ei ole löydettävissä yhtään järkevää syytä.
Googlailua

Googlailin hieman henkilökohtaisella tietojenkäsittelylaitteellani minkälaisia laite-aiheisia internetsivuja maailmassa on.

Täytyy myöntää että olen hieman pettynyt tuloksiin. Pääasiassa varsin tylsiä teollisuuslaitteita varsin vaatimattomilla kotisivuilla myyviä yrityksiä. Luulisi noistakin saavan parempia valokuvia otettua, eihän tuollaisista kuvista ole iloa kuin potentiaalisille asiakkaille. Viihdearvoon kovin matala.

Sitten top kymppiin tietenkin mahtuu laite.org. Kyseiseltä sivulta ei löytynyt ainuttakaan kuvaa yhdestäkään laitteesta. Myöskään tekstin puolella en pikaisella etsiskelyllä löytänyt muutakuin yhden viittauksen laitteisiin:

"Ikävä kyllä aika ei tällä reissulla riittänyt kamerakaupoissa ja kirpputoreilla piipahtamiseen. Haussa on nimittäin joku vanha FED tai Zorki mittaetsinkamera. Ensi kerralla sitten."

Tälläisissäkö kantimissa on suomalainen laitebloggaus?

No löysihän se goog jotain kiinnostavampiakin juttuja, kuten tämän:

tai tämän .

Megatroonionen laitekin vaikutti varsin lupaavalta.

AAS laitteesta on kuva poiseeraavan mimmin kanssa,mutta asetelmasta ei ehkä ole otettu ihan kaikkea irti.

Wikipediasta ei löytynyt selitystä laite sanalle. Lähimmäksi osui kela, joka paradoksaalista kyllä ei ole laite vaan komponentti.

Syntetisaattori kohdassa taas väitetään Bob Moogin keksineen syntetisaattorin. Sellaista se on kun harrastelijavoimin tehdään, oma vikanihan se on kun en ole jo korjannut.

Blogilistasta löytyy kolme blogia aiheesta laitteet:

raavinrauta ei tuntunut luokituksestaan huolimatta sisältävän mitään laitteisiin liittyvää. Tane´s brainseed sisälsi jotain,mutta pääasiassa politiikkaa. Tämän katsauksen selkeä voittaja oli vehjeblogi, joka tosin on hieman turhan nykyaikainmen minun makuuni.

Olen myös yrittänyt pitää jotain rajaa vehkeiden ja laitteiden välillä, vaikkakin joskus huonolla menestyksellä.

Sunday, October 09, 2005

Hei, olen Antti ja pidän laitteista. Huomasin jo hyvin nuorella iällä pitäväni laitteista. Kasvoin insinööriperheessä, joten lapsuudenkodissani eilaitteista ollut pulaa. Ehjiä laitteita, rikkinäisiä laitteita, osiin purettuja laittteita, kyllähän te nämä jutut tiedätte.

Joillain laitteilla kuunneltiin musiikkia, joillain otettiin valokuvia, jotkut olivat kodin askareiden helpottamiseen suunniteltuja, monilla ei tehty yhtään mitään.

Nuorena miehenä kuvioihin tulivat nuorisokulttuurit. Erityisesti Tekno-kulttuuri tuntui suorastaan ruokkivat seuraajiensa kiinnostusta laitteisiin. Aloin myös kiinnostua tietoverkoista (ensin BBS, myöhemmin Internet) sekä valokuvata, jotka molemmat vaativat tietynlaisia välineitä.

Insinööriä minusta ei koskaan tullut. Olin liian huono laskemaan ja liian hyvä piirtämään. Lähdin opikelelmaan kuvataidetta, jota monet pitävät jotenkin insinööritieteille vastakkaisena asiakokonaisuutena.

Muutaman vuoden henkistyneen maalausvaiheen jälkeen huomasin laitteiden taas kutsuvan minua. Ensin tulivat valokuvauslaitteet, sitten huomasin kiinnostuneeni ääntätuottavista laitteista. Tai no jos tässä nyt kerran avautumaan ruvetaan niin oikeastaan kaikki riittävän isot, rumat ja/tai halvat laitteet päätyivät minun kotiini.

Koska ystäväpiiriini kuului muitakin samanmielisiä yksilöitä, päädyimme väistämättä perustamaan yhtyeen, ja tämä tapahtumaketju johti lopulta kokeelliesen elektroniikan seuran perustamiseen.

Tänäpäivänä olen siinä tilanteessa, että työhuone on katosta lattiaan täynnä seuran laitteita,jos joku kysyy vaikkapa montako kalanauhuria siellä on en pysty antamaan edes summittaista vastausta.

Jos joku kysyy minulta montako kameraa minulla on kotona, minulla ei ole aavistustakaan.

Tai jos joku kysyy minulta miten suhteeni laitteisiin on vaikuttanut minuun ihmisenä, olen entistä enemmän ymmälläni.

Ehkä tämän blogin vihdoin löydän vastauksia näihin, ja moniin muihin tärkeisiin kysymyksiin.