1 to 10 dinsync octopuss


Kun puhutaan musiikintekolaitteista, niin monen konemusiikkigenren halutuin esine on kiistämättä Roland TB 303. Kyseessä on Rolandin kahdeksankymmentäluvun alussa markkinoima bassolinjasyntetisaattori. 
Se oli alunperin suunniteltu kitaristeille, jotta he voisivat treenailla ilman elävää basistia. Tähän käyttöön 
se ei kuitenkaan koskaan kauhean hyvin soveltunut. Sensijaan myöhemmin House, ja ennenkaikkea Acid-House musiikin synnyttyä 303 löysi oman paikkansa musiikin historiassa. Voisi jopa väittää että 303 soundi oli tärkeä, ellei tärkein tekijä kyseisten musiikkigenrejen syntymässä. 

303:sesta sai irti juuri sen narisevan bassosaundin, jos kyseinen soundi ei ole entuudestaan tuttu, niin kuuntele mikä tahansa Acid genren tuotos Acid tracksistä Acid Kingsiin. Lisäksi laitetta sai halvalla kirpputoreilta, vakavaa musiikkia tekevät kun olivat jo siirtyneet midi-aikaan. 

Kolkkia ei enää saa halvalla, lienee yksi keräillyimmistä syntikoista. Alkuperäispainos oli jossain 10000 kappaleen kieppeillä, ja hinnat nousevat nykyään useisiin tuhansiin.



Harva konemuusikko voi kuvitella mitään siistimpää kuin TB 303, mutta aina voi tietysti yrittää. Turkulainen House DJ Jori Hulkkosella ainakin oli tähön idea: kymmenen TB 303:sta synkattuna yhteen. Yksi kolkki on jo siisti, kaksi on tosi siisti, mutta 10 kappaletta, se vasta on jotain. 

Mutta kuinka synkata kymmenen laitetta, kyseessä ei ole midi-laitteet, mutta laitteista löytyy midin edeltäjä din-sync. Synkka sinänsä ei ollut saksalaisen teollisuuden standardoima, vaan pelkästään 
käytetyt liittimet.

Homman olisi voinut hoitaa tietenkin tietokoneella ja sopivilla adaptereilla, mutta mitä siistiä siinä sitten olisi ollut? Tyylitietoisena kuluttajana Jori 
tilasi synkkaratkaisun Kokeellisen elektroniikan seuralta. Kyseinen seura on tunnetumpi hieman 
kokeellisemmista sovelluksista, mutta ei 1-10 dinsyncbox aivan markettitavaraa ole.



Daniel Veran suunnittelema ja toteuttama laite on tehty täyttämään vaativankin synkkaajan tarpeet. Niin sisääntulo kuin ulostulokin on bufferoitu turvallisuuden ja sujuvuuden takaamiseksi. Monissa studioissa käytetään suoraan kolvattuja piuhajakoja, jotka toimivat kyllä parin kolmen kolkin kanssa, mutta kymmenen kanssa sa olla jo hieman tarkempi.



Toistaiseksi laitetta on testattu vain kahden dinsynkattavan laitteen kanssa, mutta kone pääsee tositoimiin viikonloppuna turussa järjestettävällä Uuden musiikin Festivaalilla, jossa kymmenen muusikkoa eri puolilta maailmaa kerääntyy samaan konserttiin.

Laitteesta en siis uskalla toistaiseksi sanoa muuta, kuin että työn laatu on hyvää, viimeistely tyylikäs ja harkitut yksityiskohdat, kuten Neutrikin metalliset DIN liittimet antavat ammattimaisen kuvan.

Käyttökokemuksia laitteesta voimme sitten odotella ensiviikolla.

+ 10 synkattua 303:sta yhdessä, mikään ei voi olla yhtä siistiä
+ Hyvin suunniteltu ja siististi toteututtu
+ Tyylikäs kotelointi

- Voihan tuosta tietenkin kysyä mitä järkeä

Avoimet laitteet?

Viimevuosina olen aina silloin tällöin törmännyt eri yhteyksissä termiin "Open source hardware". Itse olen aina suhtautunut tähän hieman kaksijakoisesti: toisaalta laiteharrastajana olen innostunut 
siitä että open source yhteisön mielenkiinto suuntautuu ohjelmoinnin sijaan laitteisiin, mutta 
toisaalta taas koen laitteiden käsittelyn ohjelmistosuunnittelun kielellä hieman hankalaksi. 

Laitteet valmistetaan fyysistä komponenteista, ohjelmat koostuvat immateriaalisista ohjelmapätkistä. Laitteissa ei ole lähdekoodia, eikä laite voi koskaan olla samallatapaa avoin, eikä ennenkaikkea ilmainen, kuin ohjelmisto. 

No ehkä käsitteen olemuksen pohdinta sopisi enemmän tuonne pseudomorfoosiblogin puolelle, laiteblogin ydinosaamista kun on laitteet. Tälläkertaa on tosin taas kyse spekulatiivisestä, ei vielä olemassaolevasta laitteesta. Nimittäin Bug Labsin modulaarisesta avoimen lähdekoodin laiteympäristöstä, jonka bongasin engadget
blogista. 

Perusajatus on yksinkertainen: rakennetaan avoin ympäristö, jossa käyttäjä voi koota haluamistaan yksiköistä omiin tarpeisiinsa sopivia laitteita. Järjestelmän ytimenä tulee olemaan jonkinlainen micro-pc (kuinka avoin micro-PC, se ei jutusta selvinnyt) , joka sitten kommunikoi erilaisten yksiköiden kanssa Java-kieleelä. 

Kommunikaatioväylinä toimii pääasiassa USB, WIFI, Bluetooth ym.  standardi liittimet. Tässä-vaiheessa skeptisempi laiteharrastaja saattaakin jo kysyä miten tämä vallankumouksellinen 
järjestelmä sitten eroaa siitä, että ostan micro-PC:n, asennan siihen linuxin ja erilaisia moduleita joita joi esim USB:llä ohjata. 

No ainakin senverran, että kyseessä tosiaan on avoin järjestelmä, jonka specsit on kaikkien ladattavissa, ja näinollen omienyksiköiden rakentaminen järjestelmään pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista. Lupaileepa firma jopa mahdollisesti ottavansa käyttäjien laitteita sarjatuotantoon ja jakeluun. 

Varmasti hyvä etu ainakin markkinoinnin osalta.  Jos firman hype pysyy nykyisellään, nythän tuotteista kirjoitellaan ympäri nettiä vaikka niitä ei ole vielä pitkään aikaan saatavilla, edes firman nettisivut eivät ole valmiit.



+ Modulaarinen rakenne on vähän niinkuin seksi tai pitsa, se on aina siistiä, silloinkin kun se ei ole ihan maailman siisteintä.
+ Tee-se-itse meininki on aina hyvästä
+ Koodaajanörteille tekee hyvää nörttäillä välillä konkreettisten kappaleiden parissa
+"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."


- Toistaiseksi puhdasta spekulaatiota
- Kuulostaa aika monimutkaiselta ja näin vikaherkältä järjestelmältä
-"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."