Saturday, April 15, 2006

Videonauhuri 50 vuotta. Sattui netissä vastaan juttu videonauhurin 50 vuotisesta historiasta, ja pakkohan sitä on näin laitebloginkin puolesta onnitella.

Itse en tuosta kehityskaaresta noin aikalaisena päässyt seuraamaan kuin osaa. Videot meidän perheeseen tuli joskus 80-luvun lopulla. Videonauhuri periaatteessa vielä näin 2000-luvullakin löytyy kyllä taloudesta, mutta kauheasti käyttöä sillä ei ole ollut.

Videonauhuri oli kieltämättä erittäin onnistunut laite. Huolimatta teknisestä monimutkaisuudestaan, se pikkuhiljaa raivasi tiensä kalliista ammattilaitteesta jokakodin perusvälineeksi. Monet eivät sitä ajastinta oppineet koskaan käyttämään, jotkut eivät edes asettamaan kelloa aikaan, mutta silti videonauhurista saatiin pikkuhiljaa viriteltyä melko helposti toimiva koko-kansan liikkuvankuvan arkistointijärjestelmä.

Videonauhuri hakkaa vielä tänäpäivänäkin helppokäyttöisyydessä nauhoittavat digiboksit, DVD polttimet ja tietokonemaailman pääteviidakot, vaikkakaan mitään ihmeellisen hyvää kuvaa magneettinauhalle on melko hankalaa tallettaa.

Ehkä suurin merkitys videonauhurilla kuitenkin oli ihmisten mediankäyttötapoihin. Videovuokraamot toivat mahdollisuuden katsoa elokuvia silloin kuin niitä halusi, ohjelmien nauhoittaminen mahdollisti videokirjastojen pitämisen (80-90 luvulla myös televisiossa näytettiin esim elokuvia joita kannatti nauhoittaa, toisin kuin nykyään).

Toisaalta videonauhuri on myös toteuttanut monia niistä uhkakuvista joita sen yleistymisen pelättiin aiheuttavan. Video on sirpaloinut mediakulutuksen valvonnan ulottumattomiin. Elokuvateatterit ovat valvottuja paikkoja, TV:n katsomistakin voi kotona valvoa, Videoiden katsomista ei aina. Tietokone ja vertaisverkot tietenkin ovat kärjistäneet tätä kehitystä, mutta videoista tämä alkoi.

Mutta juhlapäivänä ei tietenkään kuulu muistaa huonoja asioita. Paljon onnea siis videolle, ja toivottavasti sinulle löytyy jatkossakin tarvetta.

+ Teknisesti uraauurtava
+ Aikatauluista vapauttava
+ Mahdollisti laajamittaisen kohtuuhintaisen liikkuvankuvan tallentamisen ja arkistoinnin

- Kuvanlaatu ei mikään ihmeellinen
- Nauhojen säilyvyys ei kovin hyvä
- Sosiaaliset ongelmat

Thursday, March 09, 2006

Studer B67

Oli pakko poiketa työhuoneellamme, koska Ville ryhmästämme kehui niin kovasti uutta ostamaansa nauhuria. Ville on ollut niin tosissaan studiota rakentamassa, että oli jopa käynyt siivoamassa paikan.

Mutta siis asiaan, eli nauhuriin. Kuseessä on perinteinen kelanauhuri mallia Studer B67. Tälläiosiä laitteita täytyy kyllä arvostaa; Hyvin suunniteltu, hyvin tehty, ilman kompromissejä valmistuskustannusten tai koon suhteen. En tiedä mitä ville tuosta maksoi, mutta nuo ovat olleet joskus erittäin kalliita ammattilaitteita.

Tässävaiheessa tietenkin kaikki besservisserit toteavat B67:män olleen itseasiassa välimallin laite firman todellisten ammattimallien ja harrastelijamallien välissä, mutta nykypäivän näkökulmasta tuolla erolla ei liene suurtakaan merkitystä, paitsi tietenkin todellisessa ammattikäytössä, johon kelanauhurit harvoin enää joutuvat.

Pikaisessa testissä kaikki nauhanopeudet toimivat moitteettomasti, vääntömomentti on hämmästyttävä, muistuttaa enemmän betonimyllyä kuin nauhuria. Nauhoitusta emme vielä ehtineet testaamaan, studiomme ei ole vielä siinä pisteessä että mitään yleensä voisi nauhoittaa. Äänenvoimakkuuden säädin rahisi hieman säädettäessä, mutta muuten nauhuri vaikuttaisi olevan aivan käyttökunnossa.

Tässä mallissa ei sitten sisääntulevalle signaalille säätöjä olekaan, ilmeisesti jonkinalinen editointimalli. Sensijaan nauhurista löytyy sisäänrakennettu nauhaleikkuri ja mitta nauhan mittaamista varten. Kyseiset apuvälineet puuttuvat googlella löytämistäni B67:sta. Tämä malli on myöskin yleensä puukuorinen, eikä vaunussa. Itse pidän vaunusta, sekä tyylin vuoksi, että siksi ettei laitetta tarvitse nostaa vaan sitä voi työnnellä ympäriinsä mukavasti pyörillä.

En tiedä tarkalleen mitä Ville on ajatellut tällä nauhoittaa, toistaiseksi työhuoneellamme ei ole koskaan nauhoitettu mitään. Periaatteessahan nauhoittamisen olisi voinut aloittaa esimerkiksi jollain noin kymmenestä paikalla ennestään olevista, tosin vaatimattomammista kelanauhureista. Toisaalta nimenomaan tämäntyyppinen laite saattaa hyvinkin innostaa nauhoittamaan jotain, onhan kyseessä melkoisen dominoiva esine joka vaatii tiettyä huomiota.

Studer B67 täyttää monta hyvän laitteen tunnusmerkkiä: se on iso, painava, tekee vain sitä asiaa mihin se alunperin on suunniteltu, mutta tekee sen hyvin. Se on hyvin tehty ja kestävä, ilman mitään turhia (tämä malli jopa ilman monia tarpeellisiakin) toimintoja.

Useimmat äänitteitä tekevät ihmiset tänäpäivänä tietenkin äänittävät jollain digitaalisilla välineillä, mutta kyllä nauhallekin kannattajansa löytyy. Meillä esimerkiksi äänilähteet ovat siinämäärin kokeellisesti rakennettuja, etten uskaltaisi aivan suoraan tietokoneeseen niiden signaaleja lähteä kytkemään.

Lisää kuvia päiväkirjasivullani

+ Tyyli
+ Laatu, erityisesti mekaaninen laatu
+ Kätevät nauhanleikkausvälineet

- Koko rajoittaa liikkuvuutta
- Vaatinee jonkinverran säätämistä

Wednesday, March 08, 2006



"Epäilyttävä taviskello" Helsingin sanomat uutisoi 7.3.2006 Ulkomaanuutisissaan laajahkosti Guantamo Bayn tilannetta uutistoimisto AP:n käsiinsä saamien uusien asiakirjojen valossa.

Koska laiteblogi ei ole kiinnostunut politiikasta, vaan laitteista, huomiomme kiinnittyi välittömästi pieneen poimintaan aiheesta "epäilyttävä taviskello". Siinä kerrotaan ainakin kuuden vangin kohdalla merkityksellisenä seikkana heidän tunnistamisessaan vihollisen taistelijaksi olleen heidän käyttämänsä rannekello.

Rannekello on malliltaan Casio F-91W. Kyseessä ei ole samallatavalla eksklusiivinen ryhmätunnus, kuin vaikkapa natsitikarit aikoinaan olivat tai vapaamuurarisormukset ovat nykyään. Itseasiassa kyseessä on varsin yleinen halpa digitaalikello, niinsanottu "taviskello".

Kuulustelijoiden mukaan kyseistä kelloa tai sen osia on käytetty Al-Quidan pommeissa, ja tämänvuoksi kyseisen välineen ja ehkä tietynlaisen profiilin omaava hankilö on riittävän epäilyttävä lähetettäväksi Quantamo Bayn tukikohtaan.

Ikävä juttu kaikille Quantamoon kiduttetavaksi joutuneille, mutta hyvä uutinen
Casiolle. Ei vaadi kummoisiakaan ennustajanlahjoja arvailla kevään kellomuotia. Olen jo aikaisemmin nähnyt tämäntyyppisiä klassisia digitaalikelloja ns. urpokelloja käytössä tietynlaisena fashion statementtinä. Aika on kypsä, digitaalikello alkaa olla sopivan retro, se on halpa ja kännykästä aikansa tarkistavalle nuorisolle rannekello on muutenkin eksoottinenkuriositeetti.

Al-Quida yhteys tekee laitteesta siinämäärin mediaseksikkään, ettei kukaan aikaansaseuraava tyylitaituri voi jäädä ilman omaa Casio F-91W:tä. Sääliksi käy markkinointijohtaja Pirjo Kaartea Perkko OY:stä, joka samaisessa artikkelissa kertoi maahantuojan jättäneen kyseisen mallin pois suomen mallistosta. Nyt kellot tilataan sitten ulkomailta tai ostetaan käytettynä.

+ Kohtuuhintainen
+ Monikäyttäinen
+ "vesitiivis"
+ Erinomainen keskustelunavaaja: -"paljonko kello on?"
-"kello on 18.34, mutta tiesitkös että....."


- Voit joutua Quantamo Bay:hin (voidaan katsoa myös plussaksi, ihan mistä tykkää)
- Se on kyllä aika urpon näköinen

Wednesday, January 11, 2006

Hammasharjatiirikka

Kaikille tiirikointiharrastajille on nyt iloisia uutisia. Enää ei kannata maksaa ylihintaa prameista sähkötiirikoista, Inventgeekin ohjeiden avulla rakennat kätevästi ja edullisesti tiirikkasi sähköhammasharjasta.

+Auttaa sinua pääsemään sinne minne haluat mennä
+Edullinen
-Kyseisen harjamallin saatavuus suomessa?
-Soveltuvuus suomalaisiin lukkoihin?

Monday, January 09, 2006

Lisää näppäimistöistä



Nyt kun tuli noista vanhoista näppäimistöistä jaariteltu, niin esitellään tasapuolisuuden nimissä jotain uuttakin. Eihän tämä sentään retroblogi ole.

Optimuksen OLED näppäimistöä on nörttipiireissä odoteltu jo pitkään. Laitteen perusajatuksena on se, että korvaamalla valmiiksimaalatut näppäimet pienillä näytöillä pystytään samaa näppäimistöä käyttämään sujuvasti erilaisiin sovelluksiin. Vieraiden kielten erikoismerkit näkyvät kätevästi ohjelmakohtaisesti. Samaa näppäimistöä voi käyttää niin kiinan kuin norjankin kieleen. Erilaisten ohjelmien kirjainkomennot voidaan näyttää suoraan näppäimistössä, kätevää esimerkiksi fotoshopissa.

Varsinainen ydinosaamisalue tuolla laitteella on tietenkin pelimiesten pöydällä.

Varsin mielenkiintoinen tuote sinänsä. Pitäisi olla saatavilla helmikuussa noin 300$ hintaan. Itse en ehkä heti vaihtaisi IBM:määni tuohon, vaikka photoshop käyttö hieman houkuttelisikin. Lähinnä hinta arveluttaa, ja OLED tekniikan kestävyys pitkällä aikavälillä.

Aika näyttää minkälaista kysyntää kyseiselle tuotteelle pidemmällä aikavaälillä on. Periaatteessa kyseessä saattaisi olla tietokonemaailmalle mainio sissänvetotuote pelikonsoleihin tottuneelle ikäluokalle, joka ei välttämättä perinteisiä kirjaimia tunne mutta jolle pelaaminen on toinen luonto.

http://www.artlebedev.com/portfolio/optimus/

+Laajentaa näppäimistön perinteistä käyttötapaa huomattavasti
+Kustomoitavissa
+Näyttää hyvältä
-Hinta
-Kestävyys?

Wednesday, January 04, 2006

Uusi näppäimistö

Sain vihdoin uuden näppäimistön. Tai no oikeastaan se aika vanha, ja täsmälleen samanlainen kuin vuosikaudet käyttämäni. Se saattaa teistä näyttää aivan tavalliselta näppäimistöltä, mutta sitä se ei ole. Kyseessä on klassinen IBM:män valmistama M-mallin näppäimistö, eli ns. kliksumalli. Jokainen näppäin päästää painettaessa terävän kliksahduksen.

Nyt kysyt ehkä jo mielessäsi mitä niin ihmeellistä tuossa näppäimistössä on, että siitä kannattaa tässäkin blogissa vaahdota? No oikeastaan ei mitään, mutta juuri se onkin sen vahvuus. Kyseessä on laadukkaasti valmistettu laite, joka toimittaa hyvin tehtävänsä. Kirjoitustuntuma on juuri oikea, ja näppäimet antavat juuri sopivasti vastusta painaessa.

Näppäimistö sisältää tarvittavat näppäimet kirjoittamiseen, ja muuhun tietokoneen käyttöön, mutta siitä puuttuu kaikki kiusalliset Windows näppäimet ja pikanapit.

Kommunikaatio sujuu perinteisesti johdon kautta. Tässä mallissa on miellyttävä spiraalijohto, joka venyy tarvittavalle kirjoitusetäisyydelle. Liittimenä on tietenkin ps/2 liitin, kuuluihan tämä kyseinen kappale aikoinaan IBM Personal Computer System 2 tietokoneeseen.

Tämä kappale on valmistettu Englannissa kesällä 1990. Mallia 1391401 on myyty jo vuodesta 1985. Kyseinen mallinumero 1391411, koska kyseessä on suomalainen näppäimistö skandinaavisilla kirjaimilla. Takana on käsittääkseni noin 10v ammattikäyttöä, noin 5 vuotta varastoimista, ja edessä toivottavasti vähintään yhtä pitkä aika minun ykkösnäppäimistönäni.

M-näppäimistö herättää selvästi tunteita, netistä löytyy lukuisia aiheeseen keskittyneitä sivustoja.

"I used to think my old Honeywell rubber dome keyboard was a nice bit of gear. And it is, I suppose, by the standards of the truly spongy cheapo-'boards most people use today. But the IBM makes me want to type stuff, because it just feels so nice to do it.

Call me a pervert if you like. I don't care."

Kuten asia Dansdata sivulla ilmaistaan.

Jos IBM:män tekniikka kiinnostaa, niin www.clickykeyboards.com sivustolta löytyy pdf kyseisestä patenttihakemuksesta. Näppäimistön sisuskaluihin voi tutustua esimerkiksi 3m3817 sivulla.

Clickeykeyboardsilta löytyy myös erikoismalleja myyntiin asti

Jos emolevysi on liian nykyaikainen, jsbyzybovskin sivuilla kerrotaan tarvittavat toimenpiteet.

Muita tarkastamisen arvoisia sivuja on esimerkiksi scouting around, Lista eri malleista ja Modelm

Suomalaisia sivustoja en valitettavasti löytänyt, mutta Devilin sivulta löytyy speksit varhaisemmalle PC näppäimistölle. Sivulta löytyy myös vuoden 1985 hintatietoja.

PC näppäimistä on tuo perinteinen malli, jossa funktionäppäimet (10kpl)ovat sivyssa eikä ylhäällä. Kyseisen näppäimistön liittäminen nykyisiin koneisiin on valitettavasti hankalampaa.

Se ehkä osaltaan selittää vanhojen IBM näppäimistöjen nykyistä korkeampaa laatua, että jälleenmyyntihinnat vaihtelivat tuossa 1600mk-2800mk tienoilla (noin 270e-470e), mikä vastaa tänäpäivänä halpojen konepakettien hintoja.

Yhteenvetona todettakoon että kyseessä kestävä ja laadukas tuote, jota on erittäin miellyttävää käyttää. En tiedä pidänkö tästä niin paljoa, että noilla näppäimistösivustoilla pyydettyjä hintoja. Omani olen saanut ilmaiseksi. Toisaalta kyseessä on paras näppäimistö mitä koskaan olen käyttänyt. Kävin ATK liikkeessäkin aivan tätä kirjoitusta varten koettamassa mitä uutta näppäimistörintamalla on viimeaikoina tapahtunut. Mikään kokeilemani ei päässyt käyttötuntumassa lähellekkään IBM:mää.

Näppäimistön akilleen kantapäänä on näppäimistön takana sojottava liitin, joka tulee noin sentin verran ulos näppäimistöstä. Ilmeisesti tämän takia sain edellisen M:män toimimattomaksi. Avaralla työpöydällä se ei tuuta ongelmia, mutta liian ahtaalla pöydällä, sylissä ym epätyypillisessä köytössä se on altis vioittumaan.

Näppäimistölle tyypillinen naksuva ääni ei myöskään ole aina eduksi, esimerkiksi öiseen aikaan.

Tämä kuitenkin on paras ihmiskunnan tuntema tietokoneen näppäimistö. Jossain muussa voi olla Bluetooth, USB, LED:it, purkinavaaja tai bingo, mutta tämä on minenomaan näppäilemiseen paras väline. Applen käyttäjät varmastikin nauravat partaansa tuotteen ulkonäölle, mutta kuka on väittänyt että tietoteknisten komponenttien pitäisi näyttää hyvältä.

Sitäpaiti se näyttää hyvältä, sinun täytyy vaan oppia tuntemaan sen edustama estetiikka syvemmin.

+Kestävä
+Yksinkertainen
+Ergonominen
+Paras lajissaan
-Joskus liian äänekäs
-Voi olla hankala löytää
-Johdon liitäntä on hieman vikaherkkä