Laiteblogi

Suunnittelijoita jotka olisin halunnut tavata

Olen vuosien varrella miettinyt monesti sitä, että jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin puhumaan järkeä jollekin suunnittelijalle, niin kenet valitsisin.

En edes tideä kuka mistäkin näistä innovaatioista on vastuussa, mutta toisaalta ei minulla ole vielä aikakonettakaan, joten voimme turvallisesti pitää keskustelun puhtaasti spekulatiivisena.

Kiihkeimmin tahtoisin tavata sen suunnittelijan joka päätti että liitäntöjen tulee sijaita laitteiden takapuolella. Tämä on mielestäni räikein ja laajimmin levinnyt ergonimiavirhe nykylaitekulttuurissa, ja ehdottomasti itselleni eniten vaivaa aiheuttanut sellainen.

Aina kun pimeässä kaivan laitetta ulos sijoituspaikastaaan ja ryhdyn tihrustelemaan takapaneelin liitäntöjen merkintöjä mietin tätä samaa asiaa.

Ja niille teistä jotka yrittävät puolustella asiaa esteettisillä seikoilla; älkää ostako niin rumia johtoja.

Toinen kestosuosikkini ovat kaukosäätimet. Tiedän että moni pitää niistä, mutta itse en niitä hyväksy alkuunkaan. Itselläni on päivittäisessä käytössä yksi kappale kaukosäätimiä, jonka etsimiseen tuhlaantuu aina aikaa. Sinänsä voisin jopa hyväksyä kaukosäätimen, jos se olisi lisävaruste jonka käyttäminen olisi valinnaista. Tällöin kyseiseen suunnitteluvirheeseen kiintyneet voisivat siitä nauttia, ja itse voisin heittää omani rauhallisin mielin menemään.

Näin ei vaan ole. Lähes kaikki nykyaikaiset laitteet toimivat kunnolla ainoastaan kaukosäätimellä. Napit ovat kalliita, ja laitteiden pitää olla pieniä, joten itse laitteista poistetaan suurin osa toiminnoista.

Erityisesti asia raivostuttaa kun on paljon tekemisissä käytettyjen laitteiden kanssa. Käytetyillä kaukosäädettävillä laitteilla ei tee juuri mitään, jos ei jaksa käydä läpi mutkikasta ja mahdollisesti kallista selvitystä sopivasta korvaavasta säätimestä.

Edes niin yksinkertainen toimenpide, kuin DVD-elokuvan katsominen ei onnistu DVD-soittimella ilman kaukosäädintä. Näin maallikkona voisi kuvitella että kyseinen toiminto olisi soittimen ydinosaamisaluetta, ja näinollen suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi. Näin ei kuitenkaan ole, jokaisessa elokuvassa on jonkinlainen alkuvalikko, jonka navigoimiseen itse soittimesta ei nappuloita löydy. DVD formaatin keksijän kanssa voisin myös vaihtaa muutaman sanan, mutta se nyt ei ole yhtä korkealla listalla.

Sitten yksi laajempi ergonomiavirhe, mistä ehkä vastuullista on vaikeampaa löytää; laitteet joita täytyy käyttää kahdella kädellä. Esimerkiksi vanhoja IBM kannettavia ei saa auki yhdellä kädellä, uudemmissakin monet toiminnot kuten näppäimistövalo vaativat kahden käden käytämistä.

Julmimpia kuitenkin tällä alalla ovat erilaisten lastentarvikkeiden suunnittelijat. Monet lastenrattaat, sitterit, istuimet ym. vaativat säätämiseen nimenomaan kahden käden käyttöä samanaikaisesti. Jokainen lastentarvikkeita suunnitteleva varmasti tietää että lastentarvikkeita käytettäessä saa olla todella iloinen jos sattuu joskus olemaan yksi ylimääräinen käsi jonkinlaiseen säätämiseen.