Laiteblogi

Monimutkaistuminen

Laiteblogi on seuraillut ihmeissään laitesuunnittelun viimeaikaisia trendejä. Juuri kun oli hetkeksi päästy selkeyttä ja yksinkertaisuutta korostavalle linjalle (tsekkaa vaikka kahdeksankymmentäluvun lopun ja yhdeksänkymmentäluvun lopun kaukosäätimet, laske nappulat jahuomio niiden sijoittelu), nyt tuntuu joka rintamalla monimutkaisuus 
olevan päivän sana. 

Monet hyvinkin arkipäiväiset laiterajapinnat, kuten puhelimen käyttö, TV:n katsominen tai vaikka raitiovaunulla matkustaminen on saatu muutettua teknisen eloonjäämisen 
mestarinäytteiksi. Tiedän kyllä, että kriittinen laiteblogin lukija tässävaiheessa toteaa että kyllähän tuollaisen nykypuhelimen käytön äkkiä oppii, digiboksin asentaa/päivittää kyllä pienellä vaivalla ja että eihän siellä raitiovaunussakaan ole kuin neljä nappulaa. 

Kyllä, kaikkien mainittujen käyttöliittymien käyttö tosiaan on opittavissa. Raitiovaunua lukuunottamatta tuotteiden mukana toimitetaan myös käyttöohjeet, joissa tuotteiden lukuista ominaisuudet selvitetään. Haluaisin kuitenkin nostaa esille kysymyksen siitä, eikö arkikäyttöliittymien tulisi olla luonteeltaan niin yksinkertaisia ja helposti omaksuttavia, 
ettei niitten käyttö vaadi erityistä opiskelua?

Kuten jo muutama vuosi takaperin konvergenssiä käsittelevässä kirjoituksessani  totesin, 
ollakseen hyvin suunniteltuja laitteiden täytyy olla hyvin suunniteltuja 
johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Itse ostaisin mielelläni hyvin suunnitellun ja laadukkaasti valmistetun yksinkertaisen puhelimen, jos sellainen olisi tarjolla. Kamera minulla jo on, En näe mitään tarvetta kameralle puhelimessani, tosin ymmärrän että esimerkiki pukuhuone/uimaranta/Makuuhuone tai muussa huomaamattomassa käytössä nuo ovat varmasti oikein käteviä. 
Jos haluaisin taskutietokoneen nettisurffaamiseen, niin mieluummin ostaisin 
taskutietokoneen kuin tinkisin puhelimeni käytettyvyydestä ja kestävyydestä.

Tiedän, yksinkertaista puhelinta hinkuvat yleensä eläkeläiset tai muut syrjätetyt. Normaalit terveet työkäiset kuolaavat kuuliaisena Nokian monitoimilaitteiden perään, tai odottelevat Macin I-phonea, tai spekulaatiotasolla olevaa Google G-phonea.

Voitte kutsua minua vanhanaikaiseksi, mutta itse kuulun siihen vähemmistöön joka käyttää puhelinta puhumiseen (OK, joskus lähetän tekstiviestejä, ja käytän kelloa ja herätystoimintoa). Omat kysymykseni puhelimen suhteen ovat: kuinka hyvä siihen on puhua, 
ja miten se kestää kovaa käyttöä suomen olosuhteissa, ja ennenkaikkea minun taskuni olosuhteissa.

Muistan kun eräs ystäväni aikoinaan hankki Nokia N90 puhelimen joka oli 
siihen aikaan se halutuin taskuväline. Hän oli kyllä vilpitömän innostunut uudesta 
lelustaan, mutta lopulta myönsä, että laitteen kamera ei oikein kelpaa kameraksi, videokamera videokameraksi (Nokian käsitys "DVD laadusta") ja mikä tärkeintä muita toimintoja varten 
asennetut  läpät tekevät laitteen käytön puhumiseen erittäin hankalaksi. Mitä olen 
muualta netistä lukenut käytökokemukseia, niin laite ei tunnu myöskään kestävän edes normaalia taskussapitoa, kovasta käytöstä puhumattakaan.

Macin I-phonessa perusidea on se, että nappulat on korvattu kosketusnäytöllä. Ergonomian kannalta aivan kiinnostava ajatus, onhan käyttöliittymä näin periaatteessa kustomoitavissa käyttäjän tarpeiden mukaiseksi (esim. yksinkertaiseksi). Macillä on myös vankka tuntuma taskussapidettävien laitteiden suunnittelusta huippusuosittujen I-pod soitinten kautta, mutta mikä on firman puhelinasiantuntemus? I-Podin käyttöliittymä on yksinkertainen, 
innovatiivinen ja toimiva, samaa odotetaan myös I-phonelta.

Mutta miten kosketusnäyttö kestää käyttöä, tai esimerkiksi karuja suomalaisia oloja? Tämä ehkä selviää jonain päivänä jos kyseistä tuotetta tälle karulle markkina-alueelle päätetään markkinoida. On totta, ettei parinkymmenen asteen pakkasella mikään puhelin toimi moitteettomasti, 
mutta useimmassa mallissa on edes ne nappulat joita voi yrittää painella, vaikka näytössä ei 
mitään näkyisikään.

Mekaaninen rakenne on siis monimutkainen, vaikka käyttöliittymä olsikin yksinkertainen.

Jäämme odottamaan raportteja kyseisen laitteen soveltuvuudesta todelliseen 
käyttötarkoitukseensa. Odottamista lienee luvassa myös mahdollisille  Google-puhelinten 
odottajille. Toisin kuin I-phone, kyseessä ei ole todellinen olemassaoleva tuote, vaan kimppu
 erilaisia spekulaatioita. 

Yhtenäisenä linjana näissä spekulaatioissa on se, että tulossa olisi jokin puhelin nimikkeellä myytävä tuote, joka on integroituu mahdollisimman saumattomasti googlen verkkopalveluihin.

Periaatteessa googlepuhelin saattaisi olla ratkaisi nykyisten puhelinnettikäyttöliittymien monimutkaisuuteen. Googlella on kuitenkin vankka kokemus erilaisten nettikäyttöliittymien tekemisestä käyttäjälle yksinkertaiseksi ja miellyttäväksi. Itsekin käytän useita Googlen palveluita (juuri paraikaa bloggeria), vaikka tiedän kyllä kyseessä olevan pahuutta edustava monikansallinen kasvoton korporaatio.

Jos siis hyväksymme ajatuksen siitä, että puhelimessa täytyy olla nettiselain, voisi Google sinänsä olla se taho joka asian toteuttaa kuluttajan kannalta yksinkertaisesti. Googlella ei kuitenkaan ole minkäänlaista kokemusta laitevalmistamisesta, tai edes laitesuunnittelusta, joten mikään varma voittaja tämä ei ole.

Itseäni ainakin epäilyttää spekulaatiot laitteesta jossa ei ole lainkaan sisäistä muistia, vaan kaikki data välittyy googlelta. Jo pääkaupunkiseudulla itselleni on ainakin tullut monesti vastaan paikkoja, joissa yhteys ei ole riittävä perus puheen välittämiseen ymmärrettävästi. Miten käy monimutkaisemman digitaali-informaation kanssa, erityisesti hieman syrjemmälle lähdettäessä?

Ja ennenkaikkea miksi Google tekisi puhelimen? Ensimmäinen ajatukseni oli, että ymmärtäisin kyllä vielä google kämmentietokoneen, mutta miksi puhelin?

Lähestytään kysymystä toista kautta: Miksi google antaa ihmisille gigakaupalla ilmaista sähköpostitilaa? No vastaus on tietenkin se, että se ei ole ilmaista vaan googlelle kanava myydä sisältöoptimoitua mainontaa. Siis suomeksi, google lukee postisi ja mainostaa sinulla asioita joita postiesi perusteella olettaa sinun tarvitsevan.

Siis onko googlepuhelimen toimintaperiaate sama? Kuunnellaanko puheluni, jos keskustelen esimerkiksi italialaisesta ruuasta niin kilahtaako samanntien luuriini lähimmän italialaisen ravintolan mainos?

Ehkä näin sofistikoituneeseen järjestelmään googlekaan ei vielä pääse, mutta se varmasti on tavoite. Selvää on että googlepuhelin toisi firmalle samantien yhden selkeästi uuden markkinointiulottuvuuden, GPS paikannuksen. Tätäkään ei Orwell osannut ennustaa.

Itse jään kuitenkin vielä odottelemaan sitä yksinkertaista puhelinta, johon voi puhua ja joka kestää käyttöä.