Suunnittelijoita jotka olisin halunnut tavata
Olen vuosien varrella miettinyt monesti sitä, että jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin puhumaan järkeä jollekin suunnittelijalle, niin kenet valitsisin.
En edes tideä kuka mistäkin näistä innovaatioista on vastuussa, mutta toisaalta ei minulla ole vielä aikakonettakaan, joten voimme turvallisesti pitää keskustelun puhtaasti spekulatiivisena.
Kiihkeimmin tahtoisin tavata sen suunnittelijan joka päätti että liitäntöjen tulee sijaita laitteiden takapuolella. Tämä on mielestäni räikein ja laajimmin levinnyt ergonimiavirhe nykylaitekulttuurissa, ja ehdottomasti itselleni eniten vaivaa aiheuttanut sellainen.
Aina kun pimeässä kaivan laitetta ulos sijoituspaikastaaan ja ryhdyn tihrustelemaan takapaneelin liitäntöjen merkintöjä mietin tätä samaa asiaa.
Ja niille teistä jotka yrittävät puolustella asiaa esteettisillä seikoilla; älkää ostako niin rumia johtoja.
Toinen kestosuosikkini ovat kaukosäätimet. Tiedän että moni pitää niistä, mutta itse en niitä hyväksy alkuunkaan. Itselläni on päivittäisessä käytössä yksi kappale kaukosäätimiä, jonka etsimiseen tuhlaantuu aina aikaa. Sinänsä voisin jopa hyväksyä kaukosäätimen, jos se olisi lisävaruste jonka käyttäminen olisi valinnaista. Tällöin kyseiseen suunnitteluvirheeseen kiintyneet voisivat siitä nauttia, ja itse voisin heittää omani rauhallisin mielin menemään.
Näin ei vaan ole. Lähes kaikki nykyaikaiset laitteet toimivat kunnolla ainoastaan kaukosäätimellä. Napit ovat kalliita, ja laitteiden pitää olla pieniä, joten itse laitteista poistetaan suurin osa toiminnoista.
Erityisesti asia raivostuttaa kun on paljon tekemisissä käytettyjen laitteiden kanssa. Käytetyillä kaukosäädettävillä laitteilla ei tee juuri mitään, jos ei jaksa käydä läpi mutkikasta ja mahdollisesti kallista selvitystä sopivasta korvaavasta säätimestä.
Edes niin yksinkertainen toimenpide, kuin DVD-elokuvan katsominen ei onnistu DVD-soittimella ilman kaukosäädintä. Näin maallikkona voisi kuvitella että kyseinen toiminto olisi soittimen ydinosaamisaluetta, ja näinollen suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi. Näin ei kuitenkaan ole, jokaisessa elokuvassa on jonkinlainen alkuvalikko, jonka navigoimiseen itse soittimesta ei nappuloita löydy. DVD formaatin keksijän kanssa voisin myös vaihtaa muutaman sanan, mutta se nyt ei ole yhtä korkealla listalla.
Sitten yksi laajempi ergonomiavirhe, mistä ehkä vastuullista on vaikeampaa löytää; laitteet joita täytyy käyttää kahdella kädellä. Esimerkiksi vanhoja IBM kannettavia ei saa auki yhdellä kädellä, uudemmissakin monet toiminnot kuten näppäimistövalo vaativat kahden käden käytämistä.
Julmimpia kuitenkin tällä alalla ovat erilaisten lastentarvikkeiden suunnittelijat. Monet lastenrattaat, sitterit, istuimet ym. vaativat säätämiseen nimenomaan kahden käden käyttöä samanaikaisesti. Jokainen lastentarvikkeita suunnitteleva varmasti tietää että lastentarvikkeita käytettäessä saa olla todella iloinen jos sattuu joskus olemaan yksi ylimääräinen käsi jonkinlaiseen säätämiseen.
Wednesday, March 26, 2008
Monday, January 21, 2008
Bug Labs lähestyy pikkuhiljaa olemassaolevaa tuotetta
Kirjoitin aikaisemmin Bug Labsin avoimesta laiteympäristöstä. Muutkin ovat aiheesta kirjoitelleet, assemblix väitti marraskuussa palikoiden ilmaantuvan joulumarkkinoille. Gizmodon mukaan kauppa aukeaa tänään (wi-fi kuulemma puuttuu).
Aukihan tuo näyttäisi olevan, tilatakin saa, kannattaa kuitenkin huomata että siellä lukee että pre-order only. Perussetti näytäisi maksavan 549$, joten mikään ihan halpa lelu ei ole kyseessä.
Laiteblogi jää vielä seurailemaan tilannetta, emme selvästikään kuulu Early adopterien joukkoon.
Ohessa tiedote jonka sain sähköpostiini:
t's been a while since the last update, but now that we're settled with CES and on our way into 2008, we'd like to give you an update of what the BUG team is up to.
1) The BUG store is open today! After several years of developing BUG, we launched the online store this morning with great anticipation. Today we begin taking pre-orders for the BUGbase and the initial four BUGmodules (camera, GPS, motion sensor, touchscreen LCD), and we'll begin shipping by March 17. To buy your BUGbase and BUGmodules, or even the BUGbundle package (priced at $549 for early-adopters, a 22% savings), visit http://buglabs.net/store, or read more at the blog http://www.bugblogger.com/2008/01/announcing-the.html.
2) Dragonfly, the BUG SDK, is available for download. Want to play with the BUG before you buy it? Have mad crazy Java skills to boot? With Dragonfly, you can create your BUG application, test it on the virtual BUG emulator, and upload it to BUGnet, the collaborative online community for BUG developers. To download and install Dragonfly, head on over to our "Getting Started" guide at http://bugcommunity.com/wiki.
3) Finally, CES 2008 was a phenomenal success! Bug Labs was very well received by the crowd and the team was busy for four straight days showing demos and talking all things BUG. Along with winning a CNET Best of CES award, we also received a great deal of coverage from bloggers and press attending the show. You can read up on the latest at http://buglabs.net/press.
Tuesday, December 25, 2007
Kondensaattorikäyttöinen ruuvinväännin
Koska jostain minulle tuntemattomasta syystä nykyään me kuluttajat haluamme kaikki laitteemme ilman johtoja, yhdeksi suurimmista ongelmista laitteiden suunnittelussa on tullut sähkövirran varastoiminen.
Toiset luottavat perinteisiin pattereihin, toiset nykyaikaisempaan Lithium Ion tekniikkaan. Vetypolttokennoista puhutaan ja puhutaan, toistaiseksi ei prototyyppiastetta pidemmälle ole juuri päästy.
Populr Mechanissin blogin mukaan Coleman niminen yritys on keksinyt tuoreen ratkaisun puilmaan. Kyseessä ei ole mikään uutuus, kondensaattori sinänsä on perinteinen elektroniikan peruskomponentti. En vaan itse ole koskaan nähnyt sitä käytettävän varsinaisesti pattereiden korvaajana, siis muuten kuin solarbotttien kaltaisissa miniatyyrisovellutuksissa.
Kondensaattorin toiminta noin periaatteessaon samanlaista kuin patterinkin: se varastoi sähkövirtaa ja purkaa sen tarvittaessa. Erona on se, että kondensaattorilla ei yleensä pystytä syöttämään virtaa kovin pitkää aikaa, mutta toisaalt ase pystytään lataamaan paljon nopeammin. Popular Mechanicsin mukaan Colemanin väännin latautuu noin yhdeksässäkymmenessä sekunnissa, ja kestää noin puolet vaastaavan akkukäyttösen vääntimen käyttöajasta.
Tuote ei sinänsä ole mikään mullistava, ruuvinvääntimiä on kyllä jo olemassa joka lähtöön. Kitenkin mielestäni käytetty tekniikka on kiinnostava. Monella paljon käytetyllä työkalulla latausaika on tärkeämpi kuin käyttöajan pituus.
Youtube mainos
+ nopea ladata
+ kiinnostava tekniikka
- lyhyt akkukesto
- epämääräinen brandi
Koska jostain minulle tuntemattomasta syystä nykyään me kuluttajat haluamme kaikki laitteemme ilman johtoja, yhdeksi suurimmista ongelmista laitteiden suunnittelussa on tullut sähkövirran varastoiminen. Toiset luottavat perinteisiin pattereihin, toiset nykyaikaisempaan Lithium Ion tekniikkaan. Vetypolttokennoista puhutaan ja puhutaan, toistaiseksi ei prototyyppiastetta pidemmälle ole juuri päästy.
Populr Mechanissin blogin mukaan Coleman niminen yritys on keksinyt tuoreen ratkaisun puilmaan. Kyseessä ei ole mikään uutuus, kondensaattori sinänsä on perinteinen elektroniikan peruskomponentti. En vaan itse ole koskaan nähnyt sitä käytettävän varsinaisesti pattereiden korvaajana, siis muuten kuin solarbotttien kaltaisissa miniatyyrisovellutuksissa.
Kondensaattorin toiminta noin periaatteessaon samanlaista kuin patterinkin: se varastoi sähkövirtaa ja purkaa sen tarvittaessa. Erona on se, että kondensaattorilla ei yleensä pystytä syöttämään virtaa kovin pitkää aikaa, mutta toisaalt ase pystytään lataamaan paljon nopeammin. Popular Mechanicsin mukaan Colemanin väännin latautuu noin yhdeksässäkymmenessä sekunnissa, ja kestää noin puolet vaastaavan akkukäyttösen vääntimen käyttöajasta.
Tuote ei sinänsä ole mikään mullistava, ruuvinvääntimiä on kyllä jo olemassa joka lähtöön. Kitenkin mielestäni käytetty tekniikka on kiinnostava. Monella paljon käytetyllä työkalulla latausaika on tärkeämpi kuin käyttöajan pituus.
Youtube mainos
+ nopea ladata
+ kiinnostava tekniikka
- lyhyt akkukesto
- epämääräinen brandi
Thursday, November 22, 2007
Digi TV
Laiteblogisani olen tavannut esitellä laitteita joihin minulla on jokin henkilökohtainen suhde. Nyt ajattelin vaihteeksi esitellä taitteen jota minulle ei ole, digiboksin. Television digitalisoituessa olen päättänyt jättäytyä kokonaan TV-ohjelmavirran ulkopuolelle.
Olen varmaan maininnut aikaisemminkin, että pidän kyllä laitteista. Vaikka usein pidän analogisista laitteista digitaalisia enemmän, en ole mikään puristi. Periaatteessa minulla ei ole mitään television digitalisoimista vastaan. Tälläkertaa se vaan toteutettiin senverran järjettömästi, etten keksi mitään järkevää syytä olla siinä mukana.
On paljon syitä olla hankkimatta digiboksia, TV:n katsominen noin yleensäkin on silkkaa ajanhaaskausta, meille tarjotut laitteet tai sisällöt ivät tuo mitään todellista lisäarvoa millä hankinnan voisi perustella, ja jos hieman katsotaan viihteen jakelun nykytilaa, niin tosiasia on että muut mediat ovat armotta ajaneet television ohi.
Koska en ole kirjoittamassa aiheesta kirjaa, vaan lyhyttä blogitekstiä, en nyt listaa aivan kaikkia valheellisia lupauksia joita aiheen tiimoilta on annettu. Ehkä asian voisi tiivistää tähän: missä on parempi kuvanlaatu, missä on laadukkaammat sisällöt, tai missä ovat ne interaktiiviset lisäpalvelut joita meille luvattiin?
Teknisestiottaen digiboksi yhdistää tietokoneen monimutkaisuuden, vikaherkkyyden ja vaikeastilähestyttävyyden television yksisuuntaisuuteen ja tekniseen rajoittuneisuuteen. Eilisen Metrolehden mukaan noin 70 prosenttia kotitalouksista on kokenut erilaisia hankaluuksia digiTV:n kanssa. Luku ei ole sopiva television kaltaiselle jokakodin kapineelle, jota jokaisen vauvasta vaariin tulisi pystyä käyttämään.
Olen myös huomannut etten ole yksin. Ystäväpiirissäni yllättävän monmi on jättänyt
diggiboksit ostamatta. Jotkut vielä miettivät kaapelitalouksille annetun siirtymäajan yli. Sama näkyy myös tilastoissa, ylen kotimaanuutiset kertoivat tänään että TV-lupia on noin 50000 vähemmän kuin viimevuonna.
Kyse ei ole aivan mitättömästä määrästä, noin rahallisesti se johtanee parin radiokanavan ja yhden TV-kanavan lopettamiseen. Ohjelmakimpusta olisi näillänäkymin putoamassa nuorisolle profiloitu Yle Extra. Jo aikaisemmin nipusta säästettiin uutiskanavan verran. Tilanne ei ole ylelle helppo, mitä vähemmän rahaa tulee sisään, sitä vähemmän ja huonompaa ohjelmaa pystytään tuottamaan. Internet tuo kotiin huomattavasti laajemman spektrin erilaista viihdettä kuin mihin TV-jakelu pystyy, ja tietokoneet integroituvat yhä tiiviimmin kodin viihdekeskuksiksi.
Itse olen ollut pääsääntöisesti tyytyväinen televisiottomuuteen. Tosin jotain asioita kyllä jäi kaipaamaan. Internetin rajattomassa kuvavirrassa pää menee helposti pyörälle. Kun kaikkea on saatavilla runsaasti, on vaikeaa päättää mitä haluaisi ja mikä olisi kiinnostavaa.
Ammattimaisesti pyöritetyllä TV-kanavallahan tämän suorittaa asiaan perehtyneet palkatut ammattilaiset.
Ehkä täytyy katsoa tilannetta vielä uudelleen, vaikka viiden vuoden päästä. Jos laitteet sitten toimisivat, ja jos vielä on kanavia joilla on sisältöä.
Laiteblogisani olen tavannut esitellä laitteita joihin minulla on jokin henkilökohtainen suhde. Nyt ajattelin vaihteeksi esitellä taitteen jota minulle ei ole, digiboksin. Television digitalisoituessa olen päättänyt jättäytyä kokonaan TV-ohjelmavirran ulkopuolelle.
Olen varmaan maininnut aikaisemminkin, että pidän kyllä laitteista. Vaikka usein pidän analogisista laitteista digitaalisia enemmän, en ole mikään puristi. Periaatteessa minulla ei ole mitään television digitalisoimista vastaan. Tälläkertaa se vaan toteutettiin senverran järjettömästi, etten keksi mitään järkevää syytä olla siinä mukana.
On paljon syitä olla hankkimatta digiboksia, TV:n katsominen noin yleensäkin on silkkaa ajanhaaskausta, meille tarjotut laitteet tai sisällöt ivät tuo mitään todellista lisäarvoa millä hankinnan voisi perustella, ja jos hieman katsotaan viihteen jakelun nykytilaa, niin tosiasia on että muut mediat ovat armotta ajaneet television ohi.
Koska en ole kirjoittamassa aiheesta kirjaa, vaan lyhyttä blogitekstiä, en nyt listaa aivan kaikkia valheellisia lupauksia joita aiheen tiimoilta on annettu. Ehkä asian voisi tiivistää tähän: missä on parempi kuvanlaatu, missä on laadukkaammat sisällöt, tai missä ovat ne interaktiiviset lisäpalvelut joita meille luvattiin?
Teknisestiottaen digiboksi yhdistää tietokoneen monimutkaisuuden, vikaherkkyyden ja vaikeastilähestyttävyyden television yksisuuntaisuuteen ja tekniseen rajoittuneisuuteen. Eilisen Metrolehden mukaan noin 70 prosenttia kotitalouksista on kokenut erilaisia hankaluuksia digiTV:n kanssa. Luku ei ole sopiva television kaltaiselle jokakodin kapineelle, jota jokaisen vauvasta vaariin tulisi pystyä käyttämään.
Olen myös huomannut etten ole yksin. Ystäväpiirissäni yllättävän monmi on jättänyt
diggiboksit ostamatta. Jotkut vielä miettivät kaapelitalouksille annetun siirtymäajan yli. Sama näkyy myös tilastoissa, ylen kotimaanuutiset kertoivat tänään että TV-lupia on noin 50000 vähemmän kuin viimevuonna.
Kyse ei ole aivan mitättömästä määrästä, noin rahallisesti se johtanee parin radiokanavan ja yhden TV-kanavan lopettamiseen. Ohjelmakimpusta olisi näillänäkymin putoamassa nuorisolle profiloitu Yle Extra. Jo aikaisemmin nipusta säästettiin uutiskanavan verran. Tilanne ei ole ylelle helppo, mitä vähemmän rahaa tulee sisään, sitä vähemmän ja huonompaa ohjelmaa pystytään tuottamaan. Internet tuo kotiin huomattavasti laajemman spektrin erilaista viihdettä kuin mihin TV-jakelu pystyy, ja tietokoneet integroituvat yhä tiiviimmin kodin viihdekeskuksiksi.
Itse olen ollut pääsääntöisesti tyytyväinen televisiottomuuteen. Tosin jotain asioita kyllä jäi kaipaamaan. Internetin rajattomassa kuvavirrassa pää menee helposti pyörälle. Kun kaikkea on saatavilla runsaasti, on vaikeaa päättää mitä haluaisi ja mikä olisi kiinnostavaa.
Ammattimaisesti pyöritetyllä TV-kanavallahan tämän suorittaa asiaan perehtyneet palkatut ammattilaiset.
Ehkä täytyy katsoa tilannetta vielä uudelleen, vaikka viiden vuoden päästä. Jos laitteet sitten toimisivat, ja jos vielä on kanavia joilla on sisältöä.
Saturday, September 22, 2007
Taskuprojektori
Todella pienikokoisista projektoreista on puhuttu jo vuosia. Lopulliseksi tuotteeksi ei vaan toistaiseksi ole yksikään päätynyt. Nyt Texas Instruments on yhdessä Motorolan kanssa kehittänyt esitotantomalliksi asti melkein matkapuhelimeen mahtuvan projektorin.
Tuo mahdollinen matkapuhelinkäyttö lienee nimenomaan se syy siihen että tuotekehitykseen on saatu vauhtia. Periaatteessa voisi siis olla mahdollista, että jo ensivuonna myynnissä olisi projektorilla varustettuja kännyköitä.
Teollisuushan tuottaa sitä mitä ihmiset haluaat ostaa, ja kännykänostajat haluavat kännykkäänsä kaikki mahdolliset ja mahdottomat ominaisuudet. Taskuprojektorillekin saataneen näin riittävä kysyntä, ainakin sitten kun riittvän halpoja (=huonoja) malleja saadaan markkinoille.
Itse olen hyvin kiinnostunut näkemään minkälaisia muutoksia, niin teknisesti kuin sosiolohisestikin tämä mahdollinen uutuus kännykän käyttöön tuo. Kamerakännykkä teki kaikista valokuvaajia, nyt kaikilla on kaikenaikaa välineet valokuvata ja videoida kohtaamiaan ilmiöitä.
Jos välineeseen lisätään myös projektori, niin valikoimaan tulee lisäksi myös mahdollisuus esittää materiaalia missä vaan milloin vaan.
Tärkeä kysymys kuuluu, miten tätä tekniikkaa tultaisiin käyttämään? Lisääntyisikö Guerrilla VJ tyyppinen toiminta tai videograffiti, vai olisivatko uuden kulttuurin muodot vulgaarimpia ja kansanomaisempia?
Jos katsomme matkapuhelinalan historiaa, niin johtopäätös on väistämättä se, että jokainen uusi teknologinen kehitysaste vie entistä vulgaarimpaan suuntaa. Minne, sitä en osaa edes ennustaa, mutta jos nyt olemme matkapuhelinkulttuurissa menossa ns. "Crazy frog" vaiheessa, niin mikä onkaan seuraava askel?
Mutta siitä projektoriprojektista lisää popscistä ja youtubesta
Todella pienikokoisista projektoreista on puhuttu jo vuosia. Lopulliseksi tuotteeksi ei vaan toistaiseksi ole yksikään päätynyt. Nyt Texas Instruments on yhdessä Motorolan kanssa kehittänyt esitotantomalliksi asti melkein matkapuhelimeen mahtuvan projektorin.
Tuo mahdollinen matkapuhelinkäyttö lienee nimenomaan se syy siihen että tuotekehitykseen on saatu vauhtia. Periaatteessa voisi siis olla mahdollista, että jo ensivuonna myynnissä olisi projektorilla varustettuja kännyköitä.
Teollisuushan tuottaa sitä mitä ihmiset haluaat ostaa, ja kännykänostajat haluavat kännykkäänsä kaikki mahdolliset ja mahdottomat ominaisuudet. Taskuprojektorillekin saataneen näin riittävä kysyntä, ainakin sitten kun riittvän halpoja (=huonoja) malleja saadaan markkinoille.
Itse olen hyvin kiinnostunut näkemään minkälaisia muutoksia, niin teknisesti kuin sosiolohisestikin tämä mahdollinen uutuus kännykän käyttöön tuo. Kamerakännykkä teki kaikista valokuvaajia, nyt kaikilla on kaikenaikaa välineet valokuvata ja videoida kohtaamiaan ilmiöitä.
Jos välineeseen lisätään myös projektori, niin valikoimaan tulee lisäksi myös mahdollisuus esittää materiaalia missä vaan milloin vaan.
Tärkeä kysymys kuuluu, miten tätä tekniikkaa tultaisiin käyttämään? Lisääntyisikö Guerrilla VJ tyyppinen toiminta tai videograffiti, vai olisivatko uuden kulttuurin muodot vulgaarimpia ja kansanomaisempia?
Jos katsomme matkapuhelinalan historiaa, niin johtopäätös on väistämättä se, että jokainen uusi teknologinen kehitysaste vie entistä vulgaarimpaan suuntaa. Minne, sitä en osaa edes ennustaa, mutta jos nyt olemme matkapuhelinkulttuurissa menossa ns. "Crazy frog" vaiheessa, niin mikä onkaan seuraava askel?
Mutta siitä projektoriprojektista lisää popscistä ja youtubesta
Thursday, August 02, 2007
1 to 10 dinsync octopuss
Kun puhutaan musiikintekolaitteista, niin monen konemusiikkigenren halutuin esine on kiistämättä Roland TB 303. Kyseessä on Rolandin kahdeksankymmentäluvun alussa markkinoima bassolinjasyntetisaattori.
Se oli alunperin suunniteltu kitaristeille, jotta he voisivat treenailla ilman elävää basistia. Tähän käyttöön
se ei kuitenkaan koskaan kauhean hyvin soveltunut. Sensijaan myöhemmin House, ja ennenkaikkea Acid-House musiikin synnyttyä 303 löysi oman paikkansa musiikin historiassa. Voisi jopa väittää että 303 soundi oli tärkeä, ellei tärkein tekijä kyseisten musiikkigenrejen syntymässä.
303:sesta sai irti juuri sen narisevan bassosaundin, jos kyseinen soundi ei ole entuudestaan tuttu, niin kuuntele mikä tahansa Acid genren tuotos Acid tracksistä Acid Kingsiin. Lisäksi laitetta sai halvalla kirpputoreilta, vakavaa musiikkia tekevät kun olivat jo siirtyneet midi-aikaan.
Kolkkia ei enää saa halvalla, lienee yksi keräillyimmistä syntikoista. Alkuperäispainos oli jossain 10000 kappaleen kieppeillä, ja hinnat nousevat nykyään useisiin tuhansiin.
Harva konemuusikko voi kuvitella mitään siistimpää kuin TB 303, mutta aina voi tietysti yrittää. Turkulainen House DJ Jori Hulkkosella ainakin oli tähön idea: kymmenen TB 303:sta synkattuna yhteen. Yksi kolkki on jo siisti, kaksi on tosi siisti, mutta 10 kappaletta, se vasta on jotain.
Mutta kuinka synkata kymmenen laitetta, kyseessä ei ole midi-laitteet, mutta laitteista löytyy midin edeltäjä din-sync. Synkka sinänsä ei ollut saksalaisen teollisuuden standardoima, vaan pelkästään
käytetyt liittimet.
Homman olisi voinut hoitaa tietenkin tietokoneella ja sopivilla adaptereilla, mutta mitä siistiä siinä sitten olisi ollut? Tyylitietoisena kuluttajana Jori
tilasi synkkaratkaisun Kokeellisen elektroniikan seuralta. Kyseinen seura on tunnetumpi hieman
kokeellisemmista sovelluksista, mutta ei 1-10 dinsyncbox aivan markettitavaraa ole.
Daniel Veran suunnittelema ja toteuttama laite on tehty täyttämään vaativankin synkkaajan tarpeet. Niin sisääntulo kuin ulostulokin on bufferoitu turvallisuuden ja sujuvuuden takaamiseksi. Monissa studioissa käytetään suoraan kolvattuja piuhajakoja, jotka toimivat kyllä parin kolmen kolkin kanssa, mutta kymmenen kanssa sa olla jo hieman tarkempi.
Toistaiseksi laitetta on testattu vain kahden dinsynkattavan laitteen kanssa, mutta kone pääsee tositoimiin viikonloppuna turussa järjestettävällä Uuden musiikin Festivaalilla, jossa kymmenen muusikkoa eri puolilta maailmaa kerääntyy samaan konserttiin.
Laitteesta en siis uskalla toistaiseksi sanoa muuta, kuin että työn laatu on hyvää, viimeistely tyylikäs ja harkitut yksityiskohdat, kuten Neutrikin metalliset DIN liittimet antavat ammattimaisen kuvan.
Käyttökokemuksia laitteesta voimme sitten odotella ensiviikolla.
+ 10 synkattua 303:sta yhdessä, mikään ei voi olla yhtä siistiä
+ Hyvin suunniteltu ja siististi toteututtu
+ Tyylikäs kotelointi
- Voihan tuosta tietenkin kysyä mitä järkeä
Kun puhutaan musiikintekolaitteista, niin monen konemusiikkigenren halutuin esine on kiistämättä Roland TB 303. Kyseessä on Rolandin kahdeksankymmentäluvun alussa markkinoima bassolinjasyntetisaattori.
Se oli alunperin suunniteltu kitaristeille, jotta he voisivat treenailla ilman elävää basistia. Tähän käyttöön
se ei kuitenkaan koskaan kauhean hyvin soveltunut. Sensijaan myöhemmin House, ja ennenkaikkea Acid-House musiikin synnyttyä 303 löysi oman paikkansa musiikin historiassa. Voisi jopa väittää että 303 soundi oli tärkeä, ellei tärkein tekijä kyseisten musiikkigenrejen syntymässä.
303:sesta sai irti juuri sen narisevan bassosaundin, jos kyseinen soundi ei ole entuudestaan tuttu, niin kuuntele mikä tahansa Acid genren tuotos Acid tracksistä Acid Kingsiin. Lisäksi laitetta sai halvalla kirpputoreilta, vakavaa musiikkia tekevät kun olivat jo siirtyneet midi-aikaan.
Kolkkia ei enää saa halvalla, lienee yksi keräillyimmistä syntikoista. Alkuperäispainos oli jossain 10000 kappaleen kieppeillä, ja hinnat nousevat nykyään useisiin tuhansiin.
Harva konemuusikko voi kuvitella mitään siistimpää kuin TB 303, mutta aina voi tietysti yrittää. Turkulainen House DJ Jori Hulkkosella ainakin oli tähön idea: kymmenen TB 303:sta synkattuna yhteen. Yksi kolkki on jo siisti, kaksi on tosi siisti, mutta 10 kappaletta, se vasta on jotain.
Mutta kuinka synkata kymmenen laitetta, kyseessä ei ole midi-laitteet, mutta laitteista löytyy midin edeltäjä din-sync. Synkka sinänsä ei ollut saksalaisen teollisuuden standardoima, vaan pelkästään
käytetyt liittimet.
Homman olisi voinut hoitaa tietenkin tietokoneella ja sopivilla adaptereilla, mutta mitä siistiä siinä sitten olisi ollut? Tyylitietoisena kuluttajana Jori
tilasi synkkaratkaisun Kokeellisen elektroniikan seuralta. Kyseinen seura on tunnetumpi hieman
kokeellisemmista sovelluksista, mutta ei 1-10 dinsyncbox aivan markettitavaraa ole.
Daniel Veran suunnittelema ja toteuttama laite on tehty täyttämään vaativankin synkkaajan tarpeet. Niin sisääntulo kuin ulostulokin on bufferoitu turvallisuuden ja sujuvuuden takaamiseksi. Monissa studioissa käytetään suoraan kolvattuja piuhajakoja, jotka toimivat kyllä parin kolmen kolkin kanssa, mutta kymmenen kanssa sa olla jo hieman tarkempi.
Toistaiseksi laitetta on testattu vain kahden dinsynkattavan laitteen kanssa, mutta kone pääsee tositoimiin viikonloppuna turussa järjestettävällä Uuden musiikin Festivaalilla, jossa kymmenen muusikkoa eri puolilta maailmaa kerääntyy samaan konserttiin.
Laitteesta en siis uskalla toistaiseksi sanoa muuta, kuin että työn laatu on hyvää, viimeistely tyylikäs ja harkitut yksityiskohdat, kuten Neutrikin metalliset DIN liittimet antavat ammattimaisen kuvan.
Käyttökokemuksia laitteesta voimme sitten odotella ensiviikolla.
+ 10 synkattua 303:sta yhdessä, mikään ei voi olla yhtä siistiä
+ Hyvin suunniteltu ja siististi toteututtu
+ Tyylikäs kotelointi
- Voihan tuosta tietenkin kysyä mitä järkeä
Wednesday, August 01, 2007
Avoimet laitteet?
Viimevuosina olen aina silloin tällöin törmännyt eri yhteyksissä termiin "Open source hardware". Itse olen aina suhtautunut tähän hieman kaksijakoisesti: toisaalta laiteharrastajana olen innostunut
siitä että open source yhteisön mielenkiinto suuntautuu ohjelmoinnin sijaan laitteisiin, mutta
toisaalta taas koen laitteiden käsittelyn ohjelmistosuunnittelun kielellä hieman hankalaksi.
Laitteet valmistetaan fyysistä komponenteista, ohjelmat koostuvat immateriaalisista ohjelmapätkistä. Laitteissa ei ole lähdekoodia, eikä laite voi koskaan olla samallatapaa avoin, eikä ennenkaikkea ilmainen, kuin ohjelmisto.
No ehkä käsitteen olemuksen pohdinta sopisi enemmän tuonne pseudomorfoosiblogin puolelle, laiteblogin ydinosaamista kun on laitteet. Tälläkertaa on tosin taas kyse spekulatiivisestä, ei vielä olemassaolevasta laitteesta. Nimittäin Bug Labsin modulaarisesta avoimen lähdekoodin laiteympäristöstä, jonka bongasin engadget
blogista.
Perusajatus on yksinkertainen: rakennetaan avoin ympäristö, jossa käyttäjä voi koota haluamistaan yksiköistä omiin tarpeisiinsa sopivia laitteita. Järjestelmän ytimenä tulee olemaan jonkinlainen micro-pc (kuinka avoin micro-PC, se ei jutusta selvinnyt) , joka sitten kommunikoi erilaisten yksiköiden kanssa Java-kieleelä.
Kommunikaatioväylinä toimii pääasiassa USB, WIFI, Bluetooth ym. standardi liittimet. Tässä-vaiheessa skeptisempi laiteharrastaja saattaakin jo kysyä miten tämä vallankumouksellinen
järjestelmä sitten eroaa siitä, että ostan micro-PC:n, asennan siihen linuxin ja erilaisia moduleita joita joi esim USB:llä ohjata.
No ainakin senverran, että kyseessä tosiaan on avoin järjestelmä, jonka specsit on kaikkien ladattavissa, ja näinollen omienyksiköiden rakentaminen järjestelmään pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista. Lupaileepa firma jopa mahdollisesti ottavansa käyttäjien laitteita sarjatuotantoon ja jakeluun.
Varmasti hyvä etu ainakin markkinoinnin osalta. Jos firman hype pysyy nykyisellään, nythän tuotteista kirjoitellaan ympäri nettiä vaikka niitä ei ole vielä pitkään aikaan saatavilla, edes firman nettisivut eivät ole valmiit.
+ Modulaarinen rakenne on vähän niinkuin seksi tai pitsa, se on aina siistiä, silloinkin kun se ei ole ihan maailman siisteintä.
+ Tee-se-itse meininki on aina hyvästä
+ Koodaajanörteille tekee hyvää nörttäillä välillä konkreettisten kappaleiden parissa
+"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."
- Toistaiseksi puhdasta spekulaatiota
- Kuulostaa aika monimutkaiselta ja näin vikaherkältä järjestelmältä
-"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."
Viimevuosina olen aina silloin tällöin törmännyt eri yhteyksissä termiin "Open source hardware". Itse olen aina suhtautunut tähän hieman kaksijakoisesti: toisaalta laiteharrastajana olen innostunut
siitä että open source yhteisön mielenkiinto suuntautuu ohjelmoinnin sijaan laitteisiin, mutta
toisaalta taas koen laitteiden käsittelyn ohjelmistosuunnittelun kielellä hieman hankalaksi.
Laitteet valmistetaan fyysistä komponenteista, ohjelmat koostuvat immateriaalisista ohjelmapätkistä. Laitteissa ei ole lähdekoodia, eikä laite voi koskaan olla samallatapaa avoin, eikä ennenkaikkea ilmainen, kuin ohjelmisto.
No ehkä käsitteen olemuksen pohdinta sopisi enemmän tuonne pseudomorfoosiblogin puolelle, laiteblogin ydinosaamista kun on laitteet. Tälläkertaa on tosin taas kyse spekulatiivisestä, ei vielä olemassaolevasta laitteesta. Nimittäin Bug Labsin modulaarisesta avoimen lähdekoodin laiteympäristöstä, jonka bongasin engadget
blogista.
Perusajatus on yksinkertainen: rakennetaan avoin ympäristö, jossa käyttäjä voi koota haluamistaan yksiköistä omiin tarpeisiinsa sopivia laitteita. Järjestelmän ytimenä tulee olemaan jonkinlainen micro-pc (kuinka avoin micro-PC, se ei jutusta selvinnyt) , joka sitten kommunikoi erilaisten yksiköiden kanssa Java-kieleelä.
Kommunikaatioväylinä toimii pääasiassa USB, WIFI, Bluetooth ym. standardi liittimet. Tässä-vaiheessa skeptisempi laiteharrastaja saattaakin jo kysyä miten tämä vallankumouksellinen
järjestelmä sitten eroaa siitä, että ostan micro-PC:n, asennan siihen linuxin ja erilaisia moduleita joita joi esim USB:llä ohjata.
No ainakin senverran, että kyseessä tosiaan on avoin järjestelmä, jonka specsit on kaikkien ladattavissa, ja näinollen omienyksiköiden rakentaminen järjestelmään pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista. Lupaileepa firma jopa mahdollisesti ottavansa käyttäjien laitteita sarjatuotantoon ja jakeluun.
Varmasti hyvä etu ainakin markkinoinnin osalta. Jos firman hype pysyy nykyisellään, nythän tuotteista kirjoitellaan ympäri nettiä vaikka niitä ei ole vielä pitkään aikaan saatavilla, edes firman nettisivut eivät ole valmiit.
+ Modulaarinen rakenne on vähän niinkuin seksi tai pitsa, se on aina siistiä, silloinkin kun se ei ole ihan maailman siisteintä.
+ Tee-se-itse meininki on aina hyvästä
+ Koodaajanörteille tekee hyvää nörttäillä välillä konkreettisten kappaleiden parissa
+"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."
- Toistaiseksi puhdasta spekulaatiota
- Kuulostaa aika monimutkaiselta ja näin vikaherkältä järjestelmältä
-"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."
Subscribe to:
Posts (Atom)