Laiteblogi

2008-03-26T00:22:00.000-07:00

Suunnittelijoita jotka olisin halunnut tavata

Olen vuosien varrella miettinyt monesti sitä, että jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin puhumaan järkeä jollekin suunnittelijalle, niin kenet valitsisin.

En edes tideä kuka mistäkin näistä innovaatioista on vastuussa, mutta toisaalta ei minulla ole vielä aikakonettakaan, joten voimme turvallisesti pitää keskustelun puhtaasti spekulatiivisena.

Kiihkeimmin tahtoisin tavata sen suunnittelijan joka päätti että liitäntöjen tulee sijaita laitteiden takapuolella. Tämä on mielestäni räikein ja laajimmin levinnyt ergonimiavirhe nykylaitekulttuurissa, ja ehdottomasti itselleni eniten vaivaa aiheuttanut sellainen.

Aina kun pimeässä kaivan laitetta ulos sijoituspaikastaaan ja ryhdyn tihrustelemaan takapaneelin liitäntöjen merkintöjä mietin tätä samaa asiaa.

Ja niille teistä jotka yrittävät puolustella asiaa esteettisillä seikoilla; älkää ostako niin rumia johtoja.

Toinen kestosuosikkini ovat kaukosäätimet. Tiedän että moni pitää niistä, mutta itse en niitä hyväksy alkuunkaan. Itselläni on päivittäisessä käytössä yksi kappale kaukosäätimiä, jonka etsimiseen tuhlaantuu aina aikaa. Sinänsä voisin jopa hyväksyä kaukosäätimen, jos se olisi lisävaruste jonka käyttäminen olisi valinnaista. Tällöin kyseiseen suunnitteluvirheeseen kiintyneet voisivat siitä nauttia, ja itse voisin heittää omani rauhallisin mielin menemään.

Näin ei vaan ole. Lähes kaikki nykyaikaiset laitteet toimivat kunnolla ainoastaan kaukosäätimellä. Napit ovat kalliita, ja laitteiden pitää olla pieniä, joten itse laitteista poistetaan suurin osa toiminnoista.

Erityisesti asia raivostuttaa kun on paljon tekemisissä käytettyjen laitteiden kanssa. Käytetyillä kaukosäädettävillä laitteilla ei tee juuri mitään, jos ei jaksa käydä läpi mutkikasta ja mahdollisesti kallista selvitystä sopivasta korvaavasta säätimestä.

Edes niin yksinkertainen toimenpide, kuin DVD-elokuvan katsominen ei onnistu DVD-soittimella ilman kaukosäädintä. Näin maallikkona voisi kuvitella että kyseinen toiminto olisi soittimen ydinosaamisaluetta, ja näinollen suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi. Näin ei kuitenkaan ole, jokaisessa elokuvassa on jonkinlainen alkuvalikko, jonka navigoimiseen itse soittimesta ei nappuloita löydy. DVD formaatin keksijän kanssa voisin myös vaihtaa muutaman sanan, mutta se nyt ei ole yhtä korkealla listalla.

Sitten yksi laajempi ergonomiavirhe, mistä ehkä vastuullista on vaikeampaa löytää; laitteet joita täytyy käyttää kahdella kädellä. Esimerkiksi vanhoja IBM kannettavia ei saa auki yhdellä kädellä, uudemmissakin monet toiminnot kuten näppäimistövalo vaativat kahden käden käytämistä.

Julmimpia kuitenkin tällä alalla ovat erilaisten lastentarvikkeiden suunnittelijat. Monet lastenrattaat, sitterit, istuimet ym. vaativat säätämiseen nimenomaan kahden käden käyttöä samanaikaisesti. Jokainen lastentarvikkeita suunnitteleva varmasti tietää että lastentarvikkeita käytettäessä saa olla todella iloinen jos sattuu joskus olemaan yksi ylimääräinen käsi jonkinlaiseen säätämiseen.

2008-01-21T15:27:00.000-08:00

Bug Labs lähestyy pikkuhiljaa olemassaolevaa tuotetta

Kirjoitin aikaisemmin Bug Labsin avoimesta laiteympäristöstä. Muutkin ovat aiheesta kirjoitelleet, assemblix väitti marraskuussa palikoiden ilmaantuvan joulumarkkinoille. Gizmodon mukaan kauppa aukeaa tänään (wi-fi kuulemma puuttuu).

Aukihan tuo näyttäisi olevan, tilatakin saa, kannattaa kuitenkin huomata että siellä lukee että pre-order only. Perussetti näytäisi maksavan 549$, joten mikään ihan halpa lelu ei ole kyseessä.

Laiteblogi jää vielä seurailemaan tilannetta, emme selvästikään kuulu Early adopterien joukkoon.

Ohessa tiedote jonka sain sähköpostiini:

t's been a while since the last update, but now that we're settled with CES and on our way into 2008, we'd like to give you an update of what the BUG team is up to.

1) The BUG store is open today! After several years of developing BUG, we launched the online store this morning with great anticipation. Today we begin taking pre-orders for the BUGbase and the initial four BUGmodules (camera, GPS, motion sensor, touchscreen LCD), and we'll begin shipping by March 17. To buy your BUGbase and BUGmodules, or even the BUGbundle package (priced at $549 for early-adopters, a 22% savings), visit http://buglabs.net/store, or read more at the blog http://www.bugblogger.com/2008/01/announcing-the.html.

2) Dragonfly, the BUG SDK, is available for download. Want to play with the BUG before you buy it? Have mad crazy Java skills to boot? With Dragonfly, you can create your BUG application, test it on the virtual BUG emulator, and upload it to BUGnet, the collaborative online community for BUG developers. To download and install Dragonfly, head on over to our "Getting Started" guide at http://bugcommunity.com/wiki.

3) Finally, CES 2008 was a phenomenal success! Bug Labs was very well received by the crowd and the team was busy for four straight days showing demos and talking all things BUG. Along with winning a CNET Best of CES award, we also received a great deal of coverage from bloggers and press attending the show. You can read up on the latest at http://buglabs.net/press.

2007-12-25T07:50:00.000-08:00

Kondensaattorikäyttöinen ruuvinväännin

Koska jostain minulle tuntemattomasta syystä nykyään me kuluttajat haluamme kaikki laitteemme ilman johtoja, yhdeksi suurimmista ongelmista laitteiden suunnittelussa on tullut sähkövirran varastoiminen.

Toiset luottavat perinteisiin pattereihin, toiset nykyaikaisempaan Lithium Ion tekniikkaan. Vetypolttokennoista puhutaan ja puhutaan, toistaiseksi ei prototyyppiastetta pidemmälle ole juuri päästy.

Populr Mechanissin blogin mukaan Coleman niminen yritys on keksinyt tuoreen ratkaisun puilmaan. Kyseessä ei ole mikään uutuus, kondensaattori sinänsä on perinteinen elektroniikan peruskomponentti. En vaan itse ole koskaan nähnyt sitä käytettävän varsinaisesti pattereiden korvaajana, siis muuten kuin solarbotttien kaltaisissa miniatyyrisovellutuksissa.

Kondensaattorin toiminta noin periaatteessaon samanlaista kuin patterinkin: se varastoi sähkövirtaa ja purkaa sen tarvittaessa. Erona on se, että kondensaattorilla ei yleensä pystytä syöttämään virtaa kovin pitkää aikaa, mutta toisaalt ase pystytään lataamaan paljon nopeammin. Popular Mechanicsin mukaan Colemanin väännin latautuu noin yhdeksässäkymmenessä sekunnissa, ja kestää noin puolet vaastaavan akkukäyttösen vääntimen käyttöajasta.

Tuote ei sinänsä ole mikään mullistava, ruuvinvääntimiä on kyllä jo olemassa joka lähtöön. Kitenkin mielestäni käytetty tekniikka on kiinnostava. Monella paljon käytetyllä työkalulla latausaika on tärkeämpi kuin käyttöajan pituus.

Youtube mainos

+ nopea ladata
+ kiinnostava tekniikka
- lyhyt akkukesto
- epämääräinen brandi

2007-11-22T10:56:00.000-08:00

Digi TV
Laiteblogisani olen tavannut esitellä laitteita joihin minulla on jokin henkilökohtainen suhde. Nyt ajattelin vaihteeksi esitellä taitteen jota minulle ei ole, digiboksin. Television digitalisoituessa olen päättänyt jättäytyä kokonaan TV-ohjelmavirran ulkopuolelle.

Olen varmaan maininnut aikaisemminkin, että pidän kyllä laitteista. Vaikka usein pidän analogisista laitteista digitaalisia enemmän, en ole mikään puristi. Periaatteessa minulla ei ole mitään television digitalisoimista vastaan. Tälläkertaa se vaan toteutettiin senverran järjettömästi, etten keksi mitään järkevää syytä olla siinä mukana.

On paljon syitä olla hankkimatta digiboksia, TV:n katsominen noin yleensäkin on silkkaa ajanhaaskausta, meille tarjotut laitteet tai sisällöt ivät tuo mitään todellista lisäarvoa millä hankinnan voisi perustella, ja jos hieman katsotaan viihteen jakelun nykytilaa, niin tosiasia on että muut mediat ovat armotta ajaneet television ohi.

Koska en ole kirjoittamassa aiheesta kirjaa, vaan lyhyttä blogitekstiä, en nyt listaa aivan kaikkia valheellisia lupauksia joita aiheen tiimoilta on annettu. Ehkä asian voisi tiivistää tähän: missä on parempi kuvanlaatu, missä on laadukkaammat sisällöt, tai missä ovat ne interaktiiviset lisäpalvelut joita meille luvattiin?

Teknisestiottaen digiboksi yhdistää tietokoneen monimutkaisuuden, vikaherkkyyden ja vaikeastilähestyttävyyden television yksisuuntaisuuteen ja tekniseen rajoittuneisuuteen. Eilisen Metrolehden mukaan noin 70 prosenttia kotitalouksista on kokenut erilaisia hankaluuksia digiTV:n kanssa. Luku ei ole sopiva television kaltaiselle jokakodin kapineelle, jota jokaisen vauvasta vaariin tulisi pystyä käyttämään.

Olen myös huomannut etten ole yksin. Ystäväpiirissäni yllättävän monmi on jättänyt
diggiboksit ostamatta. Jotkut vielä miettivät kaapelitalouksille annetun siirtymäajan yli. Sama näkyy myös tilastoissa, ylen kotimaanuutiset kertoivat tänään että TV-lupia on noin 50000 vähemmän kuin viimevuonna.

Kyse ei ole aivan mitättömästä määrästä, noin rahallisesti se johtanee parin radiokanavan ja yhden TV-kanavan lopettamiseen. Ohjelmakimpusta olisi näillänäkymin putoamassa nuorisolle profiloitu Yle Extra. Jo aikaisemmin nipusta säästettiin uutiskanavan verran. Tilanne ei ole ylelle helppo, mitä vähemmän rahaa tulee sisään, sitä vähemmän ja huonompaa ohjelmaa pystytään tuottamaan. Internet tuo kotiin huomattavasti laajemman spektrin erilaista viihdettä kuin mihin TV-jakelu pystyy, ja tietokoneet integroituvat yhä tiiviimmin kodin viihdekeskuksiksi.

Itse olen ollut pääsääntöisesti tyytyväinen televisiottomuuteen. Tosin jotain asioita kyllä jäi kaipaamaan. Internetin rajattomassa kuvavirrassa pää menee helposti pyörälle. Kun kaikkea on saatavilla runsaasti, on vaikeaa päättää mitä haluaisi ja mikä olisi kiinnostavaa.

Ammattimaisesti pyöritetyllä TV-kanavallahan tämän suorittaa asiaan perehtyneet palkatut ammattilaiset.

Ehkä täytyy katsoa tilannetta vielä uudelleen, vaikka viiden vuoden päästä. Jos laitteet sitten toimisivat, ja jos vielä on kanavia joilla on sisältöä.

2007-09-22T01:43:00.000-07:00

Taskuprojektori

Todella pienikokoisista projektoreista on puhuttu jo vuosia. Lopulliseksi tuotteeksi ei vaan toistaiseksi ole yksikään päätynyt. Nyt Texas Instruments on yhdessä Motorolan kanssa kehittänyt esitotantomalliksi asti melkein matkapuhelimeen mahtuvan projektorin.

Tuo mahdollinen matkapuhelinkäyttö lienee nimenomaan se syy siihen että tuotekehitykseen on saatu vauhtia. Periaatteessa voisi siis olla mahdollista, että jo ensivuonna myynnissä olisi projektorilla varustettuja kännyköitä.

Teollisuushan tuottaa sitä mitä ihmiset haluaat ostaa, ja kännykänostajat haluavat kännykkäänsä kaikki mahdolliset ja mahdottomat ominaisuudet. Taskuprojektorillekin saataneen näin riittävä kysyntä, ainakin sitten kun riittvän halpoja (=huonoja) malleja saadaan markkinoille.

Itse olen hyvin kiinnostunut näkemään minkälaisia muutoksia, niin teknisesti kuin sosiolohisestikin tämä mahdollinen uutuus kännykän käyttöön tuo. Kamerakännykkä teki kaikista valokuvaajia, nyt kaikilla on kaikenaikaa välineet valokuvata ja videoida kohtaamiaan ilmiöitä.

Jos välineeseen lisätään myös projektori, niin valikoimaan tulee lisäksi myös mahdollisuus esittää materiaalia missä vaan milloin vaan.

Tärkeä kysymys kuuluu, miten tätä tekniikkaa tultaisiin käyttämään? Lisääntyisikö Guerrilla VJ tyyppinen toiminta tai videograffiti, vai olisivatko uuden kulttuurin muodot vulgaarimpia ja kansanomaisempia?

Jos katsomme matkapuhelinalan historiaa, niin johtopäätös on väistämättä se, että jokainen uusi teknologinen kehitysaste vie entistä vulgaarimpaan suuntaa. Minne, sitä en osaa edes ennustaa, mutta jos nyt olemme matkapuhelinkulttuurissa menossa ns. "Crazy frog" vaiheessa, niin mikä onkaan seuraava askel?

Mutta siitä projektoriprojektista lisää popscistä ja youtubesta

2007-08-02T02:52:00.000-07:00

1 to 10 dinsync octopuss

Kun puhutaan musiikintekolaitteista, niin monen konemusiikkigenren halutuin esine on kiistämättä Roland TB 303. Kyseessä on Rolandin kahdeksankymmentäluvun alussa markkinoima bassolinjasyntetisaattori.
Se oli alunperin suunniteltu kitaristeille, jotta he voisivat treenailla ilman elävää basistia. Tähän käyttöön
se ei kuitenkaan koskaan kauhean hyvin soveltunut. Sensijaan myöhemmin House, ja ennenkaikkea Acid-House musiikin synnyttyä 303 löysi oman paikkansa musiikin historiassa. Voisi jopa väittää että 303 soundi oli tärkeä, ellei tärkein tekijä kyseisten musiikkigenrejen syntymässä.

303:sesta sai irti juuri sen narisevan bassosaundin, jos kyseinen soundi ei ole entuudestaan tuttu, niin kuuntele mikä tahansa Acid genren tuotos Acid tracksistä Acid Kingsiin. Lisäksi laitetta sai halvalla kirpputoreilta, vakavaa musiikkia tekevät kun olivat jo siirtyneet midi-aikaan.

Kolkkia ei enää saa halvalla, lienee yksi keräillyimmistä syntikoista. Alkuperäispainos oli jossain 10000 kappaleen kieppeillä, ja hinnat nousevat nykyään useisiin tuhansiin.

Harva konemuusikko voi kuvitella mitään siistimpää kuin TB 303, mutta aina voi tietysti yrittää. Turkulainen House DJ Jori Hulkkosella ainakin oli tähön idea: kymmenen TB 303:sta synkattuna yhteen. Yksi kolkki on jo siisti, kaksi on tosi siisti, mutta 10 kappaletta, se vasta on jotain.

Mutta kuinka synkata kymmenen laitetta, kyseessä ei ole midi-laitteet, mutta laitteista löytyy midin edeltäjä din-sync. Synkka sinänsä ei ollut saksalaisen teollisuuden standardoima, vaan pelkästään
käytetyt liittimet.

Homman olisi voinut hoitaa tietenkin tietokoneella ja sopivilla adaptereilla, mutta mitä siistiä siinä sitten olisi ollut? Tyylitietoisena kuluttajana Jori
tilasi synkkaratkaisun Kokeellisen elektroniikan seuralta. Kyseinen seura on tunnetumpi hieman
kokeellisemmista sovelluksista, mutta ei 1-10 dinsyncbox aivan markettitavaraa ole.

Daniel Veran suunnittelema ja toteuttama laite on tehty täyttämään vaativankin synkkaajan tarpeet. Niin sisääntulo kuin ulostulokin on bufferoitu turvallisuuden ja sujuvuuden takaamiseksi. Monissa studioissa käytetään suoraan kolvattuja piuhajakoja, jotka toimivat kyllä parin kolmen kolkin kanssa, mutta kymmenen kanssa sa olla jo hieman tarkempi.

Toistaiseksi laitetta on testattu vain kahden dinsynkattavan laitteen kanssa, mutta kone pääsee tositoimiin viikonloppuna turussa järjestettävällä Uuden musiikin Festivaalilla, jossa kymmenen muusikkoa eri puolilta maailmaa kerääntyy samaan konserttiin.

Laitteesta en siis uskalla toistaiseksi sanoa muuta, kuin että työn laatu on hyvää, viimeistely tyylikäs ja harkitut yksityiskohdat, kuten Neutrikin metalliset DIN liittimet antavat ammattimaisen kuvan.

Käyttökokemuksia laitteesta voimme sitten odotella ensiviikolla.

+ 10 synkattua 303:sta yhdessä, mikään ei voi olla yhtä siistiä
+ Hyvin suunniteltu ja siististi toteututtu
+ Tyylikäs kotelointi

- Voihan tuosta tietenkin kysyä mitä järkeä

2007-08-01T00:18:00.000-07:00

Avoimet laitteet?

Viimevuosina olen aina silloin tällöin törmännyt eri yhteyksissä termiin "Open source hardware". Itse olen aina suhtautunut tähän hieman kaksijakoisesti: toisaalta laiteharrastajana olen innostunut
siitä että open source yhteisön mielenkiinto suuntautuu ohjelmoinnin sijaan laitteisiin, mutta
toisaalta taas koen laitteiden käsittelyn ohjelmistosuunnittelun kielellä hieman hankalaksi.

Laitteet valmistetaan fyysistä komponenteista, ohjelmat koostuvat immateriaalisista ohjelmapätkistä. Laitteissa ei ole lähdekoodia, eikä laite voi koskaan olla samallatapaa avoin, eikä ennenkaikkea ilmainen, kuin ohjelmisto.

No ehkä käsitteen olemuksen pohdinta sopisi enemmän tuonne pseudomorfoosiblogin puolelle, laiteblogin ydinosaamista kun on laitteet. Tälläkertaa on tosin taas kyse spekulatiivisestä, ei vielä olemassaolevasta laitteesta. Nimittäin Bug Labsin modulaarisesta avoimen lähdekoodin laiteympäristöstä, jonka bongasin engadget
blogista.

Perusajatus on yksinkertainen: rakennetaan avoin ympäristö, jossa käyttäjä voi koota haluamistaan yksiköistä omiin tarpeisiinsa sopivia laitteita. Järjestelmän ytimenä tulee olemaan jonkinlainen micro-pc (kuinka avoin micro-PC, se ei jutusta selvinnyt) , joka sitten kommunikoi erilaisten yksiköiden kanssa Java-kieleelä.

Kommunikaatioväylinä toimii pääasiassa USB, WIFI, Bluetooth ym. standardi liittimet. Tässä-vaiheessa skeptisempi laiteharrastaja saattaakin jo kysyä miten tämä vallankumouksellinen
järjestelmä sitten eroaa siitä, että ostan micro-PC:n, asennan siihen linuxin ja erilaisia moduleita joita joi esim USB:llä ohjata.

No ainakin senverran, että kyseessä tosiaan on avoin järjestelmä, jonka specsit on kaikkien ladattavissa, ja näinollen omienyksiköiden rakentaminen järjestelmään pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista. Lupaileepa firma jopa mahdollisesti ottavansa käyttäjien laitteita sarjatuotantoon ja jakeluun.

Varmasti hyvä etu ainakin markkinoinnin osalta. Jos firman hype pysyy nykyisellään, nythän tuotteista kirjoitellaan ympäri nettiä vaikka niitä ei ole vielä pitkään aikaan saatavilla, edes firman nettisivut eivät ole valmiit.

+ Modulaarinen rakenne on vähän niinkuin seksi tai pitsa, se on aina siistiä, silloinkin kun se ei ole ihan maailman siisteintä.
+ Tee-se-itse meininki on aina hyvästä
+ Koodaajanörteille tekee hyvää nörttäillä välillä konkreettisten kappaleiden parissa
+"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."

- Toistaiseksi puhdasta spekulaatiota
- Kuulostaa aika monimutkaiselta ja näin vikaherkältä järjestelmältä
-"BUG is intended to bring to the world of hardware gadgets what the Internet, open source, XML and web services have brought to the world of software and media."

2007-07-27T01:27:00.000-07:00

Monimutkaistuminen

Laiteblogi on seuraillut ihmeissään laitesuunnittelun viimeaikaisia trendejä. Juuri kun oli hetkeksi päästy selkeyttä ja yksinkertaisuutta korostavalle linjalle (tsekkaa vaikka kahdeksankymmentäluvun lopun ja yhdeksänkymmentäluvun lopun kaukosäätimet, laske nappulat jahuomio niiden sijoittelu), nyt tuntuu joka rintamalla monimutkaisuus
olevan päivän sana.

Monet hyvinkin arkipäiväiset laiterajapinnat, kuten puhelimen käyttö, TV:n katsominen tai vaikka raitiovaunulla matkustaminen on saatu muutettua teknisen eloonjäämisen
mestarinäytteiksi. Tiedän kyllä, että kriittinen laiteblogin lukija tässävaiheessa toteaa että kyllähän tuollaisen nykypuhelimen käytön äkkiä oppii, digiboksin asentaa/päivittää kyllä pienellä vaivalla ja että eihän siellä raitiovaunussakaan ole kuin neljä nappulaa.

Kyllä, kaikkien mainittujen käyttöliittymien käyttö tosiaan on opittavissa. Raitiovaunua lukuunottamatta tuotteiden mukana toimitetaan myös käyttöohjeet, joissa tuotteiden lukuista ominaisuudet selvitetään. Haluaisin kuitenkin nostaa esille kysymyksen siitä, eikö arkikäyttöliittymien tulisi olla luonteeltaan niin yksinkertaisia ja helposti omaksuttavia,
ettei niitten käyttö vaadi erityistä opiskelua?

Kuten jo muutama vuosi takaperin konvergenssiä käsittelevässä kirjoituksessani  totesin,
ollakseen hyvin suunniteltuja laitteiden täytyy olla hyvin suunniteltuja
johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Itse ostaisin mielelläni hyvin suunnitellun ja laadukkaasti valmistetun yksinkertaisen puhelimen, jos sellainen olisi tarjolla. Kamera minulla jo on, En näe mitään tarvetta kameralle puhelimessani, tosin ymmärrän että esimerkiki pukuhuone/uimaranta/Makuuhuone tai muussa huomaamattomassa käytössä nuo ovat varmasti oikein käteviä.
Jos haluaisin taskutietokoneen nettisurffaamiseen, niin mieluummin ostaisin
taskutietokoneen kuin tinkisin puhelimeni käytettyvyydestä ja kestävyydestä.

Tiedän, yksinkertaista puhelinta hinkuvat yleensä eläkeläiset tai muut syrjätetyt. Normaalit terveet työkäiset kuolaavat kuuliaisena Nokian monitoimilaitteiden perään, tai odottelevat Macin I-phonea, tai spekulaatiotasolla olevaa Google G-phonea.

Voitte kutsua minua vanhanaikaiseksi, mutta itse kuulun siihen vähemmistöön joka käyttää puhelinta puhumiseen (OK, joskus lähetän tekstiviestejä, ja käytän kelloa ja herätystoimintoa). Omat kysymykseni puhelimen suhteen ovat: kuinka hyvä siihen on puhua,
ja miten se kestää kovaa käyttöä suomen olosuhteissa, ja ennenkaikkea minun taskuni olosuhteissa.

Muistan kun eräs ystäväni aikoinaan hankki Nokia N90 puhelimen joka oli
siihen aikaan se halutuin taskuväline. Hän oli kyllä vilpitömän innostunut uudesta
lelustaan, mutta lopulta myönsä, että laitteen kamera ei oikein kelpaa kameraksi, videokamera videokameraksi (Nokian käsitys "DVD laadusta") ja mikä tärkeintä muita toimintoja varten
asennetut  läpät tekevät laitteen käytön puhumiseen erittäin hankalaksi. Mitä olen
muualta netistä lukenut käytökokemukseia, niin laite ei tunnu myöskään kestävän edes normaalia taskussapitoa, kovasta käytöstä puhumattakaan.

Macin I-phonessa perusidea on se, että nappulat on korvattu kosketusnäytöllä. Ergonomian kannalta aivan kiinnostava ajatus, onhan käyttöliittymä näin periaatteessa kustomoitavissa käyttäjän tarpeiden mukaiseksi (esim. yksinkertaiseksi). Macillä on myös vankka tuntuma taskussapidettävien laitteiden suunnittelusta huippusuosittujen I-pod soitinten kautta, mutta mikä on firman puhelinasiantuntemus? I-Podin käyttöliittymä on yksinkertainen,
innovatiivinen ja toimiva, samaa odotetaan myös I-phonelta.

Mutta miten kosketusnäyttö kestää käyttöä, tai esimerkiksi karuja suomalaisia oloja? Tämä ehkä selviää jonain päivänä jos kyseistä tuotetta tälle karulle markkina-alueelle päätetään markkinoida. On totta, ettei parinkymmenen asteen pakkasella mikään puhelin toimi moitteettomasti,
mutta useimmassa mallissa on edes ne nappulat joita voi yrittää painella, vaikka näytössä ei
mitään näkyisikään.

Mekaaninen rakenne on siis monimutkainen, vaikka käyttöliittymä olsikin yksinkertainen.

Jäämme odottamaan raportteja kyseisen laitteen soveltuvuudesta todelliseen
käyttötarkoitukseensa. Odottamista lienee luvassa myös mahdollisille  Google-puhelinten
odottajille. Toisin kuin I-phone, kyseessä ei ole todellinen olemassaoleva tuote, vaan kimppu
erilaisia spekulaatioita.

Yhtenäisenä linjana näissä spekulaatioissa on se, että tulossa olisi jokin puhelin nimikkeellä myytävä tuote, joka on integroituu mahdollisimman saumattomasti googlen verkkopalveluihin.

Periaatteessa googlepuhelin saattaisi olla ratkaisi nykyisten puhelinnettikäyttöliittymien monimutkaisuuteen. Googlella on kuitenkin vankka kokemus erilaisten nettikäyttöliittymien tekemisestä käyttäjälle yksinkertaiseksi ja miellyttäväksi. Itsekin käytän useita Googlen palveluita (juuri paraikaa bloggeria), vaikka tiedän kyllä kyseessä olevan pahuutta edustava monikansallinen kasvoton korporaatio.

Jos siis hyväksymme ajatuksen siitä, että puhelimessa täytyy olla nettiselain, voisi Google sinänsä olla se taho joka asian toteuttaa kuluttajan kannalta yksinkertaisesti. Googlella ei kuitenkaan ole minkäänlaista kokemusta laitevalmistamisesta, tai edes laitesuunnittelusta, joten mikään varma voittaja tämä ei ole.

Itseäni ainakin epäilyttää spekulaatiot laitteesta jossa ei ole lainkaan sisäistä muistia, vaan kaikki data välittyy googlelta. Jo pääkaupunkiseudulla itselleni on ainakin tullut monesti vastaan paikkoja, joissa yhteys ei ole riittävä perus puheen välittämiseen ymmärrettävästi. Miten käy monimutkaisemman digitaali-informaation kanssa, erityisesti hieman syrjemmälle lähdettäessä?

Ja ennenkaikkea miksi Google tekisi puhelimen? Ensimmäinen ajatukseni oli, että ymmärtäisin kyllä vielä google kämmentietokoneen, mutta miksi puhelin?

Lähestytään kysymystä toista kautta: Miksi google antaa ihmisille gigakaupalla ilmaista sähköpostitilaa? No vastaus on tietenkin se, että se ei ole ilmaista vaan googlelle kanava myydä sisältöoptimoitua mainontaa. Siis suomeksi, google lukee postisi ja mainostaa sinulla asioita joita postiesi perusteella olettaa sinun tarvitsevan.

Siis onko googlepuhelimen toimintaperiaate sama? Kuunnellaanko puheluni, jos keskustelen esimerkiksi italialaisesta ruuasta niin kilahtaako samanntien luuriini lähimmän italialaisen ravintolan mainos?

Ehkä näin sofistikoituneeseen järjestelmään googlekaan ei vielä pääse, mutta se varmasti on tavoite. Selvää on että googlepuhelin toisi firmalle samantien yhden selkeästi uuden markkinointiulottuvuuden, GPS paikannuksen. Tätäkään ei Orwell osannut ennustaa.

Itse jään kuitenkin vielä odottelemaan sitä yksinkertaista puhelinta, johon voi puhua ja joka kestää käyttöä.

2007-07-26T12:52:00.000-07:00

Leluja roskasta

En tiedä olenko ainut, mutta minuun ainakin iskee usein kauppojen leluhyllyillä
suuri vastenmielisyyden tunne. Hyllymetreittäin vastenmielisen näköistä muoviroskaa, joka hajoaa pian
kappaleiksi mutta luontoon ei koskaan. Onneksi internetissä on vaihtoehtoja.
Toys from the thrash sivulta löytyy pitkä liuta erilaisia roskasta rakennettavia
leluja ja "tiedeprojekteja". Olisipa minunkin lapsuudessani ollut internet, monet
sivun projektit vaikuttavat erittäin kiinnostavilta.

No olihan silloinkin pelle pelottoman käsikirja, ja monet vielä vanhemmat vastaavat
oppaat.

+ Kierrätyksellistä
+ Opettavaista
+ Monet noitat on oikeasti tosi siistejä, kaupasta ei vastaavaa saa

- Lapsi saa traumoja kun saa actionmanin sijasta roskapussin
- Mutkikkaampia projekteja ei noitten kuvien perusteella oikein meinaa hahmottaa

Oskillaattorilamppu

2007-07-24T04:20:00.001-07:00

APC inside a lightbulb
Originally uploaded by anttia

Aikoinaan oli suosittu harrastus rakentaa laivoja pulloihin. Miksi, se jäänee kansantieteelliseksi arvoitukseksi. Todennäköisesti pullo on vain ollut siinä, samaan tapaan kuin vuoret vuorikiipeilijöille.

Näin jälkimoderneina aikoina, kun laivanrakennus on menettänyt paljon alkuperaäistä hohtoaan, joudumme me jälkimodernit ihmiset etsimään elämäämme merkittävyyttä monimutkaisemmilla keinoilla.

Esimerkiksi Daniel Vera kokeellisen elektroniikan seurasta päätti rikastuttaa elämäänsä rakentamalla oskillaattosin hehkulampun sisään.

Kyseessä on ns. Atari Punk Console, eli hyvin yksinkertainen 556 timer piiriin perustuva oskillaattori. Nimi on vain markkinahypeä, laitteella ei ole mitään tekemistä Atari nimisen yrityksen tai punk nimisen nuorisokulttuurin kanssa.

Punkin kanssa ehkä senverran, että jos jokainen liimanhaistelija osaa soittaa punkkia, niin kyllä jokainen nörttikin osaa kolvata atari punk consolen.

Homma on hyvin helppo, scematiikat löytyy tuolta, http://www.getlofi.com/?p=518 osat maksaa muutaman euron. Ensimmäistä konsolia ei tosin kannata koteloida lamppuun, se on hieman hankalampaa.

Kyseisen laitteen käyttöliittymänä toimii lampun sisälle asennetut valovastukset, laitetta siis soitetaan muuttelemalla siihen osuvan valon määrää ja laatua.

Testikäytössä ensimmäisenä luonnollisestikin kiinnittää huomiota laitteen eksklusiiviseen ulkonäköön. Tämä laite näyttää hyvältä, mutta samalla myös herkältä ja helposti rikkoutuvalta. En haluaisi olla roudaamassa kymmentä tälläistä keikalle ja takaisin.

Komponentit on juotettu toisiinsa ns: "point to point" menetelmällä, käyttämättä ollenkaan piirilevyä. Ratkaisu antaa kieltämättä kokonaisuuteen tiettyä vestoksellisuutta, jonka lasinen lamppukupu ympärillä hienosti tuo esille.

Saundi on taattua APC-kanttilaatua. Ei soittimena maailman miellyttävin laite, mutta valokäyttöliittymä tekee siitä varsin mielenkiintoisen soittaa.

Valoon reagoiva käyttöliittymä tekee laitteesta myös väkisinkin tietyllätapaa "ambient" soittimen, sillä se väistämättä reagoi ympäristön valoisuuteen. Jos treenaat kotona soittamaan tätä, niin lavalla samaa ei pysty toistamaan.

Laiteblogi kiittää ennakkoluulottomasta suunnittelusta, tälläinen sopisi vaikka eksentrismmän tyylitaiturin sisustukseen.

Katso vielä Danielin video aiheesta youtubesta:

http://www.youtube.com/watch?v=yUUTSjfVZnU

+ Ennakkoluuloton muotoilu
+ Kierrätysmateriaalien käyttö
+ Siisti ja viimeistelty

- Raatimme ei aivan ymmärtänyt miksi
- APC:n saundi käy kyllä pitemmänpäälle rasittamaan

2006-04-15T13:36:00.000-07:00

Videonauhuri 50 vuotta. Sattui netissä vastaan juttu videonauhurin 50 vuotisesta historiasta, ja pakkohan sitä on näin laitebloginkin puolesta onnitella.

Itse en tuosta kehityskaaresta noin aikalaisena päässyt seuraamaan kuin osaa. Videot meidän perheeseen tuli joskus 80-luvun lopulla. Videonauhuri periaatteessa vielä näin 2000-luvullakin löytyy kyllä taloudesta, mutta kauheasti käyttöä sillä ei ole ollut.

Videonauhuri oli kieltämättä erittäin onnistunut laite. Huolimatta teknisestä monimutkaisuudestaan, se pikkuhiljaa raivasi tiensä kalliista ammattilaitteesta jokakodin perusvälineeksi. Monet eivät sitä ajastinta oppineet koskaan käyttämään, jotkut eivät edes asettamaan kelloa aikaan, mutta silti videonauhurista saatiin pikkuhiljaa viriteltyä melko helposti toimiva koko-kansan liikkuvankuvan arkistointijärjestelmä.

Videonauhuri hakkaa vielä tänäpäivänäkin helppokäyttöisyydessä nauhoittavat digiboksit, DVD polttimet ja tietokonemaailman pääteviidakot, vaikkakaan mitään ihmeellisen hyvää kuvaa magneettinauhalle on melko hankalaa tallettaa.

Ehkä suurin merkitys videonauhurilla kuitenkin oli ihmisten mediankäyttötapoihin. Videovuokraamot toivat mahdollisuuden katsoa elokuvia silloin kuin niitä halusi, ohjelmien nauhoittaminen mahdollisti videokirjastojen pitämisen (80-90 luvulla myös televisiossa näytettiin esim elokuvia joita kannatti nauhoittaa, toisin kuin nykyään).

Toisaalta videonauhuri on myös toteuttanut monia niistä uhkakuvista joita sen yleistymisen pelättiin aiheuttavan. Video on sirpaloinut mediakulutuksen valvonnan ulottumattomiin. Elokuvateatterit ovat valvottuja paikkoja, TV:n katsomistakin voi kotona valvoa, Videoiden katsomista ei aina. Tietokone ja vertaisverkot tietenkin ovat kärjistäneet tätä kehitystä, mutta videoista tämä alkoi.

Mutta juhlapäivänä ei tietenkään kuulu muistaa huonoja asioita. Paljon onnea siis videolle, ja toivottavasti sinulle löytyy jatkossakin tarvetta.

+ Teknisesti uraauurtava
+ Aikatauluista vapauttava
+ Mahdollisti laajamittaisen kohtuuhintaisen liikkuvankuvan tallentamisen ja arkistoinnin

- Kuvanlaatu ei mikään ihmeellinen
- Nauhojen säilyvyys ei kovin hyvä
- Sosiaaliset ongelmat

2006-03-09T07:29:00.000-08:00

Studer B67

Oli pakko poiketa työhuoneellamme, koska Ville ryhmästämme kehui niin kovasti uutta ostamaansa nauhuria. Ville on ollut niin tosissaan studiota rakentamassa, että oli jopa käynyt siivoamassa paikan.

Mutta siis asiaan, eli nauhuriin. Kuseessä on perinteinen kelanauhuri mallia Studer B67. Tälläiosiä laitteita täytyy kyllä arvostaa; Hyvin suunniteltu, hyvin tehty, ilman kompromissejä valmistuskustannusten tai koon suhteen. En tiedä mitä ville tuosta maksoi, mutta nuo ovat olleet joskus erittäin kalliita ammattilaitteita.

Tässävaiheessa tietenkin kaikki besservisserit toteavat B67:män olleen itseasiassa välimallin laite firman todellisten ammattimallien ja harrastelijamallien välissä, mutta nykypäivän näkökulmasta tuolla erolla ei liene suurtakaan merkitystä, paitsi tietenkin todellisessa ammattikäytössä, johon kelanauhurit harvoin enää joutuvat.

Pikaisessa testissä kaikki nauhanopeudet toimivat moitteettomasti, vääntömomentti on hämmästyttävä, muistuttaa enemmän betonimyllyä kuin nauhuria. Nauhoitusta emme vielä ehtineet testaamaan, studiomme ei ole vielä siinä pisteessä että mitään yleensä voisi nauhoittaa. Äänenvoimakkuuden säädin rahisi hieman säädettäessä, mutta muuten nauhuri vaikuttaisi olevan aivan käyttökunnossa.

Tässä mallissa ei sitten sisääntulevalle signaalille säätöjä olekaan, ilmeisesti jonkinalinen editointimalli. Sensijaan nauhurista löytyy sisäänrakennettu nauhaleikkuri ja mitta nauhan mittaamista varten. Kyseiset apuvälineet puuttuvat googlella löytämistäni B67:sta. Tämä malli on myöskin yleensä puukuorinen, eikä vaunussa. Itse pidän vaunusta, sekä tyylin vuoksi, että siksi ettei laitetta tarvitse nostaa vaan sitä voi työnnellä ympäriinsä mukavasti pyörillä.

En tiedä tarkalleen mitä Ville on ajatellut tällä nauhoittaa, toistaiseksi työhuoneellamme ei ole koskaan nauhoitettu mitään. Periaatteessahan nauhoittamisen olisi voinut aloittaa esimerkiksi jollain noin kymmenestä paikalla ennestään olevista, tosin vaatimattomammista kelanauhureista. Toisaalta nimenomaan tämäntyyppinen laite saattaa hyvinkin innostaa nauhoittamaan jotain, onhan kyseessä melkoisen dominoiva esine joka vaatii tiettyä huomiota.

Studer B67 täyttää monta hyvän laitteen tunnusmerkkiä: se on iso, painava, tekee vain sitä asiaa mihin se alunperin on suunniteltu, mutta tekee sen hyvin. Se on hyvin tehty ja kestävä, ilman mitään turhia (tämä malli jopa ilman monia tarpeellisiakin) toimintoja.

Useimmat äänitteitä tekevät ihmiset tänäpäivänä tietenkin äänittävät jollain digitaalisilla välineillä, mutta kyllä nauhallekin kannattajansa löytyy. Meillä esimerkiksi äänilähteet ovat siinämäärin kokeellisesti rakennettuja, etten uskaltaisi aivan suoraan tietokoneeseen niiden signaaleja lähteä kytkemään.

Lisää kuvia päiväkirjasivullani

+ Tyyli
+ Laatu, erityisesti mekaaninen laatu
+ Kätevät nauhanleikkausvälineet

- Koko rajoittaa liikkuvuutta
- Vaatinee jonkinverran säätämistä

2006-03-08T06:06:00.000-08:00

"Epäilyttävä taviskello" Helsingin sanomat uutisoi 7.3.2006 Ulkomaanuutisissaan laajahkosti Guantamo Bayn tilannetta uutistoimisto AP:n käsiinsä saamien uusien asiakirjojen valossa.

Koska laiteblogi ei ole kiinnostunut politiikasta, vaan laitteista, huomiomme kiinnittyi välittömästi pieneen poimintaan aiheesta "epäilyttävä taviskello". Siinä kerrotaan ainakin kuuden vangin kohdalla merkityksellisenä seikkana heidän tunnistamisessaan vihollisen taistelijaksi olleen heidän käyttämänsä rannekello.

Rannekello on malliltaan Casio F-91W. Kyseessä ei ole samallatavalla eksklusiivinen ryhmätunnus, kuin vaikkapa natsitikarit aikoinaan olivat tai vapaamuurarisormukset ovat nykyään. Itseasiassa kyseessä on varsin yleinen halpa digitaalikello, niinsanottu "taviskello".

Kuulustelijoiden mukaan kyseistä kelloa tai sen osia on käytetty Al-Quidan pommeissa, ja tämänvuoksi kyseisen välineen ja ehkä tietynlaisen profiilin omaava hankilö on riittävän epäilyttävä lähetettäväksi Quantamo Bayn tukikohtaan.

Ikävä juttu kaikille Quantamoon kiduttetavaksi joutuneille, mutta hyvä uutinen
Casiolle. Ei vaadi kummoisiakaan ennustajanlahjoja arvailla kevään kellomuotia. Olen jo aikaisemmin nähnyt tämäntyyppisiä klassisia digitaalikelloja ns. urpokelloja käytössä tietynlaisena fashion statementtinä. Aika on kypsä, digitaalikello alkaa olla sopivan retro, se on halpa ja kännykästä aikansa tarkistavalle nuorisolle rannekello on muutenkin eksoottinenkuriositeetti.

Al-Quida yhteys tekee laitteesta siinämäärin mediaseksikkään, ettei kukaan aikaansaseuraava tyylitaituri voi jäädä ilman omaa Casio F-91W:tä. Sääliksi käy markkinointijohtaja Pirjo Kaartea Perkko OY:stä, joka samaisessa artikkelissa kertoi maahantuojan jättäneen kyseisen mallin pois suomen mallistosta. Nyt kellot tilataan sitten ulkomailta tai ostetaan käytettynä.

+ Kohtuuhintainen
+ Monikäyttäinen
+ "vesitiivis"
+ Erinomainen keskustelunavaaja: -"paljonko kello on?"
-"kello on 18.34, mutta tiesitkös että....."

- Voit joutua Quantamo Bay:hin (voidaan katsoa myös plussaksi, ihan mistä tykkää)
- Se on kyllä aika urpon näköinen

2006-01-11T14:14:00.000-08:00

Hammasharjatiirikka

Kaikille tiirikointiharrastajille on nyt iloisia uutisia. Enää ei kannata maksaa ylihintaa prameista sähkötiirikoista, Inventgeekin ohjeiden avulla rakennat kätevästi ja edullisesti tiirikkasi sähköhammasharjasta.

+Auttaa sinua pääsemään sinne minne haluat mennä
+Edullinen
-Kyseisen harjamallin saatavuus suomessa?
-Soveltuvuus suomalaisiin lukkoihin?

2006-01-09T11:33:00.000-08:00

Lisää näppäimistöistä

Nyt kun tuli noista vanhoista näppäimistöistä jaariteltu, niin esitellään tasapuolisuuden nimissä jotain uuttakin. Eihän tämä sentään retroblogi ole.

Optimuksen OLED näppäimistöä on nörttipiireissä odoteltu jo pitkään. Laitteen perusajatuksena on se, että korvaamalla valmiiksimaalatut näppäimet pienillä näytöillä pystytään samaa näppäimistöä käyttämään sujuvasti erilaisiin sovelluksiin. Vieraiden kielten erikoismerkit näkyvät kätevästi ohjelmakohtaisesti. Samaa näppäimistöä voi käyttää niin kiinan kuin norjankin kieleen. Erilaisten ohjelmien kirjainkomennot voidaan näyttää suoraan näppäimistössä, kätevää esimerkiksi fotoshopissa.

Varsinainen ydinosaamisalue tuolla laitteella on tietenkin pelimiesten pöydällä.

Varsin mielenkiintoinen tuote sinänsä. Pitäisi olla saatavilla helmikuussa noin 300$ hintaan. Itse en ehkä heti vaihtaisi IBM:määni tuohon, vaikka photoshop käyttö hieman houkuttelisikin. Lähinnä hinta arveluttaa, ja OLED tekniikan kestävyys pitkällä aikavälillä.

Aika näyttää minkälaista kysyntää kyseiselle tuotteelle pidemmällä aikavaälillä on. Periaatteessa kyseessä saattaisi olla tietokonemaailmalle mainio sissänvetotuote pelikonsoleihin tottuneelle ikäluokalle, joka ei välttämättä perinteisiä kirjaimia tunne mutta jolle pelaaminen on toinen luonto.

http://www.artlebedev.com/portfolio/optimus/

+Laajentaa näppäimistön perinteistä käyttötapaa huomattavasti
+Kustomoitavissa
+Näyttää hyvältä
-Hinta
-Kestävyys?

2006-01-04T10:03:00.000-08:00

Uusi näppäimistö

Sain vihdoin uuden näppäimistön. Tai no oikeastaan se aika vanha, ja täsmälleen samanlainen kuin vuosikaudet käyttämäni. Se saattaa teistä näyttää aivan tavalliselta näppäimistöltä, mutta sitä se ei ole. Kyseessä on klassinen IBM:män valmistama M-mallin näppäimistö, eli ns. kliksumalli. Jokainen näppäin päästää painettaessa terävän kliksahduksen.

Nyt kysyt ehkä jo mielessäsi mitä niin ihmeellistä tuossa näppäimistössä on, että siitä kannattaa tässäkin blogissa vaahdota? No oikeastaan ei mitään, mutta juuri se onkin sen vahvuus. Kyseessä on laadukkaasti valmistettu laite, joka toimittaa hyvin tehtävänsä. Kirjoitustuntuma on juuri oikea, ja näppäimet antavat juuri sopivasti vastusta painaessa.

Näppäimistö sisältää tarvittavat näppäimet kirjoittamiseen, ja muuhun tietokoneen käyttöön, mutta siitä puuttuu kaikki kiusalliset Windows näppäimet ja pikanapit.

Kommunikaatio sujuu perinteisesti johdon kautta. Tässä mallissa on miellyttävä spiraalijohto, joka venyy tarvittavalle kirjoitusetäisyydelle. Liittimenä on tietenkin ps/2 liitin, kuuluihan tämä kyseinen kappale aikoinaan IBM Personal Computer System 2 tietokoneeseen.

Tämä kappale on valmistettu Englannissa kesällä 1990. Mallia 1391401 on myyty jo vuodesta 1985. Kyseinen mallinumero 1391411, koska kyseessä on suomalainen näppäimistö skandinaavisilla kirjaimilla. Takana on käsittääkseni noin 10v ammattikäyttöä, noin 5 vuotta varastoimista, ja edessä toivottavasti vähintään yhtä pitkä aika minun ykkösnäppäimistönäni.

M-näppäimistö herättää selvästi tunteita, netistä löytyy lukuisia aiheeseen keskittyneitä sivustoja.

"I used to think my old Honeywell rubber dome keyboard was a nice bit of gear. And it is, I suppose, by the standards of the truly spongy cheapo-'boards most people use today. But the IBM makes me want to type stuff, because it just feels so nice to do it.

Call me a pervert if you like. I don't care."

Kuten asia Dansdata sivulla ilmaistaan.

Jos IBM:män tekniikka kiinnostaa, niin www.clickykeyboards.com sivustolta löytyy pdf kyseisestä patenttihakemuksesta. Näppäimistön sisuskaluihin voi tutustua esimerkiksi 3m3817 sivulla.

Clickeykeyboardsilta löytyy myös erikoismalleja myyntiin asti

Jos emolevysi on liian nykyaikainen, jsbyzybovskin sivuilla kerrotaan tarvittavat toimenpiteet.

Muita tarkastamisen arvoisia sivuja on esimerkiksi scouting around, Lista eri malleista ja Modelm

Suomalaisia sivustoja en valitettavasti löytänyt, mutta Devilin sivulta löytyy speksit varhaisemmalle PC näppäimistölle. Sivulta löytyy myös vuoden 1985 hintatietoja.

PC näppäimistä on tuo perinteinen malli, jossa funktionäppäimet (10kpl)ovat sivyssa eikä ylhäällä. Kyseisen näppäimistön liittäminen nykyisiin koneisiin on valitettavasti hankalampaa.

Se ehkä osaltaan selittää vanhojen IBM näppäimistöjen nykyistä korkeampaa laatua, että jälleenmyyntihinnat vaihtelivat tuossa 1600mk-2800mk tienoilla (noin 270e-470e), mikä vastaa tänäpäivänä halpojen konepakettien hintoja.

Yhteenvetona todettakoon että kyseessä kestävä ja laadukas tuote, jota on erittäin miellyttävää käyttää. En tiedä pidänkö tästä niin paljoa, että noilla näppäimistösivustoilla pyydettyjä hintoja. Omani olen saanut ilmaiseksi. Toisaalta kyseessä on paras näppäimistö mitä koskaan olen käyttänyt. Kävin ATK liikkeessäkin aivan tätä kirjoitusta varten koettamassa mitä uutta näppäimistörintamalla on viimeaikoina tapahtunut. Mikään kokeilemani ei päässyt käyttötuntumassa lähellekkään IBM:mää.

Näppäimistön akilleen kantapäänä on näppäimistön takana sojottava liitin, joka tulee noin sentin verran ulos näppäimistöstä. Ilmeisesti tämän takia sain edellisen M:män toimimattomaksi. Avaralla työpöydällä se ei tuuta ongelmia, mutta liian ahtaalla pöydällä, sylissä ym epätyypillisessä köytössä se on altis vioittumaan.

Näppäimistölle tyypillinen naksuva ääni ei myöskään ole aina eduksi, esimerkiksi öiseen aikaan.

Tämä kuitenkin on paras ihmiskunnan tuntema tietokoneen näppäimistö. Jossain muussa voi olla Bluetooth, USB, LED:it, purkinavaaja tai bingo, mutta tämä on minenomaan näppäilemiseen paras väline. Applen käyttäjät varmastikin nauravat partaansa tuotteen ulkonäölle, mutta kuka on väittänyt että tietoteknisten komponenttien pitäisi näyttää hyvältä.

Sitäpaiti se näyttää hyvältä, sinun täytyy vaan oppia tuntemaan sen edustama estetiikka syvemmin.

+Kestävä
+Yksinkertainen
+Ergonominen
+Paras lajissaan
-Joskus liian äänekäs
-Voi olla hankala löytää
-Johdon liitäntä on hieman vikaherkkä

2005-12-21T04:45:00.000-08:00

Monisegmenttiputkikello.

Jos mielestäsi esim. Led-kello oli magee juttu, niin mieti miten magee monisegmenttiputkinäyttö-kello on. Työhuoneellani on muutamia vanhoja mittalaitteita, jotka toimivat samalla periaatteella, ja voin vakuuttaa että kyseessä on ehkä hienoin ihmisen tuntema tapa teknisesti ilmoittaa numeroita.

Miinuspuolena mainittakoon, että kyseessä ei ole kustannustehokkain mahdollinen tapa pysyä ajassa. Kellolle tulee hintaa noin 500$+postit. Tarkka ja täsmällinen laite pitäisi olla kuitenkin kyseessä, ajassa pysyminen tarkistetaan GPS:sällä satelliittien kautta.

Lisää tietoa Jthomaksen ruumiinavauspöytäkirjasta

+Hienoin näkemäni kello
+Ilmeisesti toimii varsin täsmällisesti tehtävässään
-Liian kallis minulle
-Kestävätkö nuo putket sitten kuitenkaan jatkuvaa käyttöä?

2005-12-17T02:22:00.000-08:00

Dynamiikan kuolema.

Tässä ei ole kyse mistään yksittäisestä laitteesta, vaan CD-levyille äänitetyn musiikin dynamiikan häviämisestä.

Tekstin pointti on se, että vuosien varrella CD-levyjen masteroinnissa on pikkuhiljaa nostettu äänenvoimakkuutta, niin että lopulta kaikki huippukohdat leikkaantuvat, ja musiikki on yhtä ja samaa puuroa.

Hyvin ja selkeästi kirjoitettu, paljon havainnollistavia kuvia.

2005-12-06T09:02:00.000-08:00

Kaukosäädin johdossa.

En tiedä olenko ainut ihminen tässä maailmassa joka ei pidä langattomuutta hyvänä ideana. Langaton laite häviää helpommin, vaatii patterit ja toimii yleensä epävarmemmin
kuin langallinen versio.

Erityisesti ongelmia minulla on ollut työhuoneella. Huone on lattiasta kattoon täynnä romua, kaikki romut vaihtavat säännöllisesti paikkojaan, uusia tuodaan kokoajan lisää. Työhuoneella on yksi kaukosäätimellä toimia laite, DVD-soitin jota käytetään lähinnä musiikkin soittamiseen.

Voitte kuvitella miten mahdotonta tuota säädintä on aina löytää. Nyt keksimme kuitenkin ratkaisun: johdon.

Ylähyllylle kasatuista näppäimistöistä sattui roikkumaan sopivasti johto soittimen edessä. Säädin vain nippusiteellä kiinni, ja tallessa pysyy.

Kyseessä on vielä versio 1.0, joka ratkaisee vasta tallessapito-ongelman. Korvaamalla näppäimistöjohto muuntajalla ja johdolla voisi helposti korvata pattert jatkuvalla virransyötöllä.

Sama toimenpide täytyisi tehdä myös kodin kaukosäätimille.

+Tallessapidettävyys
+Käytännöllinen, toimiva ja yksinkertainen
+Edullinen
-Rajallinen käyttöalue
-Virransyöttö puuttuu ykkösversiosta

2005-12-02T16:37:00.000-08:00

Japanilaista nykypelisuunnittelua.

Japalilainen sivilisaatio on jälleen kerran pättänyt ilostuttaa maailmaa uudella tuotteella. Tälläkertaa kyseessä on tietokonepeli.

Spirits on melko perinteinen taistelupeli, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: ensinnäkin kaikki taistelijat ovat nuoria tyttöjä, ja toiseksi yksi pelin keskeinen taistelukeino on vastustajan pikkuhousujen valokuvaminen hameen alta (engl. upskirt).

Laiteblogin huomio tietenkin kiinnittyy välittömästi sisällön sijasta tekniikkaan: hyvin kiintoisaa on että sivulta löytyvän ruutukaappauksen perusteella käytössä olisi folder tyyppinen kamera.

Folderit ovat selvästikin trendikkäitä juuri nyt, olen nähnyt useita käytössä viimeaikoina. Nimi folder tulee siitä tosiseikasta että kamera taitetaan auki, jolloin tarkennus tapahtuu liikuttamalla linssiä palkeen varassa erilaisille etäisyyksille filmipinnasta. Hyvällä säkällä voi kirpputorilta löytää erinomaisella optiikalla varustetun keskikoon käyttökameran kohtuuhinnalla. Miinuspuolena sanottakoon, että folderit ovat nykykameoihin tottuneelle hieman hitaanoloisia käyttä. Tarkennus täytyy suorittaa mittaamalla tai arviosta, valotuksen mittaus erillisellä mittarilla.

Jos itse joutuisin lähitaistelun tiimellyksessä pyrkimään valokuvaamaan vastustajani hameen alle, valitsisin kyllä jonkin nopeammin käytettävän valokuvausvälineen.

Mutta sehän onkin vain peliä.

2005-11-30T02:39:00.000-08:00

Butt probe.

Noniin, pistäkää kuitenkin ne housut takaisin jalkaan, nimestään huolimatta nyt esitelty tuote on vain kitaraefekti. Vain on ehkä väärä sana, kun puhutaan yli viidensadan dollarin käsintehdystä putki-fuzzista.

Butt probe on pienen Metasonix nimisen yrityksen tuotoksia. Firmaa pyörittää Eric Barbour, joka tunnetaan erilaisista innovatiivisistä putkilaitteistaan. Metasonixin omien sivujen mukaan heidän tuotteitaan käyttäisivät muunmuassa Aphex twin, Nine inch nails ja U2. Sivut eivät tarkemmin kerro mihin.

Minua viehättää Barbourin lähestymistapa. Hän selvästi pyrkii tekemään uusia tuotteita, ei mallintamaan klassikkoja kuten putkilaitteiden tekijöillä monesti on tapana.

Butt probe siis on periaatteessa fuzz, mutta mihinkään olemassaolevaan pedaaliin en sitä suoraltakädeltä osaa lähteä vertailemaan. Pedaaleita melko harvoin toteutetaan putkilla, ja ennenkaikkea saundi on hyvin hämmentävä.

Sivulta löytyy muutamia ääninäytteitä.

En tiedä aivan tarkalleen ketkä tämän tuotteen kohderyhmänä ovat. Varmaankin maailmasta löytyy 100 ihmistä jotka kyseisen laitteen tilaavat. Itse en pistäisi vaadittavaa rahasummaa peliin, mutta toisaalta en myöskään ole kitaristi.

Jos kaipaat uniikkia efektiä, ja arvostat härskiä saundia, tämä on juuri sinun valintasi. Sopii myös putkifetisistille, ei tosin vintageputkifetisistille.

Music thing
Firman sivu
Barbourin haastattelu

+Todella härski saundi
+Siisti design
+Omalaatuinen laite, joka varmasti huomataan
-Hinta

2005-11-28T17:24:00.000-08:00

Konvergenssi on saatanasta.
Uudessa ylioppilaslehdessä Esa Mäkinen kirjoittaa konvergenssistä:

"Laitteiden sulautuminen toisiinsa on tämän päivän suuri teknologinen murros. Internet, televisio ja puhelin yhdistyvät pian yhdeksi koneeksi."

Ihan kiintoisa fantasia, itsekin pidin kovasti scifistä nuorempana, ongelmana kuitenkin on se että se saattaa toteutua.

Ongelmia on useita, varsinkin meille jotka pidämme laitteista, ja ennenkaikkea meille jotka käytämme laitteita johonkin tarkoitukseen.

Ollakseen hyvä ja käyttökelpoinen, laitteen täytyy olla riittävän hyvin suunniteltu. Ollakseen hyvin suunniteltu, laitteen tulee olla suunniteltu jonkin tietyn toiminnon suorittamiseen.

Usein eri laitteiden suunnittelukriteerit ovat ristiriidassa toistensa kanssa: esimerkiksi kameran täytyy olla riittävän painava tärähtämättömän kuvan ottamiseksi, ja matkapuhelimen täytyy olla riittävän kevyt kuljettamisen helpottamiseksi. Yhdistämällä namä kaksi laitetta saamme joko puhelimen jolla voi ottaa huonoja kuvia, tai kameran jolla on epäkäytännöllistä soittaa ihmisille. Kompromissinä saamme kamerapuhelimen jolla on huono tehdä kumpaakaan. Yhdistä siihen vielä televisio ja internet, niin saat tuotteen jolla voi tehdä vähän kaikkea, mutta ei oikeasti mitään.

Toinen suuri kysymys on kestävyys. Mitä enemmän toimintoja integroidaan samaan pakettiin, sitä vikaherkempi lopputulos saavutetaan. Asiaa pahentaa vielä se, että jokaista tarvettamme täyttämään suunniteltu laite pitäisi sitten olla mukanamme kokoajan, ja näinollen jatkuvasti alttiina kolhuille, kosteudelle ja muille yllätystekijöille.

Toki konvergenssistä on paljon hyötyäkin. Itse olen esimerkiksi hyvin tyytyväinen matkapuhelimeni kello-toimintoon. Eihän se laitteena perinteiselle kellolle vedä vertoja, mutta minulle jolla ei rannekelloa ennestään ollut, se on ollut täysin riittävä ajanmittausväline.

Aika näyttää mitä konvergenssille tapahtuu. Eri laitteiden ominaisuuksien yhdisteleminen tuntuu olevan vahva trendi, mutta toisaalta erillislaitteiden arvostus asiantuntevammissa kuluttajasegmenteissä on myös nousemassa.

Valokuvaaja ostaa vieläkin kameransa linsseistä rungosta salamasta ym. koostuvana järjestelmänä, ja tehnee niin tulevaisuudessakin jollei sitten koko ammattikuntaa konvergoida median moniosaajien (toimittaja, taittaja, valokuvaaja, videokuvaaja, kahvinkeittäjä) tieltä.

Kodinelektroniikassakin on nähty muutoksia: radio, tuo ehkä eniten konvergoitu media on palannut puristisimmassa muodossaan Tivoli Audion tuotteissa. Ei mitään stereo vouhotusta eikä cd:eitä tai kasetteja. Pelkkä hyvintehty mono radio.

Toisaalta markkinoiden polemisoituminen vaikuttaa myös huonolta ilmiöltä. Jos minä tarvitsen radion, tarvitsen sen radion kuuntelemiseen. En siis halua ostaa asiaa jolla voi surffata huonosti internettiä tai avata säilykepurkin. En myöskään halua kahdensadan euron statusesinettä. Haluan hyvän toimivan kohtuuhintaisen radion.

Tulevaisuus ei vaikuta valoisalta minunlaiselleni.

2005-11-26T02:02:00.000-08:00

Plenoptinen kamera.

Valokuvia katsellessa tulee usein kiroiltua väärien tarkennusten kanssa. Milloin on haettu liian taiteellista vaikutelmaa, milloin liian vähän taiteellista. Joskus on kyse tekniikasta, automaattitarkennus tarkentaa usein minne sattuu, joskus kyse on vain kuvaajan liiallisesta päihtymystilasta.

Oli syy mikä tahansa, plenoptiikka saattaa jonain päivänä tuoda ratkaisun ongelmiin. Stanfordin yliopistossa on rakennettu asiaa demonstroiva toimiva prototyyppi. Kyseessä on Contaxin kamerasta ja digiperästä muokattu jäjestelmä, jossa kennon ja linssin välille on lisätty mikrolinssimatriisi.

Mikrolinssien taltioiman datan avulla voidaan kuvan tarkennusta muuttaa jälkikäteen. Myös kuvan syväterävyysaluetta voidaan plenoptiikan avulla parantaa. Tietojen perusteella voidaan jopa luoda keinotekoisia, eri kuvakulmista otettuja kuvia.

Mielestäni hyvin kiinnostava ja haastava uusi tapa suunnitella digitaalinen kuvantuottamisväline. Nähtäväksi jää löytyykö sille käyttöä teollisessa sarjatuotannossa.

+Laajentaa jälkikäsittelymahdollisuuksia huomattavasti
+Lisää syväterävyyttä
+Tuo valokuvaukseen kirjaimellisesti uusia ulottuvuuksia
-Resoluutiota rajoittaa mikrolinssien määrä
-Vaikuttaa kalliilta ja monimutkaiselta

2005-11-26T01:23:00.000-08:00

Legokamera
Jos kameroiden rakentelu kiinnostaa, niin homman voi tietysti tehdä ihan kotoa löytyvistä tarpeistakin. Perinteisen neulanreikäkameran voi rakentaa oikeastaan mistä tahansa laatikosta.

Toisaalta homman voi tehdä hieman sofistikoituneemminkin, niinkuin esimerkiksi Found Photography sivuston pitäjä. Hän askarteli omansa Lego-palikoista.

Mallistosta löytyy niin keskikoon kuin kinofilmillekin kuvaava malli.

Legojen etuna kenkälaatikkoon verrattuna on mekaanisten ratkaisujen, kuten filminsiirron ja jopa filmilaskurin rakentamismahdollisuus. Kenkälaatikossa valotetaan yksi paperi tai filmi per laatikko.

Legokamera on saanut netissä jonkinverran huomiota, muunmuassa Boing Boing on kirjoittanut asiasta.

Lego kameroilla otettuja kuviakin löytyy sivustolta, oikein hyvältähän tuo näyttää.

+Tyylikäs
+Vaikuttaa varsin hyvin suunnitellulta
+Kaikki rakastavat Legoja
-Ei ehkä paras yleiskamera

2005-11-16T14:18:00.000-08:00

Tee se itse kameroita

Jos olet niitä ihmisiä jotka aina uuden laitteen kohdatessaan pohtivat mitä sen sisällä on, ja miten se toimii, tässä voisi olla sopiva kamera sinulle. Kyseessä on rakennussarja, osat pitää itse irrotella ja kasata ohjeiden mukaan kameraksi.

Kun kaikki osat on liitetty, pitäisi sinulla olla käsissäsi täysin kuvausvalmis valokuvausvälinen, tai "When the part is assembled, the photographing possible camera completes!" niinkuin babalfish asian ilmaisee.

Lisää asiasta kertovat Oh gizmo
ja Boing Boing.

+Tekniikka tulee tutuksi askarrellessa
+Loistava joululahjaidea
-Ei vaikuta mekaanisesti laadukkaimmalta kameralta maailmassa

Jos pelkkä valokuvaaminen ei riitä, niin kannattaa tutustua myös neuvostovalmisteiseeen Lomo Mecano Erector kittiin.

Sitä ei pääse aivan osa kerrallaan itse rakentamaan, mutta modulaarisen rakenteensa ansiosta se muuttuu kätevsti ainakin diaprojektoriksi, suurennuskoneeksi ja luupiksi.

+Neuvostonostalginen
+Innovatiivinen paketti (tähän ei kapitalismi pysty)
-Tuotteen laatu ei vaikuta kovin vakuuttavalta

2005-11-16T13:40:00.000-08:00

Varo kopiokoneita.

Sediksen blogissa puhutaan kopiokoneiden salaisista koodeista. Teksti pohjautuu huvudstadsbladetin artikkeliin aiheesta.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana viranomaiset ovat yhdessä teollisuuden kanssa puuhanneet salaista koodijärjestelmää, jolla jokaisen monistetun sivun kopioima kone, jopa kopioinut henkilö ovat tunnistettavissa.

Koodit eivät ole paljain silmin nähtävissä, mutta suurennuslasin ja sinisen valon avulla pitäisi onnistua.

Jos siis kopioit aineistoa laittomaan käyttöön (tarrat, julisteet, lunnaskirjeet, tappouhkaukset ym.) kannattaa miettiä tarkkaan missä ja miten niitä kopioi.

Paras vaihtoehto lienee töissä sen vittumaisen työkaverin kopiokortilla.

Toinen vaihtoehto on dekoodaaminen, johon löytyy ohjeet EFF:fin sivulta.

2005-11-16T07:28:00.000-08:00

Todella härskiä pelikone modausta.
Satuin netissä Benheck sivulle, ja täytyy sanoa että olen vaikuttunut. Pitäjä on muunmuassa sovittanut Atarinsa (useammankin) kannettavaan muotoon, ja rakentanut Neo Geonsa arcade muotoon.

Tähän ei osaa tavallinen laitebloginpitäjäkään enää sanoa yhtään mitään analyyttistä.

+HC meininki
+Varsin asiatuntevan oloista
-No voisihan sitä toisaalta johonkin muuhun energiansa käyttää

2005-11-11T13:44:00.000-08:00

Uutta tietoa foliopäähineistä.

Foliopäähine on perinteinen keino kaikille vainoharhaisille ihmisille suojautua hallitusten mieleenvaikuttvalta viestinnältä. Foliopäähineisiin törmää usein elokuvissa, kirjallisuudessa ja keskustelupalstoilla.

Nyt MIT:ssä ameriikassa on saatu aivan uutta tieto foliopääineen vaikutuksista. Näuttäisi siltä, että sen sijaan että se ei suojaisikaan kaikilta taajuuksilta, vaan nimenomaan vahvistaisi tiettyjä taajuuksia.

Tutkijat menevät jopa niin pitkälle, että esittävät koko foliovillityksen olevan mahdollisesti hallituksen salajuoni viestien perillemenon helpottamiseksi.

Voidaan tietysti esittää kysymys kuinka puolueetonta tutkimusta MIT:ssä tedään, suosittelen kuitenkin kaikille foliopäähineitä käyttäville samantyyppisten testien järjestämistä.

Testivälineiden hankkiminen voi tosin olla hieman vaikeaa siinä vaiheessa kun itse foliopäähinettä käyttää.

+Foliopäähine on klassikko
+Kannattaa tsekata tuo linkki, paljon siistejä laitteita
-No nuo foliojutu on aina vähän vaivaannuttavia

Pelaa puita vastaan

2005-11-10T19:01:00.000-08:00

Lumberjack peli lienee ensimmäinen jota voit pelata puita vastaan.

Tarvitset vain puupelinhallintayksikön ja pelin jonka voit ladata täältä

Ja lisätietoja newdigitalart sivustolt.

+Jos pikkuveli päihittää sinut joka pelissä, niin ehkä puuta vastaan on paremmat tsäänssit

+Avartaa maailmankuvaa pelata välillä kasvikuntaa vastaan

-Liekö tuossa mitään järkeä kuitenkaan

Oma droidi

2005-11-09T22:17:00.000-08:00

Joskus kun olimme lapsia uneksimme tulevaisuudesta, jossa kaikki lentävät kokoajan ja jokaisella on oma robotti. No kaikkea ei voi saada, mutta nyt Hammacher Shlemmer yrittää meille myydä R2 D2 droideja.

R2 D2 kopio ei ehkä kaikkia toiveitamme toteuta, mutta pyörii senträän ympäriinsä, seurailee sinua ja reagoi ehkä käskyihin.

Tervetuloa retrotulevaisuuteen. Täällä todellisessa tulevaisuudessa robotteja käytetään vain lakimiehinä.

+Ihan kiva

-Täysin tarpeeton

2005-11-09T15:11:00.000-08:00

Nörttiuskottavia koruja.

Oletko liian nörtti ostamaan rakkaallesi koruja joululahjaksi, mutta et vielä tarpeeksi närtti ostaaksesi Linux leivänpaahdinta?

Fractal Spin saattaa ratkaista ongelmasi. Kyseinen firma väsää koruja elektroniikan peruskomponenteista.

+Nörttiuskottavaa
+Kierrätysmeinikiä
-Voi tulla ero
-Vastaavia tuotteitahan näppäräsorminen väsää helposti itsekin

2005-11-09T10:54:00.000-08:00

Taskulamppu.

Taskulamppu on yksi perusvälineistä, joita ilman en koskaan lähde kotoani. Jotenkin olen päätynyt amerikkalaiseen Mag instrumentsin valmistamaan Mini Magliteen. Kyseessä ei ole mikään ihmeellinen tuote, kilpailijoiden led valaisimet saa parhaimmillaan kytkettyä tietokoneeseensa hienosäätöä varten, ja leditekniikka mahdollistaa muutenkin kirkkaammat, tehokkaammat ja pienemmät valaisimet.

Maglitessä on kuitenkin etunsa. Se on mekaaniseen laatuunsa nähden halpa. Käytettynä alle 10 euroa. Kunnolliseen metallikoteloon pakattu ledilamppu maksaa huomattavasti enemmän.

Maglite on selvästikin tehty kestämään kovaa käyttöä. Runko on tukevaa metallia, eikä laite sisällä juurikaan rikkoutuvia osia. Käyttöliittymä on varsin toimiva: lamppu syttyy etuosaa kiertämällä, kiertämällä lisää voi tarkentaa valokeilan kokoa. Miinuspuolena todettakoon ettei valokeila ole millään säädöillä aivan tasainen, mutta mikäpä tässä hintaluokassa olisi.

Vuosien varrella minulla on näitä ollut useampia. Yhtään en ole saanut rikki, monta olen hävittänyt.

Miinuspuolena mainittakoon että tuote ei ole vain amerikkalainen, vaan peiamerikkalainen. Rohkeimmat voivat lukea tuotteen historian firman nettisivuilta, mutta ainakaan euroopassa se ei kenenkään ostohaluja varmasti herätä.

Magliten brändi on muutenkin erittäin vahvasti äijäbrändi. Mini Maglite löytyy jokaisen roudarin vyöltä Leathermanin vierestä, ja isommat lamput ovat teollisuusvartioden suosikkeja. Eikä välttämättä valaistusominaisuuksiaensa ansiosta.

Nettiä selaillessani goog vei minut muunmuassa The martialist nimiselle sivulle josta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet MiniMagliten käytöstä itsepuolustuksessa.

Yllätyksekseni löysin myös sivuja magliten modifioinnista. MonipuolisinKJ:n sivu, jonka säädöt menivät yli minun ymmärrykseni.

Yksinkertaisempia kaupallisia tuotteitakin tuntuu olevan jonkinverran. Myös Phill Elmore the martialist sivulta oli oman lamppunsa modannut.

+Kestävä
+Klassikko
+Kohtuuhintainen
-Vanhanaikainen
-Junttimainen

2005-11-07T03:22:00.000-08:00

Aikakone.

Internetissä kaupataan kaikenlaista. Tämä on jo toinen aikakone, jonka olen nähnyt myynnissä.

Vähän keskeneräinen kuulemma vielä on. Voidaan myös vaihtaa painovoiman kumoavaan laitteeseen.

Hinta on päässyt hieman korkeaksi $300,000,000,001,999.00.

+Aikakone olisi kyllä hyödyllinen
+Näyttäisi pääasiassa kierrätysmateriaaleista valmistetulta
-Aika kallis
-Ei voi käyttää aikamatkailuun

2005-11-06T10:43:00.000-08:00

Mekaaniset peilit. Anonyymi laiteblogin lukija lähestyi meitä linkillä Daniel Rozin mekaanisiin peileihin. Kyseessä on eri materiaaleista valmistetut videokameran, tietokoneen ja servomoottoreiden avulla toimivat interaktiiviset pinnat.

Roz on tehnyt peilejä puusta, roskasta , metallikuulista ja kiekoista.

Kiinnostava idea, noista kuvista ja videoista ei oikein selkeää kuvaa saa. Pitäisi nähdä livenä. Luulin jo hetken nähneeni hänen töitään, mutta ilmeisesti sekoitan hänet toiseen interaktiivisia videoteksia tekevään Danieliin, Pikseliähky 2004 festivaalilla esillä olleeseen Daniel Shiffmaniin

Töissä on kiltämättä hieman samankaltaisuutta: esim. software mirror Swarn.

Mekaaninen peili ratkaisee hyvin kaksi mediataiteen perusongelmaa: Sisällön ongelman, omaa naamaansa on aina kiinnostavaa katsoa sekä interaktion ongelman, mekaanisesti kääntyileviä kappaleita on aina mielenkiintoista seurailla. Varsinkin jos niiden muodostaman kuvan selkeästi voi havaita muistuttavan lähitodellisuutta, ja reagoivan siihen. Bonuksena tulee vielä tekijän mainostama "soothing sound".

+Hauska idea
+Monimutkainen mekaniikka on aina kiinnostavaa
+Näyttely-uskottava
-Melko monimutkainen hopeapojaisiin peilausratkaisuihin nähden

2005-11-03T09:59:00.000-08:00

Härskiä nintendo modausta.

Internetin yksi hienouksia on se, että sieltä löytyy harrastajia mille tahanbsa asialle maailmassa. Niikuin vaikka Nintendo modaukselle. Game grll sivulla kerrotaan yksityiskohtaisesti kuinka rakennat oman kannettavan Nintendosi.

Myös muita projekteja löytyy

+Hyvä meininki
+DIY uskottava
-tarvikkeet voivat olla suomessa hankalammin löydettävissä

2005-11-03T06:34:00.000-08:00

Paris Hilton paljastunut androidiksi

OhGizmon kirjoittaja David Bonze on paljastanut seurapiirihahmo Paris Hiltonin olevan androidi ulkoavaruudesta. Hän päätyi tähän päätelmään analysoituaan tämän Paris hiltonin kasvokuvia esittelevän sivuston materiaalia.

" But hell. It’s worth it. Here, you have definitive proof that Paris Hilton is an android from outer space with deficient artificial intelligence. See, it seems her facial expressions have unfortunately been frozen into one, single, somewhat bland look of pseudo-amusement."

+Jotain hyväähän siinä Paris Hiltonissa täytyy olla kun se niin monia kiinnostaa
+Hauska kuvasarja
-Jotenkin vaivaannuttavaa

2005-11-02T01:32:00.000-08:00

Junan vessa
Laitteiden myynti-ilmoituksissa törmää aina välillä kuvaukseen "Toimii kuin junan vessa". Laiteblogi lähti siis selvittämään paikan päälle, miten junan vessa toimii. Käsitykseni mukaan kyseinen sanonta viittaa nimenomaan näihin vanhempaa mallia oleviin vessoihin. Sanonta "Toimii kuin Pendolinon vessa" merkitsisi jo jotain aivan muuta.

Pendolinon vessassa on liikaa sähköisiä osia, niinkuin Pendolino junassa yleensäkin, että se voisi toimia luotettavasti vaativissa suomalaisissa olosuhteissa.

Junan vessan toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen. Tarpeet tehdään niille varattuun pönttöön jonka jälkeen painetaan jalalla pöntön vieressä olevaa vipua. Tällöin tarpeet huuhtoutuvat avautuvasta luukusta raiteille.

Junan VC on varsin toimintavarma. Mekaanisesti kyseessä on oikeastaan vain hieman hienostuneempi versio reiästä lattiassa. Vandaali ilman voimatyökaluja ei pysty tämän koneiston toimintaan vaikuttamaan millään lailla.

Voi kuitenkin syystä kysyä, miksi kukaan haluaa mielikuvan keinoin yhdistää myymänsä tuotteen ja junan vessan. Junan vessa on kuitenkin yleensä melko vastenmielinen paikka. Toimintavarmat asiat lienevät maailmassa siinäväärin vähissä, että junan vessa metafora on ainut mahdollinen.

+Toimintavarma
+Tyylikkäät materiaalivalinna
+Oikea meininki
-Hieman epämiellyttävä käyttää

2005-11-02T01:04:00.000-08:00

Polttokennoja digikameraan

Vuonna 1839 Sir William Groven keksimä polttokenno on laite jota tänäpäivänä vielä harvemmin näkee. Kyseessä on akun korvaava järjestely, jossa esim. nestemäisellä vedyllä tuotetaan energiaa. Ongelmina ovat toistaiseksi olleet korkeat tuotantokustannukset ja vedyn jakelu.

Nyt ilmeiseti Canon on ratkaisemaisillaan näiutä ongelmia, sillä se on jo messuilla esitellyt digikameroihinsa sopivia polttokennoja. Kyseessä ei tosin ole vielä olleet tuotantoversiot .Polttokennoja on tulossa niin järjestelmäkameroihin, isompiin kompaktikameroihin kuin
kannettaviin printtereihinkin.

Polttokennoa käyttämällä voidaan saavutettaa akkutekniikkaan verrattuna huomattavasti pitempiä käyttöaikoja. Saa nähdä kannattaako se. Riippunee siirrytäänkö paljonpuhuttuun vetytalouteen oikeasti, vai jäävätkö prototyypit suunnittelijoiden työpöydille. Pelkkien digikameroiden lataamiseksi tuskin vedynjakeluverkostoa tullaan rakentamaan.

Tech on artikkeli aiheesta

+Pitkä käyttöikä
-Vedyn jakelu

2005-11-01T09:24:00.000-08:00

Turbiinisubwoofer

Jos sinun subwooferisi toimii vielä pahvikartiolla ja magneetilla, niin olet auttamattomasti ajasta jäljessä.

Eminent Tech TRW 17 on "infrasoninen" kaiutin, joka siirtää ilmaa huomattavasti kartioelementtejä tehokkaammin. Toistokäyrän pitäisi olla tasainen yhteen hertsiin asti, eli melkoo alas. Ihmisen kuuloalue alkaa noin kahdestakymmenestä.

Sisustajan kannalta Eminent Tech TRW 17 asennetaan ullakolle, tai kerostalossa naapurin puolelle. Sieltä sitten reikä kuunteluhuoneeseen, ja volyymi kaakkoon.

Miinuspuolena mainittakoon, että kyseessä ei ole kauhean edullinen tuote. Hintalapussa lukee 12900$. Tulossa on kuitenkin pienoisversioita esim autokäyttöön, joiden pitäisi olla hieman edullisempia.

Sonicflaren juttu aiheesta
OhGizmon juttu aiheesta

+Suorituskyky
+Ennakkoluuloton design
-Hieman monimutkainen asentaa
-Kallis
-Liian suorituskykyinen

2005-11-01T09:10:00.000-08:00

Seinä PC

Toistaiseksi henkilökohtaiset tieokoneet on jaettu pöytäkoneisiin, ja kannettaviin tietokoneisiin. Nyt laitteiden koon pienentyessä on markkinoille ilmantunut uudenlaisia innovaatioita.

Esimerkiksi seinätietokone. Ei niin että kone olisi seinän kokoinen niinkuin tieteiselokuvissa, vaan niin että kone mahtuu seinään upotettavaan pistorasiaan.

Lisää tietoja vaikka täältä

+Vaikeampi varastaa
+Pieni
+Ei vie pöytätilaa
+Hauska idea
-Ei voi siirtää
-Melko vaatimaton suorituskyvyltään

2005-10-28T13:25:00.000-07:00

Holgateippaus 2.0
Holgateippaukseni on edennyt versioon 2.0. Tälläkertaa olen valinnut teipiksi valoa vähemmän läpäisevän ilmastointiteipin.

Myös muotoilua on uudistettu. Tälläkertaa tavoitteenani oli nopea ns. urheiluteippaus. Kiireisenä kuvaajana en voi ruveta teippaamaan kameraa uudestaan kesken kuvaustilanteen, joten teippaus täytyy voida avata ja sulkea mahdollisimman helposti.

Valitsin teippaukselle ns. paljemallin, jolloin teippi tulee hieman reunan yli muodostaen palkeen. Tällöin luukun voi avata irrottamatta teippejä. Huomaa että sisäsaumoissa on käytetty mustaa teippiä, ja ulkopinnoilla valkoista.

Vielä kakkosversiokaan ei ole yleisilmeeltään kauhean viimmeistely, mutta toivottavasti toimittaa tehtävänsä.

Luukkuna toimii jo ykkösversiosta tuttu tulitikkuaskin kansi.

Kakkosversion teippaus alkaa olla hieman lähempänä sitä mitä haen. Sivujen tilkitseminen tässä mallissa jää lähes kokonaan tekemättä, ja muitakin myönnyttyksiä käyttömukavuudelle ja nopeudelle on tehty tiiviyden kustannuksella.

Ilmastointiteippi on monella tapaa parempi materiaali kuin viimeksi käyttämäni maalarinteippi, mutta luulen että joudun vielä yhdistämään teipin johonkin muihin materiaaliratkaisuihin optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi.

Myös teippauksen ulkonäköön voisi panostaa enemmän.

+Nopea käyttää
+Takakantta ei hävitä niin helposti sen ollessa aina teipattuna kameraan
-Ei kauhean tiivis
-Ruma

2005-10-28T10:04:00.000-07:00

Holgakuvia
Tänään skannailin hieman holgakuvia. Skannerina toimi Epson 2400 tasoskanneri.

Skannerin negatiivejä skannaava valokansi on juuri ja juuri keskikoon negatiivin kokoinen. En tiedä mikä todellinen skannausalue on, mutta käytetävissä olleella Linux ohjelmistolla en ainakaan minä saanut aivan koko kuva-aluetta esille.

Mutta mennäänpä niihin kuviin:

Alkuun kaupunkinäkymä Vallilasta.

Kuvan nurkissa on huomattavissa Holgan optiikalle tyypillistä tummumista. Kuvan sävyala on aikalailla pastellinen. Johtunee joko käytetystä filmistä (vanhentunut Kodak Portra 160 NC) tai sitten skannauksesta. Taustalla sijaitsevasta säleiköstä voi huomata suorien viivojen hieman käyristyvän reuna-alueilla.

Tästä kuvasta näemme miten tärkeää Holgan teippaaminen on. Valvuodot reunoilla ja kuvan laitaan valottunut filminumerointi kertovat puutteellisesta teippauksesta.

Tätä kuvaa tarkastellessamme voimme huomata skannerin valojakauman paikoitellen vaihtelevan. Keskellä kuvaa mäkyvät vaalemammat raidat eivät näkyneet alkuperäisessä negatiivissä, eivätkä toisessa skannauksessa.

Tämä kuva kuitenkin näytti kiinnostavammalta, joten päädyin tähän.

Ensivaikutelmani Holgakuvauksesta on varsin positiivinen. Kyseessä ei liene paras mahdollinen väline moneenkaan tarkoitukseen, mutta hyvin kiinnostava ja omalaatuinen valokuvauslaite.

Holgalla kuvaaminen vapauttaa kaikenlaisesta vakavasta asennoitumisesta valokuvausvälineisiin. Holgan säätömahdollisuudet ovat hyvin minimaaliset, ja lopullisen kuvan syntymiseen vaikuttavat tekiät hyvin kaoottisia.

Täytynee nyt viikonloppuna ottaa Holga käyttöön, ja testailla vähän sen mahdollisuuksia.

Testissä käytetty skanneri sopii sinänsä hyvin Holgatyöskentelyyn, mutta vakavaan kuvankäsittelyyn en kenellekään suosittele.

Skanneri:
+Ilmeisesti kohtuuhintainen
+Skannaa keskikoon negatiivit (lähes kokonaan)
+Soveltuu hyvin Holgatyöskentelyyn
-Epäluotettava
-Soveltuu huonosti muuhun työskentelyyn

2005-10-27T14:32:00.000-07:00

Mitä musiikkia sinun WC järjestelmäsi soittaisi?
Teemu Antero oli bongannut japanilaisen WC järjestelmän specsit.

Hyvältä kuulostaa, kaikki toimii automaattisesti alapesua myöten, ja musiikkia vois soittaa kätevästi omalta sd-kortilta.

+Kuulostaa aika luksukselta
+Japanilainen
+SD-korttipaikka
-Varmaan kallis
-Täysin hyödytön
-Turhat komponentit lyhenävät huoltoväliä

2005-10-27T08:44:00.000-07:00

Entä osaako se paahtaa leipää?

Törmäsin Jyrin savupiippupäiväkirjassa mainintaan leivänpaahtimen ja tietokoneen yhdistelmästä.

Kyseessä on Technologic Systemsin ts 7200 pohjainen pienoistietokone, joka väiteiden mukaan siis todella paahtaa leivät. Paahtumista odotellessa voikin sitten vaikka kuunnella MP3 musiikkia. Käyttöjärjestelmänä toimii NetBSD.

Itse en yleensä arvosta suuresti useita asioita tekeviä laitteita: paras laite on yleensä pelkästään jonkin nimenomaisen toiminnon suorittamiseen suunniteltu väline. Leivänpaahdintietokone kuitenkin vaikuttaa kiinnostavalla tavalla typerältä, etten voinut jättää laiteblogiin lisäämättä.

+Viihdyttävällä tavalla tyhmä idea
+Mahdollisuus nostaa nörttiuskottavuuttaan
-Täysin hyödytön asia
-Kestääkö kuumuutta ja leivänmuruja?
-Ei kaupallisessa levityksessä
-Kunnollisen näytön puuttuminen rajoittaa monien sovellusten käyttöä
-Ei sinänsä oikea laite, vaan enemmänkin mainoskikka

2005-10-27T00:55:00.000-07:00

Liittimet
Kun puhutaan laitteista, niin koskaan ei pidä aliarvioida liittimien merkitystä. Tänäpäivänä suositaan pieniä moninapaisia liittimiä, kuten miniplugeja, minidinejä, mini USB liittimiä, ym. Kaikki on pientä, mahdotonta normaalioloissa kolvata ja mahdotonta myös normaalikäytössä pitää ehjinä.

Onkin siis aika esitellä teille kunnollinen liitin.

Kyseistä liitintä valmisti aikoinaan Amphenol , joka vieläkin valmistaa monenlaisia liittimiä tosin valitettavasti ei enää tätä tyyppiä.

Kuten kuvasta huomaa, ovat liittimen koskettimet sijoiteltu riittävän etäälle toisistaan. Näiden kolvaaminen onnistuu helposti myös kentäolosuhteissa ja/tai alkoholin vaikutuksen alaisena.

Kyseessäolevien liittimien saatavuus on tänäpäivänä hieman heikko. Itse ostin kuvassa näkyvn kasan Emmauksen kirpputorilta hintaan 0,50e. Myyjä hetkenaikaa tosin pohti tarkoittaako tuo pussin kyljessä oleva hinta yhtä liitintä, vai koko pussia. Edullista joka tapauksessa. Kaupanpäälle tuli kourallinen releitä ja pari DIN- liitintä.

Liitin ei ole kauhean yleinen. Sitä käytetään esimerkiksi Kodakin diapojektoreissa häivelaitteiden liittämiseen. Miinuspuolena todettakoon että liittimestä puuttuu varsinainen lukitus, joka on yleinen suuremmissa lattaliittimissä. Tästä johtuen johdot täytyy rajummassa käytössä teipata kiinni.

Rankempaan käyttöön löytyy Amphenolin nykyvalikoimasta erilaisia sotilas ja ilmailu käyttöön suunniteltuja liittimiä (kts video)

Tuota vanhaa lattaliitintä kannattaa kuitenkin ostaa jos jostain tulee vastaan. Se on tukeva, kestävä ja miellyttävä käyttää. Usein myös kohtuuhintainen. Sopii laitteita rakentelevalle, tosin ei ehkä maailman monikäyttöisin liitin kokonsa vuoksi.

+Erinomaista laatutyötä
+Helppo käyttää/huoltaa
+Näyttää hyvältä
+Voidaan käyttää vähän tuhdimpienkin signaalien kanssa
-Saatavuus
-Vähän kömpelö
-Aika harvoin tarvittava

2005-10-26T11:41:00.000-07:00

Yashica Mat 124 G

Kerran oli aika, jolloin kaksisilmäiset peilikamerat hallitsivat maailmaa, Saksalainen Rolleiflex kuninkaanaan ja Japanilainen Yashica kustannustehokkaana kansankamerana. Termi kaksisilmäinen peilikamera viittaa kameran rakenteeseen: siinä on kaksi objektiiviä, toinen vaslottaa kuvan filmille ja toinen heijastaa kuvan peilin kautta etsinlasille.

Kaksisilmäisellä peilikameralla kuvattuiin aikanaan kaikkialla studiosta urheilukisoihin tai valtamerten syvyyksiin. Niiden valta-aseman mursi lopulta kinofilmin yleistyminen, ja keskikoon yksisilmäiset kamerajärjestelmät vaihtolinsseillä, kuten esimerkiksi ruotsalainen Hasselblad.

Minun ensimmäinen kokemukseni Yashicasta oli isäni vanha Yashica D. Varsin ihastuttava laite, joka sytytti kiinnostukseni kaksisilmäisiin peilikameroihin. Jonkinaikaa hyvinkin aktiivisesti kyseisellä laitteella kuvattuani tosin havaitsin objektiivin piirron melko vaatimattomaksi.

Yashica Mat 124 G taas tuli minua vastaan hietsun kirpputorilla. Kunto oli huono, mutta hinta edullinen. Pakollisen huollon jälkeen kamera olikin köyhdyttänyt minua parinsadan euron verran.

Ihastuin kameraan välittömästi: kolkko, hieman safarihenkinen ulkoasu, miehekäs latausvipu (kuuntele sample), hyvä käyttöergonomia ja halpa hinta. Tässä on laite minulle.

Kyseinen malli on lajinsa viimeinen. Sitä valmistettiin vuodesta 1970 vuoteen 1985, eli huomattavasti varsinaisen kultakauden jälkeen. Tähän malliin selvästi panostettiin: kamera sisälsi valotusmittarin, suljinta ei tarvitse enää virittää erikseen, vaan viritys tapahtuu filminsiirtovivusta. Optiikka on edeltäjiään huomattavasti parempi.

Tässä on kopioitu kaikki mikä Rolleiflexistä voidaan japanilaisessa kameratehtaassa kustannustehokkaasti kopioida. Maailman paras kamera tämä ei ole, eikä sitä edes yritä ollakaan. Etsinkuva on samea, eikä kameran mekaaninen laatu ole mitenkään ihmeellinen. Kaikesta huolimatta edullinen kamera varsin hyvällä optiikalla keskikoon filmille (6cm x 6cm). Miellyttävä ja yksinkertainen käyttää.

Yashica-Mat on sympaattinen joka kerää kiinnittää takuulla digileluihin tottuneiden ihmisten huomion. Silti kameralla voi kuvata varsin huomaamattomasti, sillä sitä ei nosteta silmien tasalle, vaan kuvaus tapahtuu niinsanotusti lonkalta.

Suosittelen kaikille keskikoon kuvaamisesta kiinnostuneille. Jos raha ei ole ongelma, niin sitten Rolleiflex, jos raha ON ongelma niin sitten vaikka Yashica D tai C. Myös Minoltalta ja Mamiyalta löytyy varsin kiinnostavia malleja.

Kaksisilmäisistä peilikameroista löytyy Ossi Asikaisen kirjoittama artikkeli täältä.

+Filmikoko 6x6
+Hinta/laatu
+Helppo käyttää
+Nykypäivänä varsin omalaatuinen valinta
-Mekaaninen laatu
-Samea etsinkuva
-Kopio

2005-10-23T23:16:00.000-07:00

Suodatin vaatteiden läpi kuvaamiseen

Internettiä surffaillessani törmäsin artikkeliin vaateiden läpi kuvaamisesta. Varsin perinteikäs aihe, joka on kiehtonut ihmismieltä läpi vuosisatojen, heijastuen niin taiteisiin kuin tieteisiinkin.

No nyt väitetään että tälläinen tuote ostamalla se sitten onnistuisi.

Tekniikkaa on selvitelty hieman tarkemmin täällä.

Itselleni jäi hieman epäselväksi onko kyseessä jotenkin erilainen väline, kuin tavallinen infrapuna-filtteri.

Niin ja ennenkuin revitte pelihousunne, niin kannattaa tsekata yhteensopivuus sivu, ja muut tekniset yksityiskohdat sivulta.

Ei se taida ihan niin yksinkertaista hommaa vielä olla kuin scifitarinat antavat odottaa.

+ vaatteidenläpi näkeminenhän on peiinteinen jokapojan unelma
+ onhan se hionoa että tekniikka kehittyy
- sadetakkimiesten hommiksihan tuo menee
- käytännön toimivuudesta vaikea vakuuttua pelkästään tuon sivuston perusteella

2005-10-19T06:36:00.000-07:00

Melloman
Sain sähköpostiini urlin kiinnostavan tuntuisesta laitteesta. Sen nimi on Melloman ja sen on valmistanut Mike Walters.

Kyseessä on Mellotron nimisen soittimen inspiroimana valmistettu laite.

Mellotronilla on hyvin tärkeä osuus musiikin lähihistoriassa. Toisaalta se oli tärkeä askel siirryttäessä kohti samplaamista ja toisaalta kyseessä on sinällään erittäin omalaatuinen soitin, joka on ollut hyvin tärkeässä roolissa niin populaaria kuin taidemusiikissakin.

Mellotron on kosketinsoitin jossa jokainen kosketin soittaa magneettinauhalle tallennetun äänen. Soittimen rakenne on melko monimutkainen, parhaiten sitä selvittää tämä flash demo.

Melloman on kosketinsoitin jossa koskettimilla soitetaan C-kasetille tallennettuja nauhaluuppeja. Toisin kuin Mellotronissa, Mellomanissa nauha juoksee kokoajan, ja koskettimisto vain miksaa hautun saundin esille.

Mellotron syntyi aikoinaan edistysuskoiseen musiikkiteknologian jatkumoon vastaukseksi kysymykseen miten tulevaisuuden musiikkia voitaisiin tuottaa. Melloman on syntynyt musiikkiteknologisen kliimaksin jälkeiseen aikaan, vastaukseksi kysymykseen mitä näille kaikille vanhoille romuille voisi tehdä.

Molemmat laitteet antavat yhden kiinnostavan näkökulman aikansa polttavaan kysymykseen.

Melloman on saavuttanut runsaasti huomiota erilaisissa blogeissa ja sähköpostilistoilla. Tekijä mainitsee jopa Genesis P.Orridgen ottaneen yhteyttä. Olivat kuulemma Throbbing Gristlenkin kanssa oman Mellotronkopion kuusikymmentäluvulla rakentaneet.

Monet ovat, ja sehän tässä juuri hienoa onkin. Samalla tapaa kuin Mellotronin hienous ei suinkaan peruistu siihen miten hyvin se onnistuu toistamaan viulun äänen, vaan päinvastoin siihen kuinka kummallisesti se sen tekee, niin erilaisten Mellotron kopioiden hienous perustuu niiden diversiteettiin.

C-kasetti on yksi tämänhetken kuumimpia medioita, laitteita ja äänitteitä on runsaasti saatavilla halvalla tai ilmaiseksi. C-kasetin brändi on kohdallaan, useimmilla meillä on jotain nostalgisia tunteita kyseistä formaattia kohtaan. Se on myös juuri sopivasti unohtunut pois arkikäytöstämme, että sen näkeminen jossain yllättävässä yhteydessä kiinnittää huomiomme.

Itseäni hieman ihmetyttää Waltersin innostus saada nimenomaan alkuperäisiä mellotronääniä kaseteilleen, ja Beatles kappaleiden soittaminen esimerkkikappaleiksi. Liika retroilu vie helposti pseudomorfoosin puolelle.

Mutta kaikenkaikkiaan hieno laite, hauska idea ja hyvä viimmeistely.

Laiteblogi onnittelee.

+ kaikkihan haluaisivat mellotronin
+ hot DIY action
+ Hyvää uusiokäyttöä MP3 soitinten syrjäyttämille walkmaneille
+ hyvä yksinkertainen idea varastettavaksi

- tasapainottelu innovatiivisuuden ja retrouskottavuuden välillä on vaikeaa
- se ei ole minun

2005-10-19T05:03:00.000-07:00

Nintendo Donkey Kong game & watch

Tänään viihdytin itseäni pelaamalla muutaman pelin Donkey Kong elektroniikkapeliä. Kyseessä on vuonna 1982 valmistunut taskuversio suositusta kolikkopelistä.

Tämän pelin kohdalla voidaan oikeutetusti puhua klassikosta. Kyseessä on hyvin yksinkertaisilla elementeillä rakennettu hyvin miellyttävä ja addiktiivinen peliväline.

Ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi kuvaamaan kyseistä välinettä on laadukas. Kyseessä on hyvin suunniteltu ja toteutettu laite, joka toimii hyvin siinä käyttötarkoituksessa johon se on suunniteltu. Vielä nytkin vuonna 2005, ostettuna yhdellä eurolla kirpputorilta.

Käytössä kyseinen laite selvästikin on ollut, paristokotelon kansi on hukkunut ja kannen lukitus hajonnut. Silti laite toimii lähes yhtä hyvin kuin uusi.

Kyseessä on peli jolla on myös kulttuurihistoriallista merkitystä. Kyseinen peli on vaikuttanut suuresti pelisuunnittelun historiaan, sille on ilmestynyt lukematon määrä jatko-osia ja kopioita, sekä sen sankari Mario on noussut itse peliä suositummaksi ja tunnetummaksi hahmoksi lukuisien spinoff peliensä johdosta.

Myös muotoilussa Donkey Kongin vaikutus näkyy esimerkiksi viimeisimmässä Nintendon taskupelissä.

Suosittelen kaikille, paitsi peliriippuvuudesta kärsiville.

Linkkejä:

Quarter arcade
Game and watch

+ kätevä koko
+ populaarikulttuuri ikoni
+ toimiva kokonaisuus

- vähän monotoninen pitemmänpäälle
- saatavuus
- pitäisihän sitä ihmisellä parempaakin tekemistä olla

2005-10-18T00:08:00.000-07:00

circuitbending

Circuitbending tuo yhden tuoreen lähestymistavan laitekulttuuriin. Perusajatuksena on ottaa mikä tahansa ääntäpäästävä patteritoiminen laite, ja muuttaa se joksikin täysin uuddelaiseksi soittimeksi.

Puristisimmillaan bendaaminen luottaa täysin luoviin prosesseihin, unohtaen kaiken teoriatiedon sähköstä, elektroniikasta ja äänestä. Yleisimmin onnistunut bendaus syntyy kokemuksen tuoman ymmärryksen, jonkinlaisten teknisten perustietojen ja internetistä löydettyjen muitten bendaajien kokemusten synteesinä.

Circuitbendaamiseen pääsee mukaan hyvin helposti. Tarvitaan vain mikä tahansa ääntätuottava lelu, pieni kolvi, tinaa ja harastuksen edetessä jonkinlainen valikoima elektroniikan peruskomponenttejä.

Alkuun pääsee avaamalla laitteen ja vaikkapa tekemällä satunnaisia oikosulkuja erilaisiin paikkoihin. Pedantimpaa lähestymistä kannattavat voivat hankkia jonkin paljon bendatun laitteen ja hakea internetistä kyseiseen laitteeseen valmiiksi suunniteltuja bendauksia.

Siitä homma sitten etenee: lisäillään potikka sinne, valovastus tänne ja bodycontactpoint tuonne ja jossain vaiheessa on koossa joko mieletön ennennäkemätön soitin tai kasa muodviromua.

Koskaan ei voi tietää.

Niin ja alussa mainitsion että kannattaa bendata vain paristoköyttösiä laitteita. Verkkovirtalaitteet saattavat muuttua vaarallisiksi, ja normaalilla pikkumuuntajalla varustetutkin saattavat muuttua arvaamattomiksi.

Varsin hyvät ohjeet löytyy Chazalan Circuitbend sivulta

+ innovatiivisuus
+ yllätyksellisyys
+ kierrätys
+ hyvää puhdetyötä kaikille digitaalitekniikkaan kyllästyneille
+ iso skene maailmalla

- laitteet usein vaikeasti hallittavia
- kokaan ei tiedä mitä saa
- köyhät lapset eivät saa enää leluja kirpputoreilta
- Eihän tuo lelujen kolvaileminen samallatavalla miehekästä ole, kuin vaikka avolava-autojen hitsaaminen tai konetuliaseiden purkaminen ja kokoaminen silmät kiinni
- iso skene maailmalla

2005-10-17T13:00:00.000-07:00

Salamatestausta.

Nyt on sitten salama hankittu. Ensimmäistä kertaa elämässäni omistan salaman joka toimii yhdessä kameran valonmittauksen kanssa. Tähänasti olen aina mitannut salama erillisellä mittarilla.

Jo joskus neljä vuotta sitten ollessani kuvaamassa eräissä juhlissa, Kullervo Koivistoinen totesi minulle minun valonmittausponnisteluja aikansa seurattuaan: "siirtyisit kuule poika nykyaikaan".

Ja nyt on sitten siirrytty. Muutosvastarinta on selätetty ja astun mieli avoimena uusiin haasteisiin.

Ensivaikutelma laitteesta on innostunut. Kun salaman kiinnttää kameraan ja pistää päälle, niin johan sillä räpsii ihan kelpo kuvia. Tarkennuskin tuntuu toimivan paremmin salaman apuvalon ansiosta.

Seuraavaksi iskee hämmennys. Laitteessa on paljon pieniä nappuloita ja suuri näyttö jossa vipeltää jos jonkinlaista merkkiä. Käyttöohjeita en tietenkään käytetyn laitteen mukana saanut, mutta onneksi ne löytyvät esim. täältä.

Aivan niin nykyaikainnen minusta ei silti ole tullut että lukisin ohjekirjan PDF muodossa. Täytynee odottaa että saan nivaskan tulostettua jossain. Kyllähän minä tiedän että kaikenlainen ohjekirjojen lukemninen on aika arveluttavaa, mutta tämä vaikuttaa jotenkin laitteelta jonka ohjeet kannattaa lukea.

Kun olen tottunut itse mittaamaan salaman, olen myös ollut varsin hyvin perillä salamavalon ja vallitsevan valon tasapainosta. Nyt olen automatiikan armoilla, aivan niinkuin kameran ensimmäistäkertaa käsiinsä saava aloittelija.

No pikkuhiljaa testailemalla erilaisilla asetuksilla ja erilaisissa asennoissa siihen alkaa saada jonkinlaista tuntumaa. Kovasti tuntuu vielä olevan opettelemista.

Ensivaikutelman pohjalta arvioiden:
+ varmatoimisen tuntuinen
+ yllättävän hyviä tuloksia täysin automaatilla
+ tehoa riittää heijastettunakin

- käyttöliittymä hieman sekava
- nappulat liian pieniä
- välähdyspään kääntäminen kahden napin takana, hidastaa käyttöä.

2005-10-17T05:00:00.000-07:00

Salama
Tänään ostin uuden laitteen. Kovin henkilökohtaista arviota en vielä pysty antamaan, sillä en ole vielä ehtinyt noutamaan.

Kyseessä on valokuvaukseen käytettävä salamalaite. Laitetta käytetään erilöaisten kohteiden valaisemiseen.

Valitsemani malli oli Canon speedlite 550EX. Ei aivan uusimpia malleja (1998), mutta niitä harvoja jotka toimivat ongelmattomasti Canonin uusien digitaalisten järjestelmäkameroiden kanssa.

Kyseessä ei ole puhtaasti laitteena huippukiinnostava esine, mutta odotan saavani suorituskykyisen käyttöesineen. Tiettyä uskottavuutta sille tuo sen yleisyys ammattikäytössä. Vielä tänäpäivänäkin kyseistä mallia voi bongata isoinakin parvina suurempia uutistapahtumia esittelevistä uutisfilmeistä.

Jokainen voikin tänään iltauutisia katsellessaan todeta "Hei, eikös tuo ole Canon speedlite 550EX, se sama salama kuin sillä laiteblogia pitävällä tyypillä."

Minä pyrin siihen mennessä raportoimaan hieman ensikäden kokemuksia.

Arvioni puhtaasti odotuksien perusteella:

+ yhteensopivuus eri Canon malleihin
+ käsisäädöt
+ tehokas
+ jotain mystisiä infrapunasynkkamahdollisuuksia (lisävarusteilla)
+ TV:stä tuttu

- aika isokokoinen ja painava
- käytetty ammattikäytössä ollut yksilö
- hieman tylsä, Canonin brändi tuo väistämättä mieleen toimiston

2005-10-16T04:29:00.000-07:00

päivän laiteblogivinkki

Gizmoto tarjoaa paljon laitteita, ja jonkinverran poseeraavia mimmejä. Laitteet ovat valikoima kiinnostavia kiinnostavia digitaalitekniikan uutuustuotteita. Mimmit poseeraavat esimmerkiksi I-pod suussa.

+ paljon laitteita
+ hyvin tehty
+ useita kielivaihtoehtoja

- digitaalikeskeinen
- eihän noita esiteltyjä laiteita oikein mihinkään tarvitse

2005-10-16T02:56:00.000-07:00

Holgateippaus versio 1.0

Ensimmäiset Holgafilmit saatuani totesin kyseisen kameran tarvitsevan hieman teippaamista. Erityisesti aurinkoisella ilmalla filmille tuntui valottuvan takakannen luukun kautta näkyvä filminumerointi.

Koska luukkua tarvitaan filmiä kelatessa, teippasin päälle tulitikkuaskin kannen joka voidaan tarvittaessa kääntää sivuun.

Kysessä on teippausversio 1.0, jonka tein sillä hetkellä käsillä olevilla tarvikkeilla. Maalarinteippi jota käytin, ei juurikaan estä valon pääsemistä minnekään. Tässävaiheessa tärkeimmäksi tehtäväksi arvelin tuon nimenomaisen luukun peittämisen.

Seuraavaan teippausversioon ajattelin käyttää valoa läpäisemätöntä teippiä.

+ edullisuus
+ saatavuus
+ riittävän ruma ulkonäkö estää varkauksia

- ei todennäköisesti pidä juurikaan valoa
- hankaloittaa filmin vaihtamista huomattavasti
- ei kovin seksikkään näköinen (riippuu tosin mistä tykkää)

2005-10-15T01:57:00.000-07:00

pullonavaaja

Viikonloppuna suomalaisen elämäntavan ylläpidon kannalta tärkein tekninen apuväline lienee pullonavaaja.

Tämän nimenomaisen kappaleen minulle lahjoitti eräs armeijan metallimiehenä toiminut tuttavani. Materiaalina on käytetty jonkin isomman aseen hylsyä.

Käyttöergonimialtaan kyseinen väline on yllättävän miellyttävä. Huolimatta hieman karusta ulkonäöstä, avaaja asettuu käteen erinomaisesti. Itse ovaaminen on jo suorastaan juhlavaa. Avaajan innovatiivinen muotoilu takaa oikean avaamisasennon helposti vielä useammankin avauksen jälkeen. Avaajan kärki tuntuu hakeutuvan korkin reunan alle kuin itsestään. Myös vipuvarsi on juuri oikean pituinen, ja avaaminen sujuu tasaisesti ja varmasti.

Yhteenvetona todettakoon että kyseessä on erinomainen yleisavaaja kotiin, mökille tai esim. kerhotiloihin. Matka-avaajaksi paljon liikkuvalle en tätä avaajaa suosittele hankalahkon muotonsa vuoksi. Voi olla myös vaikea kuljettaa esim. lentokoneeseen.

+ ylivoimainen avaustuntuma kokoluokassaan
+ kotimaista käsityötä
+ 100% kierrätysmateriaalia
+ miehekkään sotilaallinen ulkoasu
+ valmistettu salaa työaikana

- hankala kuljettaa
- miehekkään sotilaallinen ulkoasu
- saatavuus
- ei täytä kirjoittamiani laitteen kriteerejä komponenttien määrän osalta.

2005-10-14T04:53:00.000-07:00

Lavallinen romua:
Tomi siivosi asuntoaan, ja löysi lavallisen Jussi Kylätaskun kuolinpesän lahjoittamia laitteita.

Varastoimme romun työhuoneellemme muun romun sekaan.

Romua oli kohtuullisen runsaasti, joukossa jokunen ihan laadukkaan oloinenkin laite. Miinuspuolena todettakoon että eivät ilmaisesti toimi. Tämän voi toisaalta nähdä myös etuna: laitteet voi harmitta pistää osiksi ilman että tarvitsee pohtia olisiko siitä sittenkin ollut johonkin sellaisenaan.

+ varmaankin sisältävät jotain käyttökelpoisia komponenttejä
+ määrällisesti runsas
+ ainahan noita on hyvä olla varalla
+ peräisin kulttuurikodista

- vähän tilaavieviä
- ongelmajätettä
- rikki
- ei ehkä maailman laadukkaimpia laitteita kaikkiaan

2005-10-13T06:41:00.000-07:00

Mixtape tänään libertessä

Tänään suosittelen kaikille laitteiden ystäville suunnaksi Liberte klubia kolmannellalinjalla.

Tarjolla on C-kasetti meininkiä, Diakuviua ja kokeellisen elekktroniikan seura.Maksaa kait 2 euroa. Laitteita pitäisi olla koko rahalla. Noista kauniista naisista en tiedä, se onnoita Johnny Suorlahden läppiä.

2005-10-13T05:11:00.000-07:00

Hewlet & Packard signal generator 606A

Eilen työhuoneella poiketessani nappasin kuvat tästä yhdestä suosikkilaitteistani. Ajatella, että tälläisiä tuotteita HP tuotti maailmaan ennen muovisia digikamerajäljennöksiä ja kertakäyttötulostimia.

Tässä on kuitenkin kyse varsin hyvin rakennetusta pääosin putkilla toimivasta laitteesta.

Ensivaikutelmaa laitteesta voisi kuvailla sanoilla konstailematon jatukeva. Käyttöliittymä on varsin selkeä, runko on metallia ja paino yli kaksikymmentä kiloa.

Tiedän laitteesta melko vähän, internetistäkään en löytänyt muutakuin tämän sivun kyseisen mallin seuraajasta, 606B:stä. HP museosta.

606A On tullutmarkkinoille vuonna 1959. Kyseessä oli ilmeisesti aikanaan verrattain ylivoimainen laite, muuten kuin kokonsa suhteen:

"Hewlett-Packard's model 606A, announced in 1959, swept past all of them [other signal generators]. Other than perhaps its size, there is little to fault. Its tuning dial has the feel of a top-notch communications receiver, the controls are well thought out, it is stable and reliable, and it uses no exotic tubes." (Alan Douglas, Tube Testers and Classic Electronic Test Gear)

Meidän käyttöömme laite päätyi joskus muutamia vuosia sitten. Ostimme isomman paketin vanhoja laitteita, kappalehinta jäi jonnekin parinkympin kieppeille. HP oli laitteista esineenä kiinnostavin, ja ilmeisesti keräiltävin. Maailmassa on olemassa HP keräilijöitäjotka näitä laitteita itselleen haalivat.

Kauhean hyödyllinen tuolaite ei meidän käytössämme ole ollut. Se kun tuottaa lähinnäkuuloalueen yläpuolelle asettuvia signaaleja. Muutamassa projektissa se meillä kuitenkin on ollut mukana, lähinnä moduloimassa jotain muita laitteita.

Villellä on myös joku HP audio signal generator, joka ehkä soveltuu hieman paremmin meidän tarpeisiimme, mutta sitä emme kyllä ole käyttäneet koskaan mihinkään.

Kuvassa oikealla ylhäällä.

2005-10-11T23:44:00.000-07:00

Ponnisteluja laite termin määrittelemiseksi
Aloitin oman urakkani laitteen määrittelemiseksi wikipediaan. Tiedän olevani tällä tiellä vasta alussa. Tunnen myös siihen liittyvät vaarat. Jo viisi kertaa aiemmin on laite yritetty määrittää kyseiselle sivustolle, aina päätyen kunniattomaan poistamiseen.

Tässä siis ensimmäinen työversioni laitteen määritelmäksi. Jos ette sitä hyväksy, niin menkää wikipediaan muuttamaan:

"Laite on puhekielinen yleisnimitys johonkin käyttöön suunnitellulle, elektronisista, mekaanisista tietoteknisistä tai muista komponenteistä kootulle välineelle. Laite nimitystä käytetään yleensä lähinnä pienistä ja keskisuurista välineistä.

Laitteita voidaan yleensä yhdistellä laitteistoiksi.

Tunnetuimpia laitteita ovat erilaiset kodinkoneet, sekä erilaisten signaalien tuottamiseen, tallentamissen ja toistamiseen suunnitellut laitteet."

2005-10-11T11:27:00.000-07:00

Laitekauppa Viipurinkadulla

Päivällä kävellessänni Vallilassa satuin törmäämään hyvin kiinnostavanoloiseen liikkeseen.

Näyteikkunassa oli laaja kirjo laitteita teollisuusompelukoneesta arkisempiin välineisiin.

Liikkeeseen ei tosin pääse noin vain poikkeamaan, itse en ehtinyt tälläkertaa kaupantekoon asti.

2005-10-11T09:29:00.000-07:00

holgasta vielä

Kaivoinpa sitten Holgani komerosta, ja rohkeasti latasin ensimmäisen testifilmin sisään.

Takakannet avattuani aluksi säikähdin härskisti ulostulevaa vieteriä, mutta se ilmeisesti kuuluu asiaan.

Arpa on nyt heitetty, testfilmi kuvattu, raportoin lisää muutaman päivän sisällä kunhan saan tuloksia.

2005-10-11T00:55:00.000-07:00

Zorki 4

Tarkoittikohan herra laite Zorkilla tämäntyyppistä välinettä. Itselläni sattuu olemaan käytössäni tuo isäni vanha Zorki 4. Eihän se yhtä juhlava ole kuin esim Zorki 1 , mutta sattuu olemaan käsillä. Ihan käyttökamerana en ole pitänyt, mutta muutamia kuvia olen joskus napsinut. Tässä esimerkiksi yksi Teemu Anterosta.

Kuva on teetetty kymppikuvaksi halvimmassa mahdollisessa paikassa, ja skannattu erittäin huonolla skannerilla, joten se ei ehkä anna täyttä kuvaa Zorkin potentiaalista. Linssi kamerassa on itseasiassa ihan hyvä.

Kamera on esineenä hyvin kiinnostava. Mekaniikka on tavallaan hyvin tehtyä, mutta esimerkiksi etäisyysmittari ei toimi lainkaan täsmällisesti. Zorki on hyvä valinta ihmiselle joka haluaa mekaanisen valokuvausvälineen, muttei halua maksaa esim. Zorkin esikuvan Leican kameroista pyydettyjä hintoja.

Lisä-arvona saksalaiseen Leicaan nähden mainittakoon neuvosto-nostalgia arvo, jos sellaisesta perustaa.

Ainoaksi valokuvausvälineeksi en Zorkia kenellekkään suosittele, mutta se on edullinen tapa laajentaa välineistöään mekaanisten mittaetsinkameroiden suuntaan.

Lisää tietoa Zorki 4:jästä

2005-10-10T04:19:00.000-07:00

Holga

Huomasin blogilistan uusia blogeja selaillessani että jokuon aloittanut Holgablogin.

Holga on noita itäblokin muovisia lelukameroita, joita monet käyttävät ns. taiteellisten kuvien ottamiseen. Minullakin on yksi noita, toistaiseksi vielä käyttämättömänä.

Nyt kun muuton yhteydessä jäi pakastimessa olleet vanhat filmitkin sulamaan, niin kait niitä voisi vaikka räpsiä tuolla Holgalla. Eihän siinä muuta menetä kuin rahaa )filmikehitys) ja aikaa.

Niin ja vaivaa pitäisi myös nähdä.

2005-10-10T03:12:00.000-07:00

tietokoneesta

Kuten päiväkirjassani 5.10 alustin, olen suorittanut pienimuotoista tietokone-asennusta.

Irrotin kaikki asemat koneen sisältä, ruuvasin kaikki kovalevyt systeemilevyä lukuunottamatta irrotettavaan kelkkaan ja pistin kaiken päällekkäin tälläiseen kirpputorilta joskus hankkimaani kehikkoon.

Koska koneessani on vain 4 IDE liitäntää saan kerralla liitettyä vain systeemilevyn, CD aseman ja kaksi lisäkovalevyä. Yli jää kaksi levyä,mutta niidenvaihtaminen on kelkkojen ansiosta kohtuullisen käytännöllistä. IDE systeemin rajoituksista johtuen levyä ei valitettavasti voi vaihtaa koneen ollessa käynnissä (eng. hotswap), joten kauhean nopea tämä systeemi ei ole (huomaa kuvassa vasemmalla koneeni virtaläöhde joka taas on hotswapattava, kätevää eikö?).

Seuraavaksi käännän koneen takaseinän työpisteeni suuntaan, nyt en tarvitse enää etulevyn toimintoja. Virtakytkimenä toimii kytkimellinen jatkojohto ja asemat ovat nyt ulkopuolella. Reset kytkin ei tainnut koskaan toimiakaan, keyboard lock kytkin pitäisi ehkä siirtää johonkin.

En ymmärrä kuka sen on alunperinkään keksinyt että laitteiden liittimet sijoitetaan laitteen taakse. Tälle järjestelylle ei ole löydettävissä yhtään järkevää syytä.

2005-10-10T00:49:00.000-07:00

Googlailua

Googlailin hieman henkilökohtaisella tietojenkäsittelylaitteellani minkälaisia laite-aiheisia internetsivuja maailmassa on.

Täytyy myöntää että olen hieman pettynyt tuloksiin. Pääasiassa varsin tylsiä teollisuuslaitteita varsin vaatimattomilla kotisivuilla myyviä yrityksiä. Luulisi noistakin saavan parempia valokuvia otettua, eihän tuollaisista kuvista ole iloa kuin potentiaalisille asiakkaille. Viihdearvoon kovin matala.

Sitten top kymppiin tietenkin mahtuu laite.org. Kyseiseltä sivulta ei löytynyt ainuttakaan kuvaa yhdestäkään laitteesta. Myöskään tekstin puolella en pikaisella etsiskelyllä löytänyt muutakuin yhden viittauksen laitteisiin:

"Ikävä kyllä aika ei tällä reissulla riittänyt kamerakaupoissa ja kirpputoreilla piipahtamiseen. Haussa on nimittäin joku vanha FED tai Zorki mittaetsinkamera. Ensi kerralla sitten."

Tälläisissäkö kantimissa on suomalainen laitebloggaus?

No löysihän se goog jotain kiinnostavampiakin juttuja, kuten tämän:

tai tämän .

Megatroonionen laitekin vaikutti varsin lupaavalta.

AAS laitteesta on kuva poiseeraavan mimmin kanssa,mutta asetelmasta ei ehkä ole otettu ihan kaikkea irti.

Wikipediasta ei löytynyt selitystä laite sanalle. Lähimmäksi osui kela, joka paradoksaalista kyllä ei ole laite vaan komponentti.

Syntetisaattori kohdassa taas väitetään Bob Moogin keksineen syntetisaattorin. Sellaista se on kun harrastelijavoimin tehdään, oma vikanihan se on kun en ole jo korjannut.

Blogilistasta löytyy kolme blogia aiheesta laitteet:

raavinrauta ei tuntunut luokituksestaan huolimatta sisältävän mitään laitteisiin liittyvää. Tane´s brainseed sisälsi jotain,mutta pääasiassa politiikkaa. Tämän katsauksen selkeä voittaja oli vehjeblogi, joka tosin on hieman turhan nykyaikainmen minun makuuni.

Olen myös yrittänyt pitää jotain rajaa vehkeiden ja laitteiden välillä, vaikkakin joskus huonolla menestyksellä.

2005-10-09T23:26:00.000-07:00

Hei, olen Antti ja pidän laitteista. Huomasin jo hyvin nuorella iällä pitäväni laitteista. Kasvoin insinööriperheessä, joten lapsuudenkodissani eilaitteista ollut pulaa. Ehjiä laitteita, rikkinäisiä laitteita, osiin purettuja laittteita, kyllähän te nämä jutut tiedätte.

Joillain laitteilla kuunneltiin musiikkia, joillain otettiin valokuvia, jotkut olivat kodin askareiden helpottamiseen suunniteltuja, monilla ei tehty yhtään mitään.

Nuorena miehenä kuvioihin tulivat nuorisokulttuurit. Erityisesti Tekno-kulttuuri tuntui suorastaan ruokkivat seuraajiensa kiinnostusta laitteisiin. Aloin myös kiinnostua tietoverkoista (ensin BBS, myöhemmin Internet) sekä valokuvata, jotka molemmat vaativat tietynlaisia välineitä.

Insinööriä minusta ei koskaan tullut. Olin liian huono laskemaan ja liian hyvä piirtämään. Lähdin opikelelmaan kuvataidetta, jota monet pitävät jotenkin insinööritieteille vastakkaisena asiakokonaisuutena.

Muutaman vuoden henkistyneen maalausvaiheen jälkeen huomasin laitteiden taas kutsuvan minua. Ensin tulivat valokuvauslaitteet, sitten huomasin kiinnostuneeni ääntätuottavista laitteista. Tai no jos tässä nyt kerran avautumaan ruvetaan niin oikeastaan kaikki riittävän isot, rumat ja/tai halvat laitteet päätyivät minun kotiini.

Koska ystäväpiiriini kuului muitakin samanmielisiä yksilöitä, päädyimme väistämättä perustamaan yhtyeen, ja tämä tapahtumaketju johti lopulta kokeelliesen elektroniikan seuran perustamiseen.

Tänäpäivänä olen siinä tilanteessa, että työhuone on katosta lattiaan täynnä seuran laitteita,jos joku kysyy vaikkapa montako kalanauhuria siellä on en pysty antamaan edes summittaista vastausta.

Jos joku kysyy minulta montako kameraa minulla on kotona, minulla ei ole aavistustakaan.

Tai jos joku kysyy minulta miten suhteeni laitteisiin on vaikuttanut minuun ihmisenä, olen entistä enemmän ymmälläni.

Ehkä tämän blogin vihdoin löydän vastauksia näihin, ja moniin muihin tärkeisiin kysymyksiin.